Orangit: Kädellisten lahkoon kuuluva nisäkässuku

Orangeilla on pitkät kädet ja oranssinpunertava, joskus ruskea karva. Orankien tavanomainen pituus on 120–150 cm ja paino 30–80 kg. Urokset ovat noin puolet painavampia kuin naaraat. Useissa kielissä orankia tarkoittava sana, ”orangutan”, tulee malaijin kielestä ja tarkoittaa metsän ihmistä.

Orangit
Sumatranoranki (Pongo abelii)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Kädelliset Primates
Yläheimo:	Ihmisapinat Hominoidea
Heimo:	Isot ihmisapinat Hominidae
Alaheimo:	Ponginae
Suku:	Orangit Pongo Lacépède, 1799
Lajit
Borneonoranki (Pongo pygmaeus) Sumatranoranki (Pongo abelii) Tapanulioranki (Pongo tapanuliensis)
Katso myös
Orangit Wikispeciesissä   Orangit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Orankilajeja on kolme: sumatranoranki (Pongo abelii), borneonoranki (Pongo pygmeaus) ja tapanulioranki (Pongo tapanuliensis). Borneonoranki jaetaan edelleen kolmeen alalajiin: P. p. pygmaeus, P. p. moreo ja P. p. wurmbii. Yhteensä isoja ihmisapinoita on kahdeksan lajia, joihin sisältyy edellisten lisäksi ihminen, simpanssi, bonobo, gorilla ja Gorilla beringei. Tapanulioranki on alustava suomenkielinen nimi vuonna 2017 omaksi lajikseen tunnistetulle, Sumatran saarella elävälle alle tuhannen yksilön orankipopulaatiolle.

Orankien levinneisyys kattoi aiemmin lähes koko Kaakkois-Aasian, mutta nykyään orankeja elää luonnossa vain Borneon ja Sumatran saarten sademetsissä. Borneon ja Sumatran orankeja pidettiin pitkään saman lajin alalajeina, mutta nykyään ne luokitellaan eri lajeiksi. Borneonorankeja on arviolta 41 000 ja ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Sumatranorankeja on noin 7 000 ja ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Eräät tutkijat arvelevat, että elinkykyiset kannat menetetään vuonna 2020.^lähde? Metsänhakkuut, kaivostoiminta ja metsäpalot tuhoavat niiden elinympäristöä. Orankien asuttamia metsiä on raivattu riisipelloiksi ja öljypalmun viljelyyn. Nämä ongelmat ovat lisääntyneet kuluneen vuosikymmenen aikana. Usein orankeja haittaava toiminta on laitonta ja tapahtuu kansallispuistoissa, joissa hakkuut ja kaivokset ovat kiellettyjä. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi orankivauvoja pyydystetään, jotta ne voitaisiin myydä lemmikeiksi.

Borneon saarella elävien orankien määrän on arvioitu vähentyneen 80 prosenttia kolmen sukupolven aikana. Lisääntymissykli on hidas: naaras synnyttää yleensä yhden jälkeläisen kerran 6–8 vuodessa. Joskus voi syntyä kaksoset.

Suurin osa orankien ravinnosta koostuu hedelmistä, mutta niiden lisäksi ne syövät erittäin monipuolisesti esimerkiksi versoja, nuoria lehtiä, puun kuorta, hyönteisiä, munia ja joskus harvoin lihaa.

Orangit viettävät jopa 90 prosenttia ajastaan puissa. Muiden ihmisapinoiden tavoin orangit ovat huomattavan älykkäitä eläimiä. 1990-luvun puolivälissä tutkijat huomasivat, että jotkut orangit käyttävät työkaluja syömiseen. Aiemmin vastaavaa käytöstä oli tavattu simpansseilta. Sittemmin orankien on todettu jopa harjoittavan kulttuurista tiedonvälitystä: orankien työkalutaidot ja tapa rakentaa pesäpaikkoja puuhun riippuvat niiden sosiaalisesta viiteryhmästä. Oppiminen tapahtuu ilmeisesti pääosin mallioppimisen avulla.

Urosorangit ovat yksineläjiä. Metsässä kulkiessaan ne ääntelevät kovaäänisesti välttyäkseen kohtaamasta lajitovereitaan. Orangin huuto kantaa jopa kahden kilometrin päähän. Naaraat puolestaan kasvattavat jälkeläisiään kuudesta seitsemään vuotta, kunnes nämä ovat oppineet selviytymiseen tarvittavat taidot. Naaraspoikaset saattavat tosin pysytellä emonsa lähettyvillä jopa kaksi kertaa kauemmin oppiakseen myöhemmin tarvittavia hoivataitoja.^lähde? Luonnossa orangit elävät 30–40 vuotta, vankeudessa jopa 60.

Leipzigin eläintarhassa suoritetun tutkimuksen mukaan orangit ovat ihmisen jälkeen kädellisistä taitavimpia kaupankävijöitä. Ne muistavat annettujen lahjojen ja tehtyjen palvelusten arvon paremmin kuin gorillat tai simpanssit.

• Oranki WWF
• UNEP (Arkistoitu – Internet Archive)