Roomalainen Uskonto: Monijumalainen uskonto antiikin Roomassa

Koti oli roomalaisten tärkein uskonnonharjoituspaikka. Kotona uhrattiin jumalille, jotka yhdistettiin eri elämänalueisiin ja paikkoihin. Uhraamisen tarkoituksena oli varmistaa perheen kukoistus. Kodissa tapahtuvasta uskonnonharjoittamisesta vastasi perheen päämies.

Rooman valtio järjesti uskonnonharjoitusta samasta syystä kuin perheetkin – jotta valtio kukoistaisi. Jumalille järjestettiin rituaaleja ja festivaaleja. Jotkin valtionjumalista olivat samoja kuin kansankin jumalat. Jumalanpalvelusmenoja toimittivat erilaiset papit ja Vestan neitsyet.

Rooman alkuaikoina jumalilla ei vielä ollut persoonaa, vaan ne olivat abstrakteja voimia. Valtakunnan kasvaessa roomalaiset omaksuivat etruskeilta jumalkuvien palvonnan ja jumalille pystytetyt rakennukset eli temppelit. Kreikkalaisilta roomalaiset lainasivat mytologiat ja omille jumalilleen alter egot, kuten Juppiterille kreikkalaisten Zeus, Junolle Hera ja Marsille Ares. Jotkin roomalaisten jumalat olivat kokonaan kreikkalaista alkuperää, kuten Bacchus (kreikk. Dionysos). Egyptiläisiltä roomalaiset omaksuivat Isis-jumalattaren palvonnan, persialaisilta Mithran ja syyrialaisilta Sol invictuksen. Myös Rooman keisarin ympärille kasvoi kultti, joskaan keisarista ei koskaan tullut jumalaa.

Kristinuskosta tehtiin 300-luvun alussa ensiksi laillinen uskonto Roomassa. Saman vuosisadan aikana kristinusko oli jo ainoa laillinen uskonto valtakunnassa. Jotkut roomalaiset jatkoivat entisen uskontonsa harjoittamista vielä jonkin aikaa, kunnes se katosi kokonaan.