Lech Wałęsa

29. syyskuuta 1943, Popowo, Puola) on puolalainen sähköasentaja, ammattiyhdistysjohtaja ja ihmisoikeustaistelija, joka toimi Puolan presidenttinä vuosina 1990–1995. Hän perusti Solidaarisuus-liikkeen, ensimmäisen riippumattoman ammattiyhdistysjärjestön neuvostoblokissa, ja sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983.

Lech Wałęsa
Puolan presidentti
22. joulukuuta 1990 – 22. joulukuuta 1995
Pääministeri	Tadeusz Mazowiecki Jan Krzysztof Bielecki Jan Olszewski Waldemar Pawlak Hanna Suchocka Waldemar Pawlak Józef Oleksy
Edeltäjä	Wojciech Jaruzelski
Seuraaja	Aleksander Kwaśniewski
Henkilötiedot
Syntynyt	29. syyskuuta 1943 (ikä 80) Popowo, Puola
Puoliso	Danuta Wałęsa
Tiedot
Kunnianosoitukset	Nobelin rauhanpalkinto (1983)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Wałęsa syntyi puusepän poikana Varsovan luoteispuolella, kävi kansakoulun ja valmistui ammattikoulusta automekaanikoksi. Hän työskenteli ammatissaan konekorjaamolla vuosina 1961–1965. Vuosina 1965–1967 hän palveli armeijassa; hänet ylennettiin korpraaliksi. Vuonna 1967 hän aloitti työskentelyn Gdańskin Leninin telakan (puol. Stocznia Gdańska im. Lenina, nykyisin Stocznia Gdańsk) sähköasentajana.

Wałęsa avioitui 1968 Danuta Gołośin kanssa. Avioliitosta on syntynyt kahdeksan lasta. Danuta Wałęsa on julkaissut elämästään muistelmakirjan Marzenia i tajmenic (Unelmia ja salaisuuksia, ei suom.).

Wałęsaa on toistuvasti syytetty kommunistien salaisen poliisin ilmiantajaksi 1970-luvulla, mutta hän on kiistänyt syytökset. Puolan kansallisen muistin instituutin IPN:n mukaan Wałęsa tarkkaili merkkejä hallituksen vastaisesta toiminnasta ja sai siitä korvauksia vuosina 1970–1976. Hän toimi Puolan salaisen poliisin vakoojana nimimerkillä ”Bolek". Helmikuussa 2017 hänet todettiin vakoojaksi käsiala-analyysin perusteella. Vakoojana toimiessaan Wałęsa oli samanaikaisesti aktiivisena lakkolaisena telakkatyöläisten lakossa Gdańskissa joulukuussa 1970.

Wałęsa nousi levottomuuksien johtajaksi vuonna 1970, jolloin työväki protestoi elintarvikkeiden hinnankorotusten takia. Hän toimi telakan pääluottamusmiehenä. Vuonna 1976 hänet erotettiin työpaikastaan ja hän joutui tyytymään lyhytaikaisiin töihin muualla. Vuonna 1978 hän alkoi muiden aktivistien kanssa järjestellä ei-kommunistista ammattiyhdistysliikettä. Wałęsa otti osaa moniin tapahtumiin, jonka tuloksena hän oli valtion turvallisuuspalvelun tarkkailun alaisena ja usein pidätettynä.

Elokuussa 1980 Wałęsa johti Gdańskin telakan lakkoa, joka johti lakkoaaltoon eri puolilla Puolaa. Hänet nähtiin nyt kansallisena johtajana. Tavoitteena oli lisätä työläisten oikeuksia. Puolan johto joutui taipumaan neuvotteluihin 31. elokuuta 1980 tehdystä Gdańskin sopimuksesta, joka antoi työläisille oikeuden lakkoilla ja muodostaa riippumattomia ammattiyhdistyksiä.

Katolinen kirkko hyväksyi liikkeen, ja tammikuussa 1981 paavi Johannes Paavali II vastaanotti Wałęsan Vatikaanissa. Paavi Johannes Paavali II oli itsekin ollut aktiivinen toisinajattelija toimiessaan Krakovan piispana. Hän hyväksyi kommunismin vastaisen ammattiyhdistysliikkeen ja vaikutti voimakkaasti asioiden kehittymiseen siten, että kommunistivalta päättyi Puolassa. Tätä tapahtumaa on nykyään pidetty lähtökohtana Itä-Euroopan vapautumiselle ja kommunististen maiden romahdukselle. Wałęsa itse on suuntautunut katoliseen uskoon.

Vuosina 1980–1981 Wałęsa matkusti Kansainvälisen työväenliikkeen järjestön vieraana Italiaan, Japaniin, Ruotsiin, Ranskaan ja Sveitsiin. Syyskuussa 1981 hänet valittiin Solidaarisuuden (Solidarność) puheenjohtajaksi ”Ensimmäisen kansallisen solidaarisuuden kongressissa” Gdańskissa. Puolan kommunistivallan vastainen liikehdintä joutui joulukuussa 1981 vastatuuleen, kun kenraali pääministeri Wojciech Jaruzelski määräsi sotatilan Puolaan. Hän kielsi Solidaarisuuden ja vangitsi monia sen jäseniä. Wałęsa vangittiin maatilalle. Marraskuussa 1982 hänet vapautettiin ja hän työskenteli telakalla valvonnan alaisena. Hän onnistui pitämään yhteyttä maanalaisen Solidaarisuuden johtajiin. Sotatila julistettiin päättyneeksi heinäkuussa 1983 ja lokakuussa 1983 Wałęsa vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä tapahtuma nosti maanalaisen liikkeen henkeä, vaikka palkitseminen kyseenalaistettiin Puolan hallituksen suunnalta.

Jaruzelskin kommunistihallitus tuli yhä epäsuositummaksi Puolan taloudellisen tilanteen huonontuessa 1980-luvun loppuvuosina. Lopulta Puolan hallituksen oli suostuttava samaan pöytään Wałęsan ja Solidaarisuuden jäsenien kanssa. Neuvotteluiden tuloksena kesäkuussa 1989 järjestettiin parlamenttivaalit, vaikkakin kommunistihallituksen laatimin rajoituksin. Solidaarisuus sai vaalissa murskavoiton ja Puola sai ei-kommunistisen hallituksen 24. elokuuta 1989. Mihail Gorbatšovin johtama Neuvostoliitto ei käyttänyt sotilaallista voimaa pitämään Puolan kommunistipuoluetta vallassa.

 

Solidaarisuus-ammattiyhdistyksen johtajana Wałęsa aloitti sarjan neuvotteluja maailman johtajien kanssa. Marraskuussa 1989 hän sai harvinaisen tilaisuuden puhua Yhdysvaltain kongressissa. Huhtikuussa 1990 Solidaarisuuden toisissa kansallisen parlamentin vaaleissa hänet valittiin parlamentin puhemieheksi. Joulukuussa 1990 hänet valittiin kaksivaiheisessa kansanvaalissa Puolan presidentiksi kuuden vuoden virkakaudeksi. Hän oli presidenttinä vuoteen 1995. Hän oli menettänyt kansansuosiotaan Puolan heikon taloudellisen kehittymisen vuoksi ja entiset kommunistit syyttivät häntä yksinvaltaisuudesta. Wałęsa kärsi vaalitappion presidentinvaaleissa vasemmiston Kwaśniewskille vuonna 1995. Sen jälkeen Wałęsa on luennoinut ympäri maailmaa. Hän asettui ehdolle vielä vuoden 2000 presidentinvaaliin vuonna 1998 perustamansa Chrześcijańska Demokracja III Rzeczypospolitej Polskiej (Kolmannen tasavallan kristillisdemokratia) ehdokkaana, mutta sai vain prosentin äänistä.

Wałęsa on vastaanottanut lukuisia huomionosoituksia tunnetuilta yliopistoilta, kuten Harvardin ja Pariisin yliopistoilta. Hänet on palkittu monilla valtionpalkinnoilla (Vapaudenmitali, Yhdysvallat; Vapaan maailman palkinto, Norja ja Eurooppalainen palkinto ihmisoikeuksista). Hänen mukaansa on huhtikuussa 2004 nimetty Gdańsk Lech Wałęsan lentoasema.

Wałęsa ilmoitti elokuussa 2006 eroavansa Solidaarisuudesta. Wałęsan mukaan viimeinen pisara oli, kun liitto ei ottanut huomioon hänen hallitsevaan Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueeseen (PiS) kohdistamaansa arvostelua. Wałęsa boikotoi myös Solidaarisuuden 26-vuotisjuhlallisuuksia, koska ei halunnut olla samassa tilaisuudessa presidentti Lech Kaczyńskin ja tämän pääministeriveljen kanssa.

Wałęsa kävi oikeutta presidentti Kaczyńskia vastaan, joka oli nimittänyt häntä Puolan kommunistihallinnon agentiksi koodinimeltä "Bolek". Wałęsaa epäiltiin aiemmin vakoilijaksi, mutta erityistuomioistuin kumosi väitteet perättöminä vuonna 2000.

Andrzej Wajda teki vuonna 2013 Wałesasta elokuvan Wałęsa : Człowiek z nadziei (Wałęsa, toivon mies). Miehet olivat ystävystyneet telakkalakkojen alkuvaiheessa 1980. Elokuvan pääosassa on Robert Wieckiewicz, Wałesan vaimon Danuta Wałesan roolissa Agnieszka Grochowska. Myös Wajdan vuoden 1980 elokuva Rautamies (Człowiek z żelaza) käsittelee Wałesaa.

• Keski-Uusimaan artikkeli^{[vanhentunut linkki]}.

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lech Wałęsa.

 

Puolan kolmannen tasavallan presidentit (1989–)

Wojciech Jaruzelski (1.1.–21.12.1990) • Lech Wałęsa (22.12.1990–23.12.1995) • Aleksander Kwaśniewski (23.12.1995–23.12.2005) • Lech Kaczyński (23.12.2005–10.4.2010) • Bronisław Komorowski (10.4.2010–5.8.2015) • Andrzej Duda (6.8.2015–)