Karibia: Saariryhmä Väli-Amerikassa

Karibian erottaa Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta Karibianmeri. Saariston pohjois- ja itäpuolella sijaitsevat Atlantin valtameri ja Sargassomeri sekä luoteispuolella Meksikonlahti.

Karibia
Merialue	Atlantin valtameri
Vesialue	Karibianmeri
Saaria yht.	13 itsenäistä ja 17 epäitsenäistä saarivaltiota
Suurin saari	Kuuba
Muita saaria	Bahama, Hispaniola, Jamaika, Puerto Rico sekä 700 muuta saarta.
Pinta-ala	2 754 000 km²
Valtio
Valtio	Antigua ja Barbuda  Bahama  Barbados  Dominica  Dominikaaninen tasavalta  Grenada  Haiti  Jamaika  Kuuba  Saint Kitts ja Nevis  Saint Lucia  Saint Vincent ja Grenadiinit  Trinidad ja Tobago
Territorio	Aruba  Curaçao  Sint Maarten  Anguilla  Brittiläiset Neitsytsaaret  Caymansaaret  Montserrat  Turks- ja Caicossaaret Guadeloupe Martinique Saint-Barthélemy Saint Martin  Puerto Rico  Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Kunta	Bonaire  Saba  Sint Eustatius
Väestö
Väkiluku	39 169 962
Asutuskeskukset	Havanna Holguín Kingston Port-au-Prince San Juan Santiago de los Caballeros Santiago de Cuba Santo Domingo
Tärkein kieli	englanti, espanja, haiti, hollanti, papiamentu, ranska
Infobox OK

Karibian saariryhmiä ovat Isot-Antillit (Kuuba, Hispaniola, Puerto Rico ja Jamaika), Pienet-Antillit (Windwardsaaret ja Leewardsaaret) ja Bahamasaaret sekä Trinidad ja Tobago. Karibiaan luetaan joskus myös Etelä-Amerikan mantereella oleva Guyana. Koko saaristoon kuuluu yli 7 000 saarta ja luotoa.

Monella Karibian saarella on tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Korkein huippu on Pico Duarte (3 085 metriä) Dominikaanisessa tasavallassa.

Karibian ilmasto on lämmin kautta vuoden. Vuorilla voi öisin olla viileää. Rankkasateet ovat yleisiä. Sateisin aika vuodesta on kesäkuusta marraskuuhun, jolloin alueella on hyvin kuumaa ja kosteaa. Esimerkiksi Jamaikan pääkaupungissa Kingstonissa sademäärä on lokakuussa keskimäärin 180 millimetriä. Hirmumyrskyjä esiintyy Karibialla heinäkuusta lokakuuhun.

Karibian alkuperäisasukkaita olivat intiaanit, ja alue on nimetty karibien heimon mukaan. Nykyisin alueella asuu paljon afrikkalaisten orjien ja eurooppalaisten jälkeläisiä sekä jonkin verran intialaisia ja kiinalaisia. Alueen yleisimpiä kieliä ovat espanja, englanti, ranska ja hollanti. Jotkut orjien jälkeläiset puhuvat pidgin- ja kreolikieliä.

Suurin osa Karibian väestöstä elää rannikkokaupungeissa. Niiden katutorit ovat suosittuja kauppa- ja kokoontumispaikkoja.

Yleisimpiä viljelystuotteita Karibialla ovat sokeriruoko, banaani, kahvipavut, tupakka ja kaakao, joita kasvatetaan plantaaseilla. Kalastus ei Karibialla ole erityisen tuottavaa, sillä alueen vesien kalat ovat pienikokoisia. Parhaat kalavedet ovat Bahamalla.

Turismi on joidenkin Karibian saarten tärkein elinkeino. Saarilla on lämmin ilmasto, kauniit maisemat ja hiekkarantoja. Alueella liikkuu paljon risteilyaluksia. Monella saarella on myös kansainvälinen lentokenttä.

Karibian valtauskonto on kristinusko. Espanjalaisten ja ranskalaisten entisissä siirtomaissa ihmiset ovat enimmäkseen katolisia, brittien siirtomaissa protestantteja. Muita alueen uskontoja ovat esimerkiksi hindulaisuus, islam, rastafarismi ja voodoo.

Karibian suosituimpia urheilulajeja ovat jalkapallo ja kriketti. Turisteille on tarjolla vesiurheilua, kuten sukellusta, purjehdusta ja lainelautailua.

Musiikki ja tanssi ovat tärkeä osa Karibian kulttuuria. Alueen omia musiikkilajeja ovat esimerkiksi reggae ja calypso.

Karibian saaria asuttivat ennen eurooppalaisten tuloa siboneyt, arawakit, taínot ja karibit. Kristoffer Kolumbus rantautui alueelle vuonna 1492, ja sen jälkeen alueen intiaaniväestö tuhoutui valtaosin eurooppalaisten tuomien tautien, pakkotyön ja suoranaisen kansanmurhan seurauksena. Eniten alkuperäistä väestöä on jäljellä Dominicassa. Espanja otti koko Karibianmeren alueen nimellisesti haltuunsa, mutta espanjalaisia siirtokuntia perustettiin lähinnä suurimmille saarille: Hispaniolaan, Kuubaan ja Puerto Ricoon. Intiaaniväestön vähetessä espanjalaiset alkoivat tuoda työvoimaksi orjia Länsi-Afrikasta, ja käynnistivät näin vuosisatoja jatkuneen orjakaupan, mistä johtuen useimpien saarien väestö on nykyään pääosin mustaihoista.

 

Espanjan heikentyessä 1500-luvun lopulta alkaen alueelle alkoivat perustaa siirtokuntia muut eurooppalaiset valtiot. Saarista kilpailivat ja sotivat keskenään Britannia, Ranska ja Alankomaat. Myös Ruotsi omisti pienen Saint-Barthélemyn saaren vuosina 1784–1877 sekä Guadeloupen 1813–1814. Tanskalle kuuluivat puolestaan nykyiset Neitsytsaaret, jotka myytiin Yhdysvalloille vuonna 1917. Monet saaret ovat vaihtaneet omistajaa useaan kertaan.^lähde?

Oikeuden kaupankäyntiin alueella saivat eri maiden kauppakomppaniat. Merirosvot ja kaapparit alkoivat hyökkäillä alueen kauppareiteillä ja perustivat tukikohtia, joista monet vakiintuivat myöhemmin siirtokunniksi. Hollannin Länsi-Intia, Englannin Länsi-Intia, Ranskan Länsi-Intia ja Tanskan Länsi-Intia olivat 1600-luvulta 1800-luvulle taloudellisesti merkittäviä erityisesti sokerin-, kahvin- ja tupakantuotannon keskuksina.^lähde?

Ranskalle kuuluvan San Domingon orjakapina vuonna 1791 johti lopulta vuonna 1804 ensimmäisen itsenäisen valtion Haitin syntyyn alueelle. Perinteisen plantaasiviljelyn taloudellinen merkitys alkoi vähetä 1800-luvulla, ja orjuus lakkautettiin kaikkialla alueella saman vuosisadan aikana. Tämän jälkeen alueelle alkoi muuttaa entisten mustaihoisten orjien tilalle vapaata työväkeä Aasiasta.^lähde?

Espanjaan kuulunut Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi vuonna 1844. Espanjan ja Yhdysvaltojen vuoden 1898 sodan seurauksena Espanja luopui myös Kuubasta, joka itsenäistyi vuonna 1902, ja Puerto Ricosta, joka liitettiin Yhdysvaltoihin.

Useat pienemmät Karibian saarivaltiot itsenäistyivät 1960-luvulta alkaen, joskin osa kuuluu yhä Alankomaiden, Ranskan, Britannian tai Yhdysvaltojen yhteyteen.

• Länsi-Intia

• Graham, Ian: The Caribbean. Sea-to-Sea Publications, 2009. ISBN 9781597711142.

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karibia Wiki Commonsissa