Raamattu Ja Koraani

Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Jäsenneltävä paremmin.

Ne ovat molemmat syntyneet Lähi-idässä ja sisältävät viittauksia samoihin henkilöihin ja tapahtumiin. Kristinusko ja islam ovat monoteistisia uskontoja, joilla kummallakin on yksi keskeinen historialliseksi katsottu keskushenkilö (Jeesus tai Muhammed) ja yksi pyhä kirja. Tämän symmetrian takia Koraani on usein rinnastettu Raamattuun. Todellisuudessa niiden asema uskonnoissaan on erilainen, ja kirjat poikkeavat monin tavoin toisistaan.

Koraani on Raamattua suppeampi, laajuudeltaan vähän yli puolet Uudesta Testamentista. Se ei kuitenkaan ole kirjojen merkittävin ero.

Suhde Jumalan sanaan

Islaminuskon mukaan Koraani on ikuista ja luomatonta Jumalan sanaa. Jumala ei siten ole luonut Koraania vaan se on yhtä alkuperäinen kuin Jumala itse. Oppi syntyi 800-luvulla ja tuo mieleen Johanneksen evankeliumin säkeet "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala". Kristinuskossa Jeesus on Jumalan sanan inkarnaatio, islamissa sen sijaan Jumalan sana laskeutui alas Koraanina. Tämän takia on usein huomautettu (esim. Jaakko Hämeen-Anttila tai Heikki Räisänen), että Koraani rinnastuu oikeammin Kristukseen kuin Raamattuun. Raamatun lähin vastine islamissa olisivat hadith -kertomukset.

Kristillisen käsityksen mukaan Raamattu on Jumalan inspiroimaa tekstiä, mutta ei suoraan Jumalan puhetta, kuten Koraani.

Kirjojen käyttö

Kirjojen teologinen ero näkyy niiden käsittelyssä. Islamissa Koraania ei lueta samalla tavalla kuin kristityt Raamattua eli etsien kirjasta uskonnollisia opetuksia. Koraanin lukeminen on rituaali, joka tapahtuu puhtaussääntöjä noudattaen ja tekstiä kauniisti resitoiden. Vain pieni osa muslimeista pystyy lukemaan ja ymmärtämään arabiaa, jolla Koraanikin on kirjoitettu; lukemisen tai kuuntelemisen pääajatus on sen luomassa hartaassa tunnelmassa.

Koraanin ulkoa opettelua arvostetaan islamissa. Sitä opetellaan etenkin koraanikouluissa. Henkilö, joka osaa koko Koraanin ulkoa, on hafiz. Muslimien mukaan tällaisia henkilöitä on valtavasti. Taito on vaativa, sillä Koraanissa on 80 000 sanaa klassista arabiaa, jota lähes kaikkien muslimien, myös arabien, on mahdoton ymmärtää.

Tiedot kanonisoinnista

Pyhien kirjojen kanonisointi on prosessi, jossa jotkut tekstit hyväksytään ja toiset hylätään. Raamatun kanonisoinnista tiedetään jotain, mutta Koraanin kokoamisesta ei ole säilynyt tietoja. Muslimit uskovat, että Koraani koottiin lopullisesti 650-luvulla Muhammedin ilmestyksistä. Eräät läntiset orientalistit arvelevat, että kirja olisi koottu vasta 800-luvun alkuun mennessä, koska Koraaniin ei esimerkiksi viitata missään ennen 800-lukua.

Sisältöerot

Kirjojen yhteiset tarinat eroavat toisistaan siinä, että Koraanin kertomukset ovat typistettyjä ja katkelmallisia referaatteja Raamatusta. Raamattuun kuuluvien tekstien ohella Koraani lainaa sen ulkopuolelle jääneitä apokryfisiä evankeliumeja (Tuomaan lapsievankeliumi, Pseudo-Matteus ym.) Koraanin tarinoiden lähteenä on useimmiten Toora eli viisi Mooseksen kirjaa.

Yhteisten tarinoiden asiasisällöissä on sekä pieniä että suuria eroja. Pieniä eroja on esimerkiksi se, että Raamatussa Faaraon tytär Bitjan adoptoi Mooseksen, kun Koraanissa sen tekee Faaraon vaimo. Molemmista löytyy kertomus Mooseksesta Midianin kaivolla, mutta kuvaukset poikkeavat toisistaan. Suuria eroja on muun muassa se, että Maria, Jeesuksen äiti, ymmärretään Koraanissa Mooseksen ja Aaronin sisareksi.

Koraani sisältää harvoin ehyttä kertomusta; yleensä teksti on katkelmallista ja epäselvää, kun taas Raamattu sisältää yhtenäisiä ja ymmärrettäviä kertomuksia. Raamattu koostuu laajasta kokoelmasta erityyppisiä tekstejä: juutalaisen kansan historiaa, profetioita, lakia, sananlaskuja, runoutta, ilmestyksiä, kirjeitä sekä kirkkohistoriaa. Koraanista sen sijaan suurin osa on lyhyitä tekstikatkelmia ja kommentaareja.

Teologisesti tärkein ero on suhtautumisessa Jeesukseen. Koraanissa hän ei ole Jumalan Poika vaan yksi profeetoista. Koraani ei tunne Uuden Testamentin neljää evankeliumia. Niiden tilalla on "Evankeliumi" (injil), joka saattaa viitata Lähi-idässä paremmin tunnettuun evankeliumiharmoniaan Diatessaron. Sen kirjoitti 160-luvulla Tatianos Assyrialainen. Myös Paavalin kirjeet ovat Koraanille tuntemattomia, ja ne liikkuivatkin lähinnä läntisen kristinuskon suunnalla. Käsitteet syntiinlankeemus, armo, pelastus, uskontunnustus ja temppeli ovat Koraanissa erilaisia kuin Raamatussa.

Uskontojen käsitykset toistensa kirjoista

Kristittyjen ja muslimien näkemykset toistensa pyhistä kirjoista poikkeavat toisistaan. Kristityt eivät katso Koraanin olevan Jumalan sanaa. Islamissa sen sijaan katsotaan, että islam oli ihmiskunnan alkuperäinen uskonto. Myös Toora, Psalmit ja Evankeliumi (yksikössä) ovat Jumalan sanaa, joka alkuperäisessä muodossaan julisti islamia, mutta nykyisessä muodossaan kirjat ovat vääristyneet ja turmeltuneet.

Jotkut muslimit ovat kääntyneet Raamatun puoleen saadakseen lisätietoa asioista, joihin Koraanissa viitataan, vaikka perinteisesti muslimit eivät tällaista hyväksy. Jotkut pieniä vähemmistöjä edustavat muslimit, kuten mu'taziliitit ja ismailiitit, ovat katsoneet, että Jumala on antanut erilaiset ilmestykset eri aikojen ja paikkojen tarpeisiin. Tämä on selittänyt heille Raamatun ja Koraanin erot ilman, että kumpaakaan tarvitsee pitää turmeltuneena.

Yhtäläisyydet Raamatussa ja Koraanissa liittyvät muun muassa maailman luomiseen sekä profeettoihin, pappeihin ja kuninkaisiin. Heihin kuuluvat Raamatun henkilöistä muun muassa Aadam, Nooa, Abraham, Mooses, Daavid ja Jeesus sekä islamin profeetat. Monoteismi ja käsitys Jumalan absoluuttisesta pyhyydestä on juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia yhdistävä oppi. Sitä ilmentävät Šema Israel, Athanasioksen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus, Tauhid sekä Raamatussa Mooseksen saamat kymmenen käskyä.

Eräät kristityt uskovat, että islam ja kristinusko palvovat samaa Jumalaa.

Henkilöitä

Raamatussa esiintyvä nimi on annettu ensin, sen jälkeen arabiankielinen nimi.

Paikkoja

• Egypti
• Israel
• Siinain vuori
• Sodoma ja Gomorra

Tapahtumia

Useimmat länsimaiset orientalistit luottavat islaminuskon omaan kertomukseen Koraanin synnystä profeetta Muhammedin ilmestyksinä. Jotkut tutkijat kuitenkin pitävät Koraanin vanhimpia osia Syyriassa vaikuttaneen kristillisen kirkon liturgisina teksteinä. Koraanin vanhimmat osat olisivat siten kristillistä kirjallisuutta ajalta ennen islamin syntymistä.

Koraani ei aina itse näytä tulkitsevan sanomaansa Jumalan sanaksi vaan ainoastaan selityskirjallisuudeksi, joka vahvistaa varsinaisten pyhien kirjoitusten sanoman. Jae 5:62 vaatii seuraamaan Tooraa ja Evankeliumia: Te, joilla on Kirja, teidän uskonne ei perustu mihinkään ennen kuin noudatatte Tooraa, Evankeliumia ja sitä, minkä olette saaneet Herraltanne.

Koraani myös painottaa, ettei se esitä mitään uutta asiaa, vaan kyse on selityksistä ja aikaisemmin annetun tiedon vahvistamisesta (10:37): Ei tätä Koraania ole sepitetty valheellisesti ilman Jumalan käskyä, vaan se on vahvistus sille, mitä oli ennen sitä, ja selvitys Kirjalle, jota ei voi epäillä. Kirja, ”jota ei voi epäillä” on Toora, ja Koraanissa useimmin mainittu profeetta on Mooses. Koraani liittää oman sanomansa perinteeseen ja julistaa islamin sijaan Aabrahamin uskoa (42:13): Hän on määrännyt teille uskonnoksi saman uskonnon, jonka Hän antoi Nooalle ja jonka olemme ilmoittaneet sinulle ja jonka olemme säätäneet Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle.

Koraani puhuttelee yleisöä, joka tunsi Raamatun, ja ohjaa sitä pois Raamatun virheellisestä ymmärtämisestä. Koraani vastustaa joidenkin syyrialaisten kirkkojen käsityksiä. Polemiikissa jakobiitti-monofysiitteja vastaan Koraani torjuu väitteen kolminaisuudesta, jonka muodostaisivat Jumala, Jeesus ja Maria (5:116). Toisaalta sille on yhteistä Syyrian kirkon kanssa käsitys Jumalasta, Jeesuksesta ja lopun ajoista. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kieltäminen (4:156) vastaa gnostilaisia ajatuksia.

Koraanista toisaalta puuttuvat islaminuskon monet keskeiset opetukset. Ohjeet, jotka koskevat uskontunnustusta, rukousta, pyhiinvaellusta, paastoa ja almuja joko puuttuvat tai ovat epätarkkoja. Sana "Muhammed" esiintyy Koraanissa neljä kertaa. Profeetta Muhammedista kerrotaan varmuudella vain yksi, ottopoika Zaidiin liittyvä tarina (33:35-40). Joidenkin tutkijoiden mukaan Koraanissa on suuria, joiden sisältö on kristillinen. Tällaisiksi suuriksi on ehdotettu muun muassa:

• Marian suura (19) – kertoo Johannes Kastajasta ja Jeesuksen syntymästä.
• Alkion suura (96) – sisältää mahdollisesti ehtoolliskutsun.
• Voiman suura (97) – kuvaus jouluyöstä?
• Norsun suura (105) – kristillinen mieteruno Jumalan avusta?
• Runsauden suura (108) – kristillinen completorium-rukous?
• Niiniköyden suura (111) – kristillinen mieteruno 1. kuningasten kirjan pohjalta?
• Vilpittömän uskon suura (112) – kristillinen runo?

Koraanin ja Raamatun vertailun taustalla on laajempi kysymys islamin ja kristinuskon keskinäisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Islaminuskon oman käsityksen mukaan kristinusko on alun perin islamia, joka historian saatossa vain on vääristynyt. Jaakko Hämeen-Anttila pitää niitä läheisinä sukulaisina: Läntinen ja islamilainen kulttuuri ovat hyvin lähellä toisiaan, eikä ole mielekästä puhua suuresta vedenjakajasta näiden kulttuurien välillä, saati sitten ylittämättömästä kuilusta. Kahden erillisen kulttuurin sijasta pitäisikin puhua Välimeren alueen kulttuuripiiristä, joka jakautuu kahteen päähaaraan, islamilaiseen ja läntiseen kulttuuriin. Samuel P. Huntington taas katsoo islamin ja kristinuskon edustavan kokonaan eri sivilisaatioita.

Teologian professori Heikki Räisäsen mukaan uskontojen tärkein yhtäläisyys on usko Jumalaan, joka on luonut maailman ja vaatii ihmisiä tilille teoistaan. Tärkein erottava tekijä on suhde Jeesukseen, joka kristinuskossa on Jumalan poika mutta islamissa vain yksi Jumalan lähettiläistä. Antropologian professori Philip Carl Salzmanin mukaan uskontojen olennaisin ero löytyy niiden yhteiskunnallisesta taustasta. Kristinusko syntyi yhteiskunnassa, joka perustui hallitusvaltaan ja roomalaiseen oikeuteen, islam taas paimentolaisuuteen perustuvassa klaaniyhteiskunnassa. Kummatkin uskonnot muokkaantuivat palvelemaan omaa taustaansa vastaavia yhteiskuntia.

• Luettelo Raamatun kirjoista
• Jeesus islaminuskossa

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Huntington, Samuel: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2003. ISBN 952-5202-72-0.
• Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989.
• Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1.
• Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1.

Viitteet