Maija Vilkkumaa: Suomalainen laulaja-lauluntekijä

9. marraskuuta 1973 Helsinki) on suomalainen laulaja-lauluntekijä. Hän on yksi Suomen eniten levyjä myyneistä muusikoista. Vilkkumaa on julkaissut kahdeksan studioalbumia, EP:n, pari kokoelmalevyä ja livelevyn. Lähes kaikki hänen studioalbuminsa ovat myyneet kultaa, ja yhteensä hänen albumeitaan on myyty Suomessa yli 300 000 kappaletta.

Maija Vilkkumaa
Vilkkumaa esiintymässä Helsingin tuomiokirkon portailla Ukrainan puolesta järjestetyssä mielenilmauksessa huhtikuussa 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. marraskuuta 1973 (ikä 50) Helsinki
Ammatti	muusikko
Muusikko
Laulukielet	suomi
Aktiivisena	1990–
Tyylilajit	pop-rock suomirock
Soittimet	laulu, kitara, piano
Yhtyeet	Tarharyhmä Hunajamelonit Lauluyhtye Viisi Kerkko Koskinen Kollektiivi
Levy-yhtiöt	Warner Music Finland (1998–2018) Kaiku Entertainment (2018–)
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Helsingin yliopistossa suomen kieltä opiskellut Vilkkumaa aloitti uransa vuonna 1990 perustetussa Tarharyhmä-yhtyeessä. Varsinaisen uransa hän on kuitenkin luonut sooloartistina Tarharyhmän hajottua vuonna 1995.

Kesällä 2011 Vilkkumaa jäi tauolle musiikinteosta ja julkaisi syksyllä 2013 esikoisromaaninsa Nainen katolla. Keväällä 2015 Vilkkumaa palasi tauolta ja julkaisi saman vuoden syyskuussa uuden levyn viiden vuoden tauon jälkeen. Vilkkumaa valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta helmikuussa 2023, 31 vuotta opiskeluidensa alkamisesta.

1990-luku: uran alku ja esikoisalbumi

Vuonna 1989 Vilkkumaa aloitti opinnot Kallion lukiossa. Samalla luokalla hänen kanssaan opiskelivat muiden muassa Isa-Eerika Lehto, Lorenz Backman, Janne Saarikivi, Kalle Ahola, Vilma Melasniemi, Anni Sinnemäki ja Anna Tulusto, rinnakkaisluokilla Kerkko Koskinen, Olli Virtaperko ja Juhana Rossi. Sinnemäki, Tulusto, Koskinen ja Virtaperko sekä vuotta alemmalla asteella ollut Terhi Kokkonen olivat sittemmin mukana Ultra Bra -yhtyeessä. Ahola perusti ensimmäisenä lukiovuotenaan George Nirvana Klubi -yhtyeen, joka myöhemmin muuttui Don Huonoiksi.

Vuonna 1990 Vilkkumaa perusti ystäviensä kanssa Tarharyhmä-yhtyeen, jonka kappaleet pääsivät valtakunnalliseen radiosoittoon. Vilkkumaa sävelsi ja sanoitti suurimman osan Tarharyhmän kappaleista. Vuonna 1992 Vilkkumaa kirjoitti ylioppilaaksi Kallion lukiosta ja opiskeli suomen kieltä Helsingin yliopistossa vuodesta 1993 lähtien. Tarharyhmä hajosi vuonna 1995, jolloin Vilkkumaa alkoi käydä laulutunneilla. Hän on soittanut ja laulanut myös Hunajamelonit-yhtyeessä.

Vuonna 1997 Vilkkumaa kokosi soittamaan demoa varten kitaristi Janne Lehdon, rumpali Jan Pethmanin, kosketinsoittaja Visa-Pekka Mertasen ja basisti Tommi Saarikiven. Hitiksi nousseen ”Satumaa-tangon” demo äänitettiin Harjun nuorisotalolla. Vilkkumaa sai levytyssopimuksen vuonna 1998, ja elokuussa 1999 julkaistiin hänen esikoisalbuminsa Pitkä ihana leikki.

2000-luku: neljä studioalbumia

Vilkkumaan vuonna 2001 julkaistu levy Meikit, ketjut ja vyöt myi platinaa ja vuoden 2003 Ei tuplaplatinaa ollen eräs myydyimpiä suomalaisia albumeja (levyä on myyty yli 120 000 kappaletta). Vilkkumaan vuonna 2005 julkaistu neljäs albumi Se ei olekaan niin myi myös platinaa. Singlet ”Kesä” ja ”Liian kauan” nousivat radiohiteiksi. Syyskuussa 2006 ilmestynyt single ”Hei tie” nousi Suomen virallisen singlelistan kärkeen.

Marraskuussa 2006 ilmestyi kokoelma-albumi Totuutta ja tehtävää, joka sisälsi suurimpien hittien lisäksi neljä uutta kappaletta, kaksi harvinaisuutta ja bonus-DVD:n, jolla on musiikkivideoita, keikkamateriaalia ja haastatteluja. Vuoden 2007 alussa Vilkkumaa lähti Totuutta ja tehtävää -konserttisalikiertueelle. Kiertueen konsertit olivat ikärajattomia, ja niitä oli yhteensä 28 aikavälillä 31. tammikuuta – 24. maaliskuuta 2007. Kiertueesta julkaistiin livealbumi Ilta Savoyssa.

Vilkkumaan viides studioalbumi Superpallo julkaistiin 1. lokakuuta 2008. Albumin tuotti Riku Mattila. Albumilta julkaistiin singlet ”Suojatiellä”, ”Luokkakokous” ja ”Mä haluun naimisiin”.

Vuonna 2009 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Vilkkumaan esikoisalbumin Pitkä ihana leikki ilmestymisestä. Sen kunniaksi Vilkkumaa teki 10+10-juhlakiertueen, jolla esiintyivät myös hänen entiset yhtyeensä Tarharyhmä ja Hunajamelonit.

Vilkkumaan yhtyeeseen ovat alkuperäisen kokoonpanon lisäksi kuuluneet kosketinsoittaja Tero Pennanen, basisti Niko Kokko ja kitaristi Mikko Kosonen. Rumpuja ja lyömäsoittimia soittanut Jan Pethman jätti yhtyeen keväällä 2007, ja hänen tilalleen tuli Marko Timonen.

2000-luvulla Vilkkumaa vieraili Rock, Rauha & Rakkaus -orkesterin kappaleella ”Rauhaa ja rakkautta”, joka on osa Vapauden kaiho: Lauluja Amnestylle -albumia.

2010-luku: kaksi studioalbumia, EP, tauko musiikista ja muut projektit

 

Vilkkumaan kuudes studioalbumi Kunnes joet muuttaa suuntaa julkaistiin 21. huhtikuuta 2010. Levyltä julkaistiin singlet ”Lottovoitto”, ”Dingo ja Yö” sekä ”Kuuraiset puut”. Samana vuonna Vilkkumaalle myönnettiin Juha Vainio -palkinto ansioistaan sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjänä.

Vuonna 2011 Vilkkumaa jäi musiikinteosta pitkälle tauolle. Vuonna 2012 hän teki klubikiertueen Lauluyhtye Viiden kanssa.

Syyskuussa 2013 julkaistiin Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla. Vilkkumaa teki samana syksynä kirjakiertueen toimittajaystävänsä Anna Tuluston kanssa.

Vilkkumaa toimi Paula Vesalan sijaisena Kerkko Koskinen Kollektiivi -yhtyeessä vuonna 2014. Syksyllä 2014 Vilkkumaa liittyi vakiopanelistiksi Hyvät ja huonot uutiset -televisio-ohjelman kuudennelle tuotantokaudelle.

Toukokuussa 2015 Vilkkumaa teki paluun soolouralleen ja julkaisi ”Lissu ja mä” -nimisen singlen saman vuoden syksynä ilmestyvältä albumilta. Hänen seitsemäs studioalbuminsa Aja! ilmestyi 18. syyskuuta 2015. Vilkkumaa oli mukana myös syksyllä 2015 esitetyn Vain elämää -televisio-ohjelman neljännellä tuotantokaudella.

Vuodesta 2015 lähtien Vilkkumaa on ollut vakiopanelistina Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa.

Kesällä 2017 Vilkkumaan säveltämä ja käsikirjoittama Mä halusin olla suffragetti -radiomusikaali esitettiin Ylen Radio Suomessa. Hän myös sanoitti laulut Helsingin kaupunginteatterin vuoden 2017 Myrskyluodon Maija -näytelmään. Vilkkumaan Joku muu, mikä -EP julkaistiin 13. lokakuuta 2017, ja se sisälsi maaliskuussa 2016 julkaistun ”Kaivopuiston jää” -singlen sekä pitkin vuotta 2017 julkaistut singlet ”Mä en oo sun ainoo”, ”Hyvä ihminen”, ”Mul ei oo rahaa” ja ”Pyörii”.

Soolouransa 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Vilkkumaa julkaisi 33 kappaletta sisältävän Maija! Hitit 1999–2019 -kokoelmalevyn 8. maaliskuuta 2019. Hittibiisien lisäksi levyllä julkaistiin uusi kappale ”Kultakala”. Syksyllä 2019 Vilkkumaa teki niin ikään 20-vuotisjuhlavuoden nimissä kolmen keikan mittaisen 20 tarinaa -kiertueen, jonka keikoilla lauletut kappaleet olivat valikoituneet mukaan Vilkkumaan kuulijoiltaan keräämien kappaleisiin liittyvien kertomusten perusteella. Vilkkumaa oli mukana myös Vain elämää -televisiosarjan 10. tuotantokaudella, joka esitettiin Nelonen-kanavalla syksyllä 2019.

Vilkkumaan ”Hei sisko” -single, joka on vuoden 2020 ensi-iltansa saaneen Teräsleidit-elokuvan tunnuskappale, julkaistiin 20. joulukuuta 2019.

2020-luku: 1973

 

Vilkkumaa julkaisi ”Sä tarviit paremman kuin mä” -singlen 3. huhtikuuta 2020. Se on ensimmäinen Vilkkumaan itse tuottama kappale. Vilkkumaa oli mukana tekemässä 10. huhtikuuta 2020 julkaistua ”Uuden edessä” -hyväntekeväisyyskappaletta. Kesällä 2020 Vilkkumaa järjesti kolmen suoratoistokeikan mittaisen Kesä2020-kiertueen. Joka keikalla soitettiin yksi julkaisematon kappale. Näistä ”Flying V” julkaistiin 2. lokakuuta 2020, ja kaksi muuta julkaistaan osana Vilkkumaan tulevaa albumia. Vilkkumaa lähti syksyllä myös akustiselle kiertueelle, mutta kiertueen loppuosan keikat piti siirtää kesälle 2021 koronavirusrajoitusten takia.

Vilkkumaa toimi The Voice of Finland -ohjelman tähtivalmentajana alkuvuonna 2021 esitetyllä tuotantokaudella. Helmikuussa 2021 julkaistiin Minun musiikkini -sarjan jakso, jossa käsiteltiin Vilkkumaan musiikkiuraa ja sen taustoja. Maaliskuussa 2021 julkaistiin single ”Viimeinen elämä”. Vuonna 2022 Vilkkumaa julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa 1973, joka nousi virallisen albumilistan toiselle sijalle. Samana vuonna kerrotiin Vilkkumaan areenakeikasta Helsingin jäähallissa loppuvuodesta 2023.

Vilkkumaasta ilmestyi lokakuussa 2023 Gummeruksen kustantama, hänen itsensä ja Miina Supisen kirjoittama kirja Vilkkumaa.

Vilkkumaa on ollut naimisissa yhtyeensä kitaristina toimineen Mikko Kososen kanssa vuodesta 2007. Heillä on kaksi lasta (s. 2007 ja 2011). Vilkkumaa oli aiemmin parisuhteessa tuottaja-ohjaaja Sami Aaltosen kanssa.

Maija Vilkkumaan nuorempi sisar Eeva Vilkkumaa on musikaalinäyttelijä, joka on näytellyt muun muassa Grease-musikaalissa Helsingissä.

Pääartikkelit: Maija Vilkkumaan diskografia ja Luettelo Maija Vilkkumaan kappaleista

• Pitkä ihana leikki  (1999)
• Meikit, ketjut ja vyöt  (2001)
• Ei  (2003)
• Se ei olekaan niin  (2005)
• Totuutta ja tehtävää  (2006, kokoelma)
• Ilta Savoyssa  (2007, live)
• Superpallo  (2008)
• Kunnes joet muuttaa suuntaa  (2010)
• Aja!  (2015)
• Joku muu, mikä  (2017, EP)
• Maija! Hitit 1999–2019  (2019, kokoelma)
• 1973  (2022)

Emma-palkinto

• 1999: vuoden naissolistitulokas
• 2003: vuoden naissolisti
• 2003: vuoden pop/rock-albumi
• 2003: vuoden albumi
• 2005: vuoden naissolisti

Teosto-palkinto

• 2003: albumi Ei

Juha Vainio -palkinto

• 2010

Suomi-palkinto

• 2023

• Gargano, Luca & Vilkkumaa, Maija: Maija. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29082-3.

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maija Vilkkumaa.

• Maija Vilkkumaa Facebookissa
• Maija Vilkkumaa Twitterissä
• Maija Vilkkumaa Last.fm:ssä (englanniksi)
• Maija Vilkkumaa Discogsissa. (englanniksi)
• Maija Vilkkumaa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Maija Vilkkumaan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Maija Vilkkumaan sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Maija Vilkkumaan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Maija Vilkkumaan sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Maija Vilkkumaa Ylen Elävässä arkistossa
• Maija Vilkkumaa Prosak-proosaklubilla. Kirjastokaista-video. 14.1.2014.