Punavaahtera

Punavaahtera (Acer rubrum) on saippuamarjakasveihin kuuluva puulaji vaahteroiden suvussa. Se kasvaa luontaisena suuressa osaa Pohjois-Amerikan itäosia. Laji on saanut nimensä kirkkaanpunaisista kukistaan ja syysväristään, joiden vuoksi se on suosittu koristepuu.

Punavaahtera
Punavaahtera syysvärityksessään
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko:	Sapindales
Heimo:	Saippuamarjakasvit Sapindaceae
Suku:	Vaahterat Acer
Laji:	rubrum
luokitusjärjestelmä:	APG III
Kaksiosainen nimi
Acer rubrum L., 1753
Katso myös
Punavaahtera Wikispeciesissä   Punavaahtera Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

 

Punavaahtera on keskisuuri kesävihanta puu. Se kasvaa noin 25 metriä korkeaksi. Latvus on epäsäännöllisen pyöreähkö. Oksat ovat kohenevia tai harittavia. Runko on usein puolivälistään alaspäin oksaton. Nuoret versot ovat kiiltävän punapintaisia. Kaarna on nuorilla yksilöillä vaaleanharmaata ja sileää, vanhemmiten tummempaa ja kapean uurteista. Puun juuristo on suurimmaksi osaksi pinnanmyötäinen.

Lehdet ovat kolmi- tai viisiliuskaisesti sormijakoisia. Ne ovat ruodillisia, vastakkaisesti asettuneita, kaljuja ja sahalaitaisia. Lehtiruoti on noin 10 senttimetriä pitkä ja lehtilapa enimmillään 15 senttimetriä pitkä. Lehtilapa on päältä vihreä ja alta hopeanharmahtava, puhjetessaan lehdet ovat punertavia. Lehtien syysväritys on punainen, oranssi tai kullankeltainen. Silmut ovat punaisia ja kaljuja.

Kukat kasvavat varrettomissa ryppäissä. Yhdellä puuyksilöllä on tavallisesti sekä kaksineuvoisia kukkia että joko yksineuvoisia hedekukkia tai emikukkia. Kukat puhkeavat huhti-toukokuussa ennen lehtiä. Sekä verho- että terälehtiä on viisi. Teriö on punainen. Heteitä on 4–12. Kukassa on kaksi emiä. Sikiäin on kehänpäällinen.

Hedelmä on kaksilohkoinen siivekäs lohkohedelmä. Se on enimmillään noin 2,5 senttimetriä pitkä. Puu alkaa kukkia ja tuottaa siemeniä varhain ja jo nelivuotiaiden puiden tiedetään tuottaneen hedelmiä. Hedelmät kypsyvät yleensä loppukeväällä tai alkukesällä.

 

Punavaahtera on suhteellisen lyhytikäinen puu. Se kasvaa täyteen mittaansa yleensä noin 70–80 vuodessa ja harvoin elää yli 150 vuotta vanhaksi. Laji on hyvin nopeakasvuinen nuorena, mutta kasvunopeus hidastuu huomattavasti vanhemmiten. Kaadetun puun kanto tuottaa yleensä runsaasti kantovesoja. Puu ei kuitenkaan muuten tavallisesti lisäänny kasvullisesti.

Punavaahteraa esiintyy luonnonvaraisena laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa Itä-Kanadasta Yhdysvaltain Floridaan asti. Se on yksi itäisen Pohjois-Amerikan yleisimmistä ja laajalle levinneimmistä puulajeista.

Punavaahteralla esiintyy laajan levinneisyysalueensa eri osissa suurta lajinsisäistä geneettistä vaihtelua. Lajin tiedetään risteytyvän luonnossa hopeavaahteran (Acer saccharinum) kanssa.

Punavaahtera menestyy hyvin monentyyppisillä maaperillä ja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa. Laji ei kuitenkaan kestä erittäin kuivia alueita. Punavaahtera kasvaa monentyyppisissä metsissä. Se saattaa muodostaa lähes yksilajisia metsiköitä varsinkin levinneisyysalueensa koillisosissa. Se kasvaa usein myös monilajissa lehtimetsissä ja havupuuvaltaisissa sekametsissä. Laji sietää jonkin verran varjostusta, mutta ei yleensä pysty itämään ja kasvamaan tiheän metsän täydessä varjostuksessa. Puuta pidetään usein varsin alttiina monenlaisille kasvitaudeille.

 

Punavaahteraa käytetään paljon koristepuuna, varsinkin puistopuuna. Sitä arvostetaan varsinkin kirkkaan syysvärityksensä vuoksi. Lajista on kehitetty useita viljelylajikkeita koristekäyttöön. Se soveltuu myös bonsaiksi.

Punavaahteran puuta käytetään rakentamiseen ja huonekalujen valmistukseen. Sen puuainesta pidetään kuitenkin useiden muiden vaahteralajien puuta teknisesti heikompilaatuisena.

Punavaahteran mahlaa voidaan käyttää vaahterasiirapin valmistukseen, joskin yleensä tähän tarkoitukseen käytetään sokerivaahteraa (Acer saccharum) ja mustavaahteraa (Acer nigrum). Koska punavaahteran silmut puhkeavat aikaisemmin keväällä kuin useimpien muiden vaahteralajien ja koska mahlan kemiallinen koostumus muuttuu silmujen puhjetessa siirapinvalmistukseen sopimattomaksi, punavaahteran mahlan keräämisen kausi on huomattavasti lyhyempi kuin sokeri- tai mustavaahteralla.