Kim Jong-Un: Pohjois-Korean johtaja

Kim Jong-un (hangul: 김정은; hanja: 金正恩; uudistettu latinisaatio: Gim Jeong-eun; McCune–Reischauer: Kim Chŏngŭn; [kim.dzɔŋ.ɯn]; s. 8. tammikuuta 1984) on Pohjois-Korean yksinvaltias. Hän nousi maansa hallitsijaksi isänsä Kim Jong-ilin kuoltua 17. joulukuuta 2011, ja hänet nimitettiin virallisesti suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011.

Kim Jong-un
김정은
Kim Jong-un huhtikuussa 2019.
Pohjois-Korean johtaja
29. joulukuuta 2011 – (epävirallisesti 17.–29. joulukuuta 2011)
Edeltäjä	Kim Jong-il
Korean työväenpuolueen pääsihteeri
10. tammikuuta 2021 –
Korean kansanarmeijan ylipäällikkö
30. joulukuuta 2011 –
Korean työväenpuolueen puheenjohtaja
9. toukokuuta 2016 – 10. tammikuuta 2021
Henkilötiedot
Syntynyt	8. tammikuuta 1984 (ikä 40) Pjongjang, Korean demokraattinen kansantasavalta
Puoliso	Ri Sol-ju
Lapset	vähintään kolme lasta
Sukulaiset	Kim Jong-il (isä) Kim Il-sung (isoisä) Kim Yo-jong (sisko)
Tiedot
Puolue	Korean työväenpuolue
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)	Pohjois-Korea
Palvelusvuodet	2010 –
Sotilasarvo	Daejang (2010–) Wonsu (2012–)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kimistä ei tiedetty länsimaissa ennen kuin hän oli 20-vuotias. Hän oli opiskellut nuoruudessaan Sveitsissä.

Valtakautensa alussa Kim kiristi maansa rajojen valvontaa mutta salli kansalaisilleen samalla suurempia taloudellisia vapauksia. Hän on teloituttanut useita poliittisia vastustajiaan Pohjois-Koreassa. Hän on uhkaillut muuta maailmaa ydinaseilla, mutta vuodesta 2018 alkaen hän on esiintynyt sovittelevasti ja neuvotellut ydinaseiden rajoittamisesta.

Lapsuus ja nuoruus

Kim Jong-un syntyi vuonna 1984, kun hänen isoisänsä Kim Il-sung oli Pohjois-Korean johdossa. Pohjoiskorealaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet syntymäajaksi 8. tammikuuta 1984.

Kim Jong-un on Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-ilin (johtajana 1994–2011) kolmesta pojasta nuorin. Hänen äitinsä Ko Yong-hui oli japaninkorealainen entinen tanssija, joka muutti vuonna 1961 vanhempiensa mukana Japanista Pohjois-Koreaan. Ko oli Kim Jong-ilin toinen vaimo. He saivat kolme yhteistä lasta, pojat Jong-chulin (s. 1981) ja Jong-unin (s. 1984) sekä tyttären Yo-jongin (s. 1988).

Kim Jong-unin lapsuudesta on saatu jälkeenpäin tietoa perheen entiseltä kokilta, japanilaiselta Kenji Fujimotolta. Hän seurasi läheltä Kimin lapsuutta ja nuoruutta 15 vuoden ajan vuoteen 2001 saakka ja sai toimia myös pienen Kimin leikkikaverina.

Kim Jong-un ja hänen toinen isoveljensä ja pikkusiskonsa elivät ylellistä ja eristettyä lapsuutta opettajineen ja palvelijoineen perheen palatsissa Pjongjangissa. Veljekset kävivät lapsina joskus ulkomaillakin, esimerkiksi vuonna 1991 äitinsä kanssa muistorikkaalla matkalla Tokion Disneylandissa. Kim oli lapsena erittäin kiinnostunut koripallosta sekä lentokoneiden pienoismalleista ja lelulaivoista. Kiinnostus koneisiin säilyi hänellä aikuisikään saakka, ja hän lentää usein omaa yksityiskonettaan. Ulkomaille myöhemmin loikanneiden Kimin tädin ja sedän mukaan Kimin lähipiiri kohteli poikaa nöyristelevästi ja kunnioittavasti, mikä sai pojan jo pienenä tietoiseksi arvostaan ja tottumaan siihen, että hänen käskyjään toteltiin.

Opinnot

Kim lähetettiin kesällä 1996 Berniin Sveitsiin käymään yksityistä englanninkielistä Bernin kansainvälistä koulua, samaa kuin isoveljensä Kim Jong-chol. Pojat asuivat tätinsä ja tämän aviomiehen kanssa Liebefeldin esikaupungissa ja elivät tavallisen varakkaan korealaisperheen elämää. Kim käytti Sveitsissä nimeä Pak Un ja matkustellessaan ulkomailla Brasilian passia ja nimeä Josef Pwag. Sveitsin viranomaiset tiesivät poikien henkilöllisyyden mutta päättivät olla vakoilematta heitä.

 

Kimin holhoojat loikkasivat Yhdysvaltoihin, kun Kim oli kesällä Pohjois-Koreassa. Palattuaan syyslukukaudeksi Berniin Kim jatkoi opintojaan kunnallisessa koulussa ja asui uusien ”vanhempien” kanssa. Hänet oli ilmoitettu kouluun korealaisen lähetystötyöntekijän lapseksi. Hänellä oli aluksi vaikeuksia opinnoissaan, sillä hän ei osannut saksan kieltä kovin hyvin, ja hänet sijoitettiin alempaan tasoryhmään. Koulussa opiskeltiin tavanomaisten aineiden lisäksi paljon myös kansainväliseen politiikkaan liittyviä aiheita, kuten ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Yhden luokkatoverinsa mukaan Kim pysytteli paljon omissa oloissaan, eikä juhlinut muiden oppilaiden kanssa ja karttoi tyttöjä. Luokkatoverit ovat luonnehtineet Kimiä myös aluksi hiukan hyökkääväksi ja kieliongelmiensa johdosta turhautuneeksi. Kim pukeutui aina verryttelyhousuihin ja täytti vapaa-aikansa koripallolla, jossa hän kannatti Chicago Bullsia. Hänen lähin ystävänsä oli portugalilainen luokkatoveri João Micaelo. Opittuaan kielen Kimistä tuli seurallisempi.

Kim paljasti lähimmille ystävilleen olevansa Pohjois-Korean johtajan poika, mutta nämä eivät uskoneet häntä. Kim kutsuttiin takaisin Pohjois-Koreaan keväällä 2001 kesken yhdeksännen luokan, eikä hän sen jälkeen enää palannut Sveitsiin.

Kim aloitti Pohjois-Koreassa sotakorkeakoulun vuonna 2002. Hän valmistui sieltä parhain arvosanoin joulukuussa 2006. Hänen lopputyönsä oli nimeltään ”Simulaatio operaatiokartan tarkkuuden parantamisesta GPS-paikannusjärjestelmän avulla”.

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il sai elokuussa 2008 aivohalvauksen. Kesäkuussa 2009 Kim Jong-unin kerrottiin saaneen tittelin ”nerokas toveri”. Tämän arveltiin liittyvän häntä koskevan henkilökultin käynnistämiseen. Tuolloin hänen myös väitettiin tehneen salaisen matkan Kiinaan tapaamaan maan johtajia. Kesällä 2010 Kim esiteltiin Pohjois-Korean kansalle, ja hänelle annettiin virkoja Pohjois-Koreassa. Kimille myönnettiin 27. syyskuuta kenraalia vastaava sotilasarvo daejang. Seuraavana päivänä pidettiin harvinainen Korean työväenpuolueen kokous, jossa hänet nimitettiin Kansallisen puolustuskomitean varapuheenjohtajaksi ja työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi. Kim Jong-unin uskotaan näyttäytyneen puolueen kokouksessa.

Ennen vuotta 2010 ainoassa länsimaissa nähdyssä valokuvassa Kim oli 11-vuotias. Kim Jong-un oli 10. lokakuuta 2010 yhdessä isänsä kanssa työväenpuolueen 65-vuotisjuhlassa. Ulkomainen lehdistö sai osallistua juhliin ilman etukäteislupaa, mikä Pohjois-Korean kaltaisessa maassa on hyvin poikkeuksellista. Kim Jong-un näyttäytyi tammikuussa 2011 julkisesti karvalakissa, jota Pohjois-Koreassa saa käyttää vain maan johtaja. Nimetön hallituslähde kertoi Chosun Ilbo -lehdelle, että karvalakin käyttäminen on merkki siitä, että Kim Jong-un on saavuttanut lähes saman aseman kuin isänsä.

Valtaannousu

Virallisen tiedon mukaan Kim Jong-il kuoli 17. joulukuuta 2011 sydänkohtaukseen junassa Pohjois-Koreassa. Pohjois-Korean valtiollinen media alkoi heti kutsua Kim Jong-unia ”Suureksi vallanperijäksi”. Alkujaan isän seuraajaksi oli kaavailtu Kim Jong-unin vanhinta veljeä Kim Jong-namia. Tämä oli kuitenkin uudistusmielinen ja halusi Pohjois-Korean avautuvan lännelle, mitä maan johto ei katsonut suopeasti. Jong-nam oli joutunut isänsä epäsuosioon myös viihdyttyään lännessä opiskellessaan liikaa yöelämässä ja jouduttuaan pidätetyksi Japanissa väärennetyllä passilla matkustamisesta pyrkiessään Tokion Disneylandiin. Kim Jong-ilin entisen kokin Kenji Fujimoton mukaan Kim Jong-unin vanhempi veli Kim Jong-chul puolestaan sivuutettiin vallanperijänä, koska tämä oli liian tyttömäinen, kun taas Kim Jong-un on kuin ilmetty isänsä.

Kim nimettiin virallisesti Kim Jong-ilin seuraajaksi suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011, kun Kim Jong-ilin kuoleman takia pidetty suruaika oli päättynyt.

Kim vastaanotti sotilasparaatin isoisänsä Kim Il-sungin syntymän satavuotisjuhlassa huhtikuussa 2012 ja piti 20 minuutin puheen, jossa hän sitoutui jatkamaan edeltäjänsä aloittamaa ”asevoimat ensin” -politiikkaa. Hän on siitä lähtienkin esiintynyt kansan edessä paljon isäänsä useammin.

Uudella johtajalla oli heti alusta lähtien ehdoton valta Pohjois-Koreassa. Hän käytti ensimmäisinä kuukausinaan kuitenkin apunaan neuvonantajia ja opastajia. Hänen tätinsä Kim Kyong-hui järjesti Kimin tarvitseman tuen ja koulutuksen. Tädin aviomies Jang Song-taek piti huolta hallinnon päivittäisestä toiminnasta ja toimi portinvartijana Kimille kulkevassa viestinnässä. Choe Hyong-rae johti poliittista yleisvirastoa ja pystyi määräämään armeijaa ja työväenpuoluetta.

Ensimmäiset toimenpiteet

Ensi töikseen Kim lujitti rajavalvontaa ja vaikeutti näin maasta poistumista. Hän myös suitsi tiedonkulkua ja tehosti luvatta ulkomaista mediaa seuranneiden ihmisten valvontaa. Hän lujitti valtaansa karkottamalla syrjäseuduille sellaiset valtaeliitin edustajat, jotka olivat keränneet itselleen liikaa valtaa. Ulkomaisen median seuraamisen lisäksi Kim sääti ankarasti rangaistavaksi muun muassa epäluotettavan kansantaloudellisen suunnitelman laatimisen ja väärien urheilijoiden valitsemisen tärkeään kilpailuun. Valtionvastaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta tai valtionvastaisesta propagandasta saattoi saada elinkautisen tuomion tai kuolemanrangaistuksen. Kim on pitänyt yllä ja laajentanut edeltäjiensä perustamia poliittisia vankileirejä. Niissä vankeja kidutetaan ja nälkiinnytetään, ja kuolleisuus on hyvin korkea.

Ympärilleen Kim keräsi tukijoita, jotka auttaisivat häntä oman etunsa nimissä. Maan hallinnon ytimessä ollut etuoikeutettu kapitalistiluokka alkoikin nopeasti vaurastua palkinnoksi Kimille antamastaan tuesta.

Kim esitteli vuonna 2013 byungjin-politiikan, joka tarkoittaa ”yhtäaikaista etenemistä”. Sillä viitataan Pohjois-Korean mahdollisuuteen saada samanaikaisesti sekä ydinaseet että vaurastumisen. Politiikkaansa liittyen Kim ryhtyi rakennuttamaan uusia vapaa-ajan keskuksia, kuten hiihto- ja ratsastuskeskuksia, luistelu- ja huvipuistoja, lentoasemia ja delfinaarion sekä ryhtyi edistämään turismia maahansa. Kimin valtakaudella eliitin asuttama pääkaupunki Pjongjang on voimakkaasti nykyaikaistunut, joskin muu maa elää yhä köyhyydessä.

Kim salli kansalaisille uusia taloudellisia vapauksia ja hyväksyi pienimuotoisen yksityisyritteliäisyyden, eikä valtio enää vainonnut pientä yksityistä liiketoimintaa harjoittaneita ihmisiä. Tämän seurauksena maan torikauppa vilkastui ja moni kansalainen pystyi nostamaan elintasoaan. Tiukentunut rajavalvonta kuitenkin vaikeutti salakuljetusta, mikä nosti hintoja.

Vastustajien teloitukset

Valtaan noustuaan Kim Jong-un on teloituttanut kymmeniä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja näiden sukulaisia. Monesti teloitusten syynä on ollut johtajan käskyjen vastustaminen. Kim teloitutti tätinsä miehen Jang Song-taekin vuoden 2013 lopulla. Jangia syytettiin vallankaappausyrityksestä, vallankahmimisesta ja maan resurssien ryöväämisestä. Hallintoon tyytymätön, kokouksessa torkahtanut puolustusministeri Hyon Yong-chol väitetysti teloitettiin maanpetoksesta, ja metsätalouspolitiikkaa kritisoinut varapääministeri Choe Yong-gon teloitettiin luultavasti toukokuussa 2015. Kimin läheinen avustaja Choe Rjong-hae on kadonnut merkkihenkilöiden listalta.

Kimin määräämille likvidoinneille on esitetty useita syitä. Nuoren diktaattorin on arveltu haluavan osoittaa kaikille hänen asemaansa epäileville, kuka maassa määrää. Hänen on myös arveltu haluavan vaihtaa vanhoja johtajia nuorempiin, koska nämä ovat uudelle johtajalle lojaalimpia ja asemastaan kiitollisempia kuin vanhat. Kimin tiedetään aina arvostaneen nuoruutta, ja hän on julkisesti arvostellut maan korkeita virkamiehiä ”ideologisesta rappeutumisesta”.

Vuonna 2013 tapahtunut Jangin teloitus aiheutti suurta pelkoa puolueen johdossa. Monia korkea-arvoisia puolue-eliitin jäseniä loikkasi vuonna 2015. Etelä-Koreassa tämän katsottiin merkitsevän johtajan suosion vähenemistä.

Uhkailut ja ydinkokeet

Kim ryhtyi valtakautensa alussa modernisoimaan maansa aseistusta. Hän myös käytti etenkin valtakautensa ensimmäisten puolentoista vuoden aikana voimakasta ja uhkaavaa retoriikkaa vihollisiaan Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja kohtaan. Maaliskuussa 2013 Pohjois-Korea uhkaili Yhdysvaltoja ”ennaltaehkäisevällä” ydinasehyökkäyksellä. Kimin fiktiivisestä salamurhahankkeesta kertovan amerikkalaiselokuvan The Interview (2014) julkaisun seurauksena Pohjois-Korea uhkasi Yhdysvaltoja sotatoimilla.

Kimin aikana Pohjois-Korea on jatkanut ydinkokeiden tekemistä ja kehitellyt mannertenvälistä ohjusta. Toukokuussa 2016 Kim kertoi olevansa valmis normalisoimaan maan suhteet sille vihamielisiin valtioihin ja vastaavansa ydinaseilla ainoastaan ydinaseuhkaan. Vuoden 2018 uudenvuodenpuheessaan Kim sanoi, että Pohjois-Korean täytyy massatuottaa ydinkärkiä ja ballistisia ohjuksia. Hän myös uhkaili Yhdysvaltoja toteamalla, että ”ydinasenappi” on aina hänen pöydällään.

Ulkomaisten tiedustelupalvelujen käsityksen mukaan Kim tavoittelee ydinaseillaan pelotevaikutusta ja kansainvälistä statusta pystyäkseen turvaamaan hallintonsa säilymisen.

Alkuvuodesta 2024 Kim on tullut siihen johtopäätökseen, ettei Koreoiden rauhanomainen yhdistyminen ole mahdollista. Tammikuussa 2024 Kim sanoi puheessaan korkeimmalle kansanneuvostolle, että Pohjoinen on määriteltävä erilliseksi alueeksi ja Etelä sen viholliseksi, joka on pyrittävä täydellisesti miehittämään ja jälleenyhdistämään vaikka sodalla.

Huipputapaamiset

Kim teki Pohjois-Korean johtoon nousunsa vuonna 2011 jälkeen ensimmäisen ulkomaanmatkansa maaliskuussa 2018. Hän tapasi epävirallisesti Pekingissä Kiinan johtajan Xi Jinpingin.

Kim teki huhtikuussa 2018 historiallisen vierailun ja astui ensimmäisenä Pohjois-Korean johtajana Etelä-Korean maaperälle sitten 1950-luvulla käydyn Korean sodan. Hän tapasi Etelä-Korean presidentti Moon Jae-inin Rauhantalossa lähellä demilitarisoitua vyöhykettä. He keskustelivat Pohjois-Korean ydinaseohjelmasta ja maidensa suhteista. Myöhemmin samana vuonna maiden päämiehet tapasivat toisensa vielä kaksi kertaa.

 

Kim tapasi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 12. kesäkuuta 2018 Singaporessa järjestetyssä huippukokouksessa. Tapaaminen oli historiallinen ensitapaaminen maiden päämiesten välillä. Tapaamista oli edeltänyt edellisenä vuonna maiden välien jännittyminen Pohjois-Korean ohjustestien takia. Singaporen huippukokous keskittyi jännitteiden lieventämiseen ja ydinaseista riisuntaan. Tapaamisen päätteeksi Trump ja Kim allekirjoittivat asiakirjan, jonka mukaan Pohjois-Korea sitoutuu Korean niemimaan ydinaseista riisumiseen. Kim ja Trump neuvottelivat uudelleen Hanoissa Vietnamissa helmikuussa 2019. Kolmannen kerran he tapasivat kesäkuussa 2019 Koreoiden välisellä demilitarisoidulla vyöhykkeellä.

Kim tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin Vladivostokissa Venäjällä huhtikuussa 2019.

Ongelmien myöntäminen

Kesäkuussa 2021 Korean työväenpuolueen keskuskomitean kokouksessa Kim myönsi harvinaisena pidetyllä tavalla, että maata uhkasi pakotteiden ja koronapandemian seurauksena ruokapula. Hän viittasi samalla Pohjois-Korean 1990-luvun nälänhätään. Samoihin aikoihin Kimin silminnähtävään laihtumiseen viitattiin epätavallisesti jopa maan valtiollisessa televisiossa. Myöhemmin Kim syytti korkeita virkamiehiä ”vakavan vaaran aiheuttamisesta kansan ja valtion turvallisuudelle” ja ilmoitti siirtäneensä syrjään joitain puolueen jäseniä. Tämä nähtiin mahdollisena viittauksena maan pahenevaan koronavirustilanteeseen.

Kulttuuripolitiikka

Kim on perustanut tyttöbändi Moranbongin.

 

Kimin viralliset tittelit:

• Suuri johtaja 29. joulukuuta 2011
• Korean kansanarmeijan ylipäällikkö 30. joulukuuta 2011
• Korean työväenpuolueen pääsihteeri 11. huhtikuuta 2012
• Työväenpuolueen sotilaallisen keskuskomitean varapuheenjohtaja syyskuussa 2010 ja puheenjohtaja 11. huhtikuuta 2012
• Työväenpuolueen puhemiehistön jäsen 11. huhtikuuta 2012
• Kansallisen puolustuskomitean puheenjohtaja 13. huhtikuuta 2012
• Marsalkka (wonsu) 17. heinäkuuta 2012
• Korkeimman kansanneuvoston edustaja 9. huhtikuuta 2014
• Korean työväenpuolueen puheenjohtaja 9. toukokuuta 2016
• Korean työväenpuolueen pääsihteeri 10. tammikuuta 2021

Kimin asemaa on pönkitetty ylenpalttisella propagandalla. Jo ennen valtaan nousuaan Kimiä oli virallisesti alettu kuvata kunnianimillä ”nerokas toveri”, ”nuori kenraali” ja ”aamutähti joka loistaa koko kansakunnan yllä”. Hänen kerrottiin osuneen kolmivuotiaana aseella hehkulamppuun sadan metrin päästä ja ajaneen kahdeksanvuotiaana kuorma-autoa 130 kilometrin tuntinopeudella. Kimillä ei tiettävästi ole minkäänlaista sotilaallista kokemusta, mutta hänet kuvataan sotilaalliseksi neroksi, joka suunnitteli ensimmäiset sotastrategiansa jo 16-vuotiaana.

Kimin itselleen antamia arvonimiä ovat muun muassa ”työväenpuolueen ensimmäinen sihteeri”, ”puolueen keskussotilaskomission puheenjohtaja” ja ”valtakunnallisen puolustuskomission ensimmäinen puheenjohtaja”. Epämuodollisempia kunnianimiä ovat ”lyömätön ja voittoisa kenraali”, ”totuuden vartija”, ”rakkauden paras ruumiillistuma”, ”päättäväinen ja jalomielinen johtaja”, ”ohjaava auringonsäde”, ”vallankumouksen aurinko”, ”sosialismin aurinko”, ”21. vuosisadan kirkas aurinko” ja ”ihmiskunnan aurinko”.

Lännessä Kim on usein kuvattu pelottavana ja itsevaltaisena diktaattorina, joka uhkailee ydinsodalla. Pohjois-Korean mediassa Kim sen sijaan on perinteisesti kuvattu edeltäjiensä tapaan jumalallisena hahmona, joka tekee urotekoja. Vuoden 2015 tienoilla Kimin julkista kuvaa on kuitenkin alettu painottaa Pohjois-Koreassa sotilasjohtajasta, ”kenraalista” ja ”marsalkasta”, poliittisen johtajan suuntaan, ja häntä alettiin nimittää työväenpuolueen johtajaksi. Kim alkoi pukeutumisessaan ja hiustyylissään tietoisesti jäljitellä isoisäänsä Kim Il-sungia, jonka valtakautta pohjoiskorealaiset muistelivat yhä lämmöllä. Hän alkoi esiintyä mediassa hymyilevänä kansanmiehenä ja vieraili kaikkialla ylistysten saattelemana. Loikkarit ovat kuitenkin kertoneet, että kukaan pohjoiskorealainen aikuinen ei uskonut uutisten propagandaan.

Vuonna 2019 Kim alkoi pitää television uudenvuodentervehdyksensä nojatuolista aiemman puhujanpöntön sijaan. Koronaviruspandemian aikaan Kim alettiin esittää mediassa kansakunnan isähahmona. Häntä on sen jälkeen kutsuttu mediassa toistuvasti ”kunnioitetuksi toveriksi”, millä häntä on lähennetty tavalliseen kansaan. Samalla Kimin on myös paljastettu itsekin kärsineen taudista.

Perhe, suku ja ystävät

 

Kimin puoliso on entinen laulaja Ri Sol-ju, jonka kanssa Kim meni naimisiin vuonna 2009. Ri on edustanut miehensä rinnalla vuodesta 2012 lähtien. Pariskunnalle syntyi tytär joulukuussa 2012, ja heillä on arveltu olevan yhteensä kolme lasta.

Kim on hyvin läheinen pikkusiskonsa Kim Yo-jongin kanssa. Tämä on myös noussut Pohjois-Koreassa korkeaan asemaan, Korean työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi sekä lokakuusta 2017 politbyroon varajäseneksi. Yo-jong toimi mahdollisesti veljensä sijaisena vuonna 2014 tämän sairastaessa.

Kimin isoveli Kim Jong-chul elää Pjongjangissa, soittaa kitaraa yhtyeessä eikä osallistu politiikkaan. Kimin velipuoli Kim Jong-nam salamurhattiin Malesiassa vuonna 2017. Kim Jong-Unia on syytetty lännessä murhan tilaamisesta.

Koripallosta pitävä Kim ystävystyi vuonna 2013 yhdysvaltalaisen NBA-koripalloilija Dennis Rodmanin kanssa, joka oli Pohjois-Koreassa pelaamassa näytösottelua. Matkansa jälkeen Rodman palasi Pohjois-Koreaan vielä kolme kertaa juhlimaan Kimin kanssa tämän huvilalla, ja miesten tapaamisista julkaistiin mediassa paljon kuvia. Kimin toinen ulkomaalainen ystävä oli Kimin perheen kokki, japanilainen Kenji Fujimoto, jolle Kim antoi anteeksi jopa loikkauksen.

Omaisuus

Kimin omaisuudeksi arvioitiin yli 5 miljardia dollaria vuonna 2019. Hänen omaisuuttaan säilytetään ulkomaisilla pankkitileillä muunmuassa Venäjällä, Itävallassa ja Kiinassa. Hän omistaa 30-metrisen jahdin ja yli 100 urheiluautoa. Hänen suosikkiautonsa on 2 miljoonan dollarin arvoinen panssaroitu Mercedes-Benz S600.

Kim asuu Koillis-Pjongjangissa ylellisessä pääasumuksessaan, josta käytetään nimitystä Virka-asunto nro 15 tai Ylellinen keskuskartano. Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kimillä on ainakin 33 asuntoa eri puolilla Pohjois-Koreaa.

Kim matkustaa usein yksityiskoneellaan, neuvostoaikaisella Iljušin Il-62:lla, jonka virallinen nimi on Chammae-1, ’Kanahaukka-1’. Hän lentää myös itse pienlentokoneillaan. Lisäksi Kimillä on 1,5 miljoonan dollarin arvoinen lentokone, jonka nimi on Air Force Un.

Terveys

Pohjois-Korea ei kerro julkisuuteen Kimin oletetuista terveysongelmista. Vuonna 2014 Kim oli poissa julkisuudesta yli kuukauden ajan, minkä jälkeen hänen huomattiin ontuvan jalkaansa. Huhtikuussa 2020 Kim oli tuntemattomasta syystä kolme viikkoa pois julkisuudesta. Kimin on väitetty kärsivän diabeteksesta ja kohonneesta verenpaineesta. Hän on myös tupakoitsija, vaikka onkin käynnistänyt tupakoinnin vastaisen kampanjan. Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kim kärsii unettomuudesta ja on vainoharhainen henkilökohtaisesta turvallisuudestaan.

Kim lihoi vuoteen 2020 mennessä noin 140-kiloiseksi. Vuonna 2021 hän laihtui huomattavasti. Sen jälkeen hän on palannut entisiin mittoihinsa.

• Maankäytössä on saatava aikaan menestyvän sosialistisen valtion rakennustyön edellyttämä vallankumouksellinen käänne: Puhe puolueen ja valtion taloudesta vastaaville elimille sekä työläisten organisaatioille 27. huhtikuuta 2012. Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2013. ISBN 978-952-67938-1-8. Teoksen verkkoversio.

• Rakentakaamme kukoistava maa soveltamalla Kim Jong Ilin isänmaallisuutta: Puhe Korean Työväenpuolueen keskuskomitean johtaville virkamiehille 26. heinäkuuta Juche 101 (2012). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2014. ISBN 978-952-67938-3-2. Teoksen verkkoversio.

• Tulkoon teistä Korean vauraan tulevaisuuden takaajia: Tervehdyspuhe Korean lasten liiton 66-vuotisjuhlan kunniaksi pidetyssä yhteistapaamisessa 6. kesäkuuta Juche 101 (2012). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2015. ISBN 978-952-67938-5-6. Teoksen verkkoversio.

• Valjastakaamme puolue, armeija ja koko kansa voimakkaaseen metsien ennallistamiskampanjaan peittääksemme maamme vuoristot vihreillä puilla: Puhe puolueen, armeijan ja valtion taloudellisten organisaatioiden virkamiehille 26. helmikuuta Juche 104 (2015). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2017. ISBN 978-952-67938-8-7. Teoksen verkkoversio.

• Nopeuttakaamme vallankumouksen lopullista voittoa ideologisella hyökkäyksellä: Puhe Korean työväenpuolueen ideologisten työntekijöiden kahdeksannessa konferenssissa 25. helmikuuta Juche 103 (2014). Helsinki: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2017. ISBN 978-952-67938-9-4. Teoksen verkkoversio.

• Fifield, Anna: Loistava toveri Kim Jong Un. (alkuteos The Great Successor: The Divinely Perfect Destiny of Brilliant Comrade Kim Jong Un, 2019). Suomentanut Raudaskoski, Seppo. Bazar, 2019. ISBN 978-952-279-747-6.
• Pak, Jung H.: Kim Jong Un: Pohjois-Korean nuoren diktaattorin sisäpiirissä. (alkuteos Becoming Kim Jong Un. A Former CIA Officer's Insights into North Korea's Enigmatic Young Dictator, 2020). Suomentanut Luoma, Kirsi. Otava, 2020. ISBN 978-951-1-33631-0.

Viitteet

 

Korean demokraattisen kansantasavallan johtajat

• Kim Il-sung
• Kim Jong-il
• Kim Jong-un