Arabian Kieli: Seemiläisten kielten ryhmään kuuluva afroaasialainen kieli

Se on maailman viidenneksi tai neljänneksi puhutuin kieli. Lisäksi arabiaa käyttää lähes kaksi miljardia muslimia päivittäisissä rukouksissaan. Arabia jakautuu standardiarabiaan ja lukuisiin alueellisiin kieliin, joista osa poikkeaa toisistaan huomattavan paljon. Standardiarabiaa käytetään kirjallisuudessa ja virallisissa yhteyksissä, mutta kukaan ei puhu sitä. Arabiaa kirjoitetaan 28 perusmerkistä koostuvalla aakkostolla oikealta vasemmalle.

Arabia
Oma nimi	ʿarabiyya (عربية)
Muu nimi	arabian kieli
Tiedot
Alue	Lähi-itä, pohjoinen Afrikka
Virallinen kieli	Algeria  Yhdistyneet arabiemiraatit  Bahrain  Djibouti  Egypti  Eritrea  Irak  Jemen  Jordania  Komorit  Kuwait  Libanon  Libya  Marokko  Mauritania  Oman  Qatar  Saudi-Arabia  Somalia  Sudan  Syyria  Tšad  Tunisia Palestiina  Sansibar
Puhujia	300 miljoonaa
Sija	5
Kirjaimisto	arabialainen
Kielenhuolto	Arabiankielen korkein neuvosto (Algeria) Irakin tiedeakatemia Jordanian arabian kielen akatemia Arabian kielen akatemia (Libya, Egypti, Marokko, Saudi-Arabia, Somalia, Sudan, Syyria, Israel, Palestiina) Beit Al-Hikma säätiö (Tunisia)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	afro-aasialaiset kielet
Kieliryhmä	seemiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	ar
ISO 639-2	ara
ISO 639-3	ara
Ohje
Infobox OK

 

Arabiaa puhuu äidinkielenään maailmassa yli 300 miljoonaa ihmistä. Arabimaiden lisäksi se on enemmistökieli Afrikan Tšadissa sekä vähemmistökieli esimerkiksi Afganistanissa, Israelissa, Iranissa ja Nigeriassa. Lisäksi yli puolitoista miljardia muslimia käyttää arabiaa päivittäisissä rukouksissaan. Arabiasta tuli vuonna 1974 Yhdistyneiden kansakuntien kuudes virallinen kieli.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa 34 282 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity arabia. Vuonna 2020 arabia oli Suomen kolmanneksi puhutuin vieras kieli venäjän ja viron jälkeen. Vuonna 2016 arabia nousi kolmanneksi suurimmaksi vieraskieleksi somalin ja englannin ohi. Arabian puhujia oli Suomessa vuonna 2016 21 783.

Virallinen asema maittain

Valtiot joissa on arabiankieli virallisena

Valtio	Väkiluku	Asema	Arabian puhujien määrä	% arabian puhujia
Algeria	&&&&&&&041701000.&&&&0041 701 000	virallinen kieli yhdessä berberin kielen kanssa	&&&&&&&040100000.&&&&0040 100 000	&&&&&&&&&&&&&080.&&&&0080,00
Bahrain	&&&&&&&&01343000.&&&&001 343 000	virallinen kieli	&&&&&&&&&0690302.&&&&00690 302	&&&&&&&&&&&&&081.040000081,4
Tšad	&&&&&&&010329208.&&&&0010 329 208	virallinen kieli yhdessä ranskan kielen kanssa	&&&&&&&&01320000.&&&&001 320 000	&&&&&&&&&&&&&&01.08100001,81
Komorit	&&&&&&&&&0798000.&&&&00798 000	virallinen kieli yhdessä komorin ja ranskan kielen kanssa
Djibouti	&&&&&&&&&0810179.&&&&00810 179	virallinen kieli yhdessä ranskan kielen	&&&&&&&&&&097900.&&&&0097 900	&&&&&&&&&&&&&&01.03200001,32
Egypti	&&&&&&&090000000.&&&&0090 000 000	virallinen kieli	&&&&&&&082449200.&&&&0082 449 200	&&&&&&&&&&&&&093.018000093,18
Eritrea	&&&&&&&&06380803.&&&&006 380 803	virallinen kieli yhdessä tigrinjan ja englannin kielen kanssa	&&&&&&&&&0249700.&&&&00249 700	&&&&&&&&&&&&&&03.08300003,83
Irak	&&&&&&&036004552.&&&&0036 004 552	virallinen kieli yhdessä kurdin kielen kanssa	&&&&&&&022908120.&&&&0022 908 120	&&&&&&&&&&&&&085.081000085,81
Israel	&&&&&&&&08238300.&&&&008 238 300	virallinen asema peruutettu v. 2018, nykyisin erityiskielen asemassa	&&&&&&&&02039000.&&&&002 039 000	&&&&&&&&&&&&&024.082000024,82
Jemen	&&&&&&&023833000.&&&&0023 833 000	virallinen kieli	&&&&&&&014671000.&&&&0014 671 000	&&&&&&&&&&&&&054.068000054,68
Jordania	&&&&&&&&06655000.&&&&006 655 000	virallinen kieli	&&&&&&&&05083300.&&&&005 083 300	&&&&&&&&&&&&&096.093000096,93
Kuwait	&&&&&&&&02789000.&&&&002 789 000	virallinen kieli	&&&&&&&&01735000.&&&&001 735 000	&&&&&&&&&&&&&082.021000082,21
Libanon	&&&&&&&&04965914.&&&&004 965 914	virallinen kieli	&&&&&&&&04180000.&&&&004 180 000	&&&&&&&&&&&&&091.044000091,44
Libya	&&&&&&&&06244174.&&&&006 244 174	virallinen kieli	&&&&&&&&04526000.&&&&004 526 000	&&&&&&&&&&&&&072.09000072,09
Malta	&&&&&&&&&0445426.&&&&00445 426	maltanarabia virallinen kieli yhdessä englannin kielen kanssa	&&&&&&&&&0423154.&&&&00423 154	&&&&&&&&&&&&&095.&&&&0095,00
Mauritania	&&&&&&&&03359185.&&&&003 359 185	virallinen kieli	&&&&&&&&03140000.&&&&003 140 000	&&&&&&&&&&&&&088.078000088,78
Marokko	&&&&&&&033250000.&&&&0033 250 000	virallinen kieli yhdessä berberin kielen kanssa	&&&&&&&025003930.&&&&0025 003 930	&&&&&&&&&&&&&074.029000074,29
Oman	&&&&&&&&04055418.&&&&004 055 418	virallinen kieli	&&&&&&&&02518816.&&&&002 518 816	&&&&&&&&&&&&&088.060000088,6
Palestiina	&&&&&&&&04484000.&&&&004 484 000	virallinen kieli	&&&&&&&&01610000.&&&&001 610 000	&&&&&&&&&&&&&037.049000037,49
Qatar	&&&&&&&&02155446.&&&&002 155 446	virallinen kieli	&&&&&&&&01215900.&&&&001 215 900	&&&&&&&&&&&&&075.039000075,39
Saudi-Arabia	&&&&&&&030770375.&&&&0030 770 375	virallinen kieli	&&&&&&&027178770.&&&&0027 178 770	&&&&&&&&&&&&&095.062000095,62
Somalia	&&&&&&&010428043.&&&&0010 428 043	virallinen kieli yhdessä somalin kielen kanssa	&&&&&&&&03788000.&&&&003 788 000	&&&&&&&&&&&&&031.026000031,26
Sudan	&&&&&&&040235000.&&&&0040 235 000	virallinen kieli yhdessä englannin kielen kanssa	&&&&&&&028164500.&&&&0028 164 500	&&&&&&&&&&&&&070.&&&&0070,00
Syyria	&&&&&&&020956000.&&&&0020 956 000	virallinen kieli	&&&&&&&017951639.&&&&0017 951 639	&&&&&&&&&&&&&091.071000091,71
Tansania (  Sansibar)	&&&&&&&&01303569.&&&&001 303 569	virallinen kieli yhdessä swahilin ja englannin kielen kanssa
Tunisia	&&&&&&&010982754.&&&&0010 982 754	virallinen kieli	&&&&&&&010800500.&&&&0010 800 500	&&&&&&&&&&&&&098.034000098,34
Yhdistyneet arabiemiraatit	&&&&&&&&09346129.&&&&009 346 129	virallinen kieli	&&&&&&&&03607600.&&&&003 607 600	&&&&&&&&&&&&&039.071000039,71

Arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin yhdessä esimerkiksi heprean kanssa. Vanhin säilynyt arabiankielinen kirjoitus on 300-luvulta jaa. peräisin oleva kaiverrus Syyrian aavikolta. Arabit alkoivat kirjoittaa rikasta suullista perinnettään muistiin järjestelmällisesti kuitenkin vasta 800-luvulla. Arabiasta tuli islamin leviämisen myötä pyhä kieli ja Koraanin arabiasta tyylikkään arabian malli myös muille kuin arabeille.

Arabien ekspansion seurauksena arabian kieli levisi laajoille alueille Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään ja syrjäytti entiset valtakielet kuten aramean, koptin kielen ja kreikan. Espanja ja Persia säilyttivät omat kielensä arabivallasta huolimatta, mutta näissäkin maissa kieliin lainattiin arabiankielisiä sanoja etenkin hallinnon ja tieteen aloilla. Nykyarabian katsotaan syntyneen 1800-luvulla.

 

Yhden ainoan kielen sijaan arabia on kattotermi useille paikallismurteille, jotka poikkeavat niin paljon toisistaan, että eri alueiden puhujat eivät aina ymmärrä toisiaan. Eroja on sekä sanastossa, ääntämisessä että kieliopissa. Puhekielen murteista käytetään nimitystä ammiya (puhekieli). Fusha eli moderni standardiarabia kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Fushaa käytetään kautta arabimaailman yhteisenä kirjoitettuna kielenä.

Standardiarabian ja puhekielen ero on johtanut siihen, että arabit elävät diglossiassa eli käyttävät saman kielen eri muotoja eri yhteyksissä. Murteita käytetään puhekielenä, mutta kirjoitetussa viestinnässä käytetään fushaa. Sitä käytetään kirjoitettuna ja osin myös puhuttuna yleiskielenä tiedotusvälineissä, kouluissa, kirjallisuudessa, lainsäädännössä ja tieteessä.

Koska standardiarabia ei ole kenenkään äidinkieli, arabiaa puhuvat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa esimerkiksi kirjallisuutta on niukasti saatavilla varsinaisesti omana pidetyllä kielellä eli puhutulla murteella. Jos arabi käyttäisi fushaa puheessa, se herättäisi ihmetystä. Sen sijaan on luonnollista, että henkilö puhuu fushaa, jos arabia ei ole hänen äidinkielensä.

Länsimaissa katsotaan, että on vielä kolmas arabian kielen tyyppi, nimittäin Koraanissa esiintyvä klassinen arabia. Arabimaailmassa tätä eroa ei tehdä. Siellä katsotaan, että fusha on sama asia kuin Koraanin kieli tai muodostaa ainakin sen kanssa jatkumon. Todellisuudessa eroja on paljon sekä sanastossa että kieliopissa, joka fushassa on yksinkertaisempi. Syntyperäiset arabian puhujat eivät enää täysin ymmärrä Koraanin kieltä. Lännessä onkin arveltu, että fushan rinnastaminen klassiseen arabiaan on ollut keino siirtää Koraanin kielen arvostusta myös standardiarabiaan.

Neljäskin kielimuoto on olemassa, sillä koulutetut arabit voivat käyttää yhteisenä puhekielenään fushan ja tavallisen puhekielen sekoitusta.

Kirjakielen lisäksi Egyptin murteella on merkitystä arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä. Tämä johtuu Egyptin merkittävästä asemasta koko arabimaailman populaarikulttuurituotannossa – esimerkiksi egyptiläisiä elokuvia katsotaan laajalti maan rajojen ulkopuolella. Egyptissä myös puhekielisellä teatterilla on pitkät perinteet, vaikka kaunokirjallisuus laaditaankin arabialaisella kielialueella lähes yksinomaan kirja-arabiaksi^lähde?.

 

Arabiaa kirjoitetaan arabialaisen kirjaimistoon perustuvalla 28 merkistä koostuvalla arabian aakkostolla. Aakkosilla on neljä eri kirjoitusmuotoa: itsenäinen muoto, aloitusmuoto, keskimuoto ja lopetusmuoto, joita käytetään riippuen siitä, missä kohden sanaa ne esiintyvät. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Kirjoituksessa merkitään konsonantit, puolivokaalit ja pitkät vokaalit. Lyhyet vokaalit merkitään vain poikkeustapauksissa, kuten oppikirjoissa, lastenkirjoissa ja Koraanissa. Lyhyiden vokaalien ääntämys vaihteleekin suuresti murteesta toiseen, ja egyptinarabian murteissa konsonattien ج sekä ق ja غ ääntämys vaihtelee.

Kirjaimia on tapana jakaa aurinko- ja kuukirjaimiksi ääntämiskohdan mukaan. Aurinkokirjaimet ääntyvät suun etuosassa. Näillä on merkitys äänteiden assimilaation kannalta. Isoja ja pieniä kirjaimia ei arabiassa ole erikseen.

Luettelo kirjaimista

Luettelo modernin standardiarabian kirjaimista itsenäisinä. Sanan alussa, keskellä tai lopussa ne ovat erimuotoisia. Arabiankielisen tekstin translitterointi latinalaisiin kirjaimiin on vakiintumatonta. STT on antanut ohjeita sanojen siirtämisestä englannin kielestä suomen kieleen. Wikipediassa on myös annettu ohjeita sanojen transkriboinnista.

Diakriiteistä fatḥatan, kasratan ja ḍammatan esiintyvät vain sanan lopussa ja toimivat ainoastaan akkusatiivin, nominatiivin ja genetiivin sijapäätteinä.

Alif-aakkosella (ا) ei ole täysin itsenäistä äännearvoa, vaan se vaihtelee riippuen muista asioista kuten ylimääräisistä merkeistä. Vokaalimerkkinä se merkitsee pitkää /a:/-vokaalia. Sanan alussa se merkitsee sanan alkamista vokaalilla. Alifin yläpuolella oleva hamza (أ) tarkoittaa vokaalin olevan /a/ tai /u/, alapuolella oleva hamza (إ) taas /i/. Jos sananalkuisessa alifissa ei ole hamzaa, vokaali voi olla mikä tahansa, mutta se elidoituu pois, kun edeltävä sana päättyy vokaaliin; tätä voidaan joskus merkitä erityisellä alif waslalla (ٱ). Sananalkuista pitkää vokaalia /aː/ merkitään alif maddalla (آ).

Lyhyitä vokaaleja ei tavallisessa kirjoituksessa merkitä lainkaan, ellei se ymmärtämisen kannalta ole merkittävää. Pitkät vokaalit kuitenkin merkitään: /aː/ alifilla (ا), /iː/ yaalla (ي) ja uː wāwilla (و). Hamzaa (ء) ei aina pidetä aakkosena lainkaan.

Diakriitit

 

 

Perusaakkoston lisäksi käytetään eri murteissa ja ortografioissa vaihtelevasti lisämerkkejä eri tarkoituksiin.

Hamza äännetään glottaaliklusiilina. Se voi esiintyä yksinään (ء), wāwin tai pisteettömän yān yläpuolella tai alifin ylä- tai alapuolella.

Välimerkit

Klassinen arabia ei tunne välimerkkejä, mutta niitä on nykykielessä käytössä, ja pitkälti ne ovat eurooppalaisista kielistä muunneltuina lainattuja.

Arabian sanat muodostetaan seemiläisille kielille tyypillisesti yleisimmin kolmesta juurikonsonantista, jotka määrittävät sanan yleisemmän merkityksen, sekä vokaaleista koostuvasta osasta, joka antaa sanalle kieliopillisen merkityksen. Esimerkiksi sanajuuri k-t-b yhdistettynä vokaaleihin i-ā tuottaa sanan kitāb, 'kirja', ja sama sanajuuri yhdistettynä vokaaleihin ā-i tuottaa sanan kātib, 'kirjoittaja' eli 'kirjuri'.

Puhuttua standardiarabiaa käytetään lähinnä uutislähetyksissä ja puheissa sekä muissa muodollisissa yhteyksissä. Muissa tilanteissa arabian puhujat käyttävät lähes yksinomaan omia murteitaan.

Vokaalit

 

 

Standardiarabiassa on kolme vokaalia, /a i u/, jotka voivat esiintyä pitkinä tai lyhyinä. Näiden lisäksi on kaksi diftongia, /aj aw/. Vokaaleissa esiintyy murteesta toiseen hyvin suurta vaihtelua, ja standardiarabiassakin niiden tarkka äännearvo vaihtelee ympäröivien konsonanttien perusteella.

/a/ ääntyy takaisempana [ɑ] emfaattisten konsonanttien /sˤ dˤ tˤ ðˤ ɫ/ sekä konsonanttien /r q/ läheisyydessä; eräissä murteissa myös konsonanttien /x ɣ/ läheisyydessä. Useimpien muiden konsonanttien läheisyydessä se ääntyy etisempänä [æ].

Konsonantit

Emfaattisiksi kutsutut konsonantit /tˤ dˤ sˤ ðˤ~zˤ ɫ/ ääntyvät faryngaalistuneina eli kieli lähempänä nielua.

Marginaalifoneemi /ɫ/ esiintyy ainoastaan sanassa الله /aɫˈɫaː(h)/ ’Jumala’; jos sitä edeltää vokaali /i/, se ääntyy kuitenkin [l], esimerkiksi بسم الله /bis.milˈlaː(h)) ’Jumalan nimeen’.

Lauseet

Arabian kielessä lauseet jakantuvat nominaalilauseisiin ja verbaalilauseisiin. Nominaalilauseet ovat sellaisia, joissa ei ole verbiä. Näiden käännöksissä vastaavasti käytetään olla-verbiä, jota arabiassa ei yleisesti ottaen käytetä. Verbaalilauseet alkavat jollain verbillä.

Verbit

Arabian verbit taipuvat säännöllisesti. Aikamuotoja on kaksi: perfekti ja imperfekti. Perfekti muodostetaan jälkiliitteillä, ja sillä ilmaistaan mennyttä aikaa. Imperfekti muodostetaan etuliitteillä, ja sillä ilmaistaan nykyhetkeä tai tulevaisuutta. Muita verbimuotoja ovat käskytavat, aktiivin ja passiivin partisiipit sekä verbisubstantiivi. Verbien moduksia on varsinaisesti neljä: indikatiivi, imperatiivi, subjunktiivi ja jussiivi. Verbit taipuvat kolmessa persoonassa, kolmessa luvussa (yksikkö, kaksikko ja monikko) ja kahdessa suvussa. Klassisessa arabiassa ensimmäisen persoonan sukua tai kaksikkoa ei ole, ja nykymurteista kaksikko on kadonnut. Klassisessa arabiassa on myös passiivimuotoja.

Nominit

Klassisessa arabiassa substantiivien sijamuotoja ovat nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi. Nykymurteissa substantiiveja ei enää taivuteta sijamuodoissa. Pronominit esiintyvät sekä jälkiliitteinä että itsenäisesti.

Substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Näihin liittyvät adjektiivit noudattavat pääsanan sukua ja lukua. Feminiiniin viittaavat äännetty a-pääte sekä kahdella pisteellä merkitty ha-kirjain sanan lopussa.

Substantiiveilla on sekä epämääräinen että määrätty muoto, joista jälkimmäistä käytetään arabiassa enemmän kuin esimerkiksi indoeurooppalaisissa kielissä. Epämääräisen muodon tunnus on nunaatio eli n-äänteen lisääminen sanan loppuun. Määrätyssä muodossa on yleensä al-etuliite.

• Arabic language Encyclopaedia Britannica.
• Elgibali, Alaa (toim.): Understanding Arabic: Essays in Contemporary Arabic Linguistics in Honor of El-Said Badawi by Alaa Elgibali. American University in Cairo, 1996. Teoksen verkkoversio.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Johnson, Aabis: The Ultimate Beginners Learning Guide. Amazon. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

• El Hilali, Maria: Arabia-suomi-sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1163. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-984-5.
• Hallenberg, Helena & Perho, Irmeli: Arabiaa vasta-alkajille – seesam aukene!. 3. tarkistettu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-161-6.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arabian kieli.

 

Arabiankielinen Wiki, vapaa tietosanakirja

• Wikin ohje transkriboinnista
• Hannu Reime: Viikon kieli: Arabia. Ylen 10.2.2006.
• Aishi Zidan: Arabian kieli siivitti kansannousuja. Helsingin Sanomat 1.5.2011.