Magneettinen Suskeptibiliteetti

${\displaystyle \mathbf {M} =\chi _{m}\mathbf {H} }$

Ei-magneettiset materiaalit voidaan jakaa suskeptibiliteetin perusteella kahteen luokkaan: Diamagneettisilla aineilla ${\displaystyle \chi _{m}<0}$, ja paramagneettisilla aineilla ${\displaystyle \chi _{m}>0}$. Ferromagneettisilla materiaaleilla on äärellinen magnetoituma myös silloin kun ne eivät ole ulkoisessa magneettikentässä, eikä suskeptibiliteetti ole niille hyvin määritelty suure.

Kiteisillä aineilla suskeptibiliteetti riippuu magneettikentän suunnasta suhteessa kidehilaan ja sitä voidaan kuvata tensorina.

Magneettivuon tiheyden määritelmän pohjalta voidaan kirjoittaa

${\displaystyle \mathbf {B} =\mu _{0}(\mathbf {H} +\mathbf {M} )=\mu _{0}\mathbf {H} (1+\chi _{m})}$ 

missä ${\displaystyle \mu _{0}}$  on tyhjiön permeabiliteetti. Koska toisaalta ${\displaystyle \mathbf {B} =\mu _{r}\mu _{0}\mathbf {H} }$ , missä väliaineen suhteellinen permeabiliteetti ${\displaystyle \mu _{r}={\frac {\mu }{\mu _{0}}}}$ , saadaan suskeptibiliteetille lauseke

${\displaystyle \chi _{m}=\mu _{r}-1}$ 

• Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.