Roe Vastaan Wade: Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös

Wade) on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1973 antama päätös, jonka mukaan Texasin osavaltion laki, joka kielsi abortit tapauksissa, jossa raskaus ei uhannut naisen henkeä, oli Yhdysvaltain perustuslain vastainen. Päätöksen johdosta aborttia ei voinut Yhdysvalloissa enää kieltää osavaltioiden tai liittovaltion lailla. Päätös kumottiin korkeimmassa oikeudessa vuonna 2022.

Oikeustapauksen nimi tulee salanimestä Jane Roe (oikealta nimeltään Norma McCorvey), jonka puolesta alkuperäinen haaste oli tehty ja Dallasin piirikunnan piirikunnansyyttäjästä Henry B. Wadesta, joka toimi asianajajana Texasin osavaltion puolella.

Mc Corveylla oli ennestään jo kaksi lasta, joista toinen asui hänen äitinsä luona ja toinen oli annettu adoptoitavaksi. McCorvey halusi abortin ja oli yhteydessä kahteen asianajajaan Sarah Weddingtoniin ja Linda Coffeehen. Nämä etsivät raskaana olevia ja aborttia haluavia naisia toimimaan asianomaisena oikeustapauksessa, jonka tarkoitus oli haastaa Texasin tiukka aborttilaki. Tämä oli osa liikehdintää, joka oli alkanut jo 1960-luvulla. Tähän liittyi mm. 1965 annettu Griswold vastaan Connecticut -päätös.

Texasin laki kielsi abortit paitsi, jos sillä pelastetaan äidin henki. Salanimeä käyttävän Roen nimissä pantiin vireille haaste Texasia vastaan vuonna 1970. Roen edustajien mukaan Texasin aborttikielto menee perustuslain ensimmäistä, neljättä, viidettä, yhdeksättä ja neljättätoista lisäystä vastaan.

Pohjois-Texasin alueellinen oikeusistuin asettui Roen puolelle ja katsoi, että Texasin aborttikielto on perustuslain 9. ja 14. lisäyksien vastainen. Vaikka oikeusistuin katsoikin lain olevan perustuslain vastainen, se ei kuitenkaan määrännyt Texasia keskeyttämään sen täytäntöönpanoa, minkä johdosta tapaus eteni Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tässä välissä McCorvey synnytti tyttärensä, jonka hän aikoi alunperin abortoida. Tytär annettiin kuitenkin adoptoitavasi kolmen päivän ikäisenä ja hänen henkilöllisyytensä julkaistiin vuonna 2021.

Korkein oikeus otti tapauksen käsittelyyn ja kuulemiset käytiin 13. joulukuuta 1971. Kaksi tuomaria oli hiljattain jäänyt eläkkeelle, joten paikalla oli vain seitsemän tuomaria. Tuolloin Texasia edustanut Jay Floyd vitsali (viitaten Weddingtoniin ja Coffeehen) seuraavasti:

Se on vanha vitsi, että kun mies väittelee kahta näin kaunista naista vastaan, he tulevat saamaan viimeisen sanan.

Floydin tekemä vitsi sai kylmän vastaanoton salissa ja erityisesti korkeimman oikeuden puheenjohtaja Burgerilta. Seksististä vitsiä on sittemmin alettu kutsumaan historian huonoimmaksi vitsiksi oikeudenistunnon aikana.

Uusi kuuleminen järjestettiin 11. lokakuuta 1972, jolloin tuomariston miesvahvuus oli jälleen täydet yhdeksän.

Tuomarit pohtivat seuraavanlaista kysymystä: "tunnustaako perustuslaki naisen oikeuden keskeyttää raskaus abortin avulla?" Oikeus julkaisi päätöksensä 22. tammikuuta 1973. Tuomareiden äänet jakautuivat seuraavasti:

Päätöksen mukaan naisen aborttioikeus kuuluu yksityisyyden suojaan perustuslain neljännentoista lisäyksen nojalla. Päätöksen mukaan abortti on sallittu koko raskauden ajan, mutta osavaltioiden lait voivat säädellä abortin toimeenpanoa raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana. Perustuslaillisena oikeutena aborttia ei siis voinut enää osavaltioiden tai liittovaltion lailla kieltää, vaan abortin rajat määritti oikeusistuin eikä lainsäätäjä. Enemmistön mielipiteen kirjoittu Blackmun.

Rehnquist, joka äänesti vastaan, kommentoi päätöstään sillä, että vaikka perustuslaki takaisikin oikeuden yksityisyyteen, abortti ei kuulu yksityisyyden piiriin.

Päätöksellä oli syntyessään vaikutusta 46 osavaltion lakeihin. Päätös aloitti Yhdysvalloissa laajan, edelleen käynnissä olevan väittelyn abortista ja aborttilainsäädännöstä. Tuoreemmat korkeimman oikeuden päätökset vuoden 1973 jälkeen ovat rajoittaneet alkuperäisen päätöksen ulottuvuutta, mutta ne eivät kumonneet sitä.

Myöhemmin McCorvey tuli uskoon ja alkoi vastustaa aborttia, ja hän osallistui abortinvastaisiin protesteihin. Ennen kuolemaansa vuonna 2017 hän sanoi kuitenkin vastustaneensa aborttioikeutta ainoastaan siksi, että sai abortinvastaiselta liikkeeltä rahaa.

Korkein oikeus kumosi päätöksen 24. kesäkuuta 2022 äänin 5–4 sillä perusteella, että perustuslaki ei voi suojella aborttioikeutta, koska sitä ei edes mainita perustuslaissa. Näin aborttioikeus palaa osavaltioiden päätettäväksi. Monissa osavaltioissa aktivoitiin lakeja, jotka oli säädetty astuvaksi voimaan, jahka Roe vastaan Wade kumottaisiin.

Tapauksesta tehtiin televisioelokuva Roe vs. Wade, joka ensiesitettiin Yhdysvalloissa 1989 ja julkaistiin 1990-luvun alkupuolella Suomessakin VHS-videona. Elokuvassa näyttelevät muiden muassa Holly Hunter ja Kathy Bates.

• Abortinvastainen liike

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roe vastaan Wade.

• ROE v. WADE, 410 U.S. 113 (1973) FindLaw. U.S. Supreme Court. (englanniksi)