Joseph Smith: Myöhempien aikojen pyhien liikkeen perustaja

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Puuttuu maininnat Joseph Smithin huijaustuomiosta (1826) ja rouva Harrisin 116-sivuisesta haasteesta. Yleisestikin artikkelia vaivaa yksipuolinen lähteistys ja näennäiskriittisyys.

On mahdollista, että tämä artikkeli tukeutuu liikaa lähteisiin, jotka ovat liian lähellä aihetta. Tämä voi vaikeuttaa artikkelin tarkistettavuutta ja tehdä siitä epäneutraalin. Voit parantaa artikkelia korvaamalla kyseiset lähteet luotettavilla, aiheesta riippumattomilla ja kolmannen osapuolen lähteillä. Tarkennus:

joulukuuta">23. joulukuuta 1805 Sharon, Vermont – 27. kesäkuuta 1844 Carthage, Illinois) saarnaaja ja uususkonnollisen Myöhempien aikojen pyhien liikkeen perustaja.

Joseph Smith
Joseph Smith nuorempi vuonna 1842
Henkilötiedot
Syntynyt	23. joulukuuta 1805 Sharon, Vermont, Yhdysvallat
Kuollut	27. kesäkuuta 1844 (38 vuotta) Carthage, Illinois, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Ammatti	saarnaaja
Vanhemmat	Joseph Smith vanhempi Lucy Mack Smith
Siviilisääty	avioliitossa
Puoliso	Emma Hale Smith ja lisäksi n. 50 muuta vaimoa (varmuutta vaimojen tarkasta määrästä ei ole)
Lapset	11 avioliitosta Emma Hale Smith'n kanssa
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
https://www.josephsmithpapers.org/ Kotisivu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sharon, Vermont ja Palmyra, New York 1805–1827

Joseph Smith Jr. syntyi 23. joulukuuta 1805 Sharonissa Vermontin osavaltiossa Joseph Smith vanhemman ja Lucy Mack Smithin neljäntenä lapsena. Kärsittyään rampauttavan luutulehduksen seitsenvuotiaana hän käytti kainalosauvoja seuraavat kolme vuotta. Joseph Smith Sr. osallistui liiketoimeen, jossa laivattiin ginseng-juurta Kiinaan. 1816–1817 epäonnistuneesta yritystoiminnasta seuranneen velkaantumisen ja kolmen huonon satokauden jälkeen perhe muutti Palmyraan New Yorkin osavaltiossa ja lopulta päätyi ottamaan lainan 100 eekkerin tilasta läheisestä Manchesterin kylästä.

Toisen suuren herätyksen aikoihin alueella tapahtui uskonnollista liikehdintää, ja vuosien 1817 ja 1825 välillä alueella oli muutamia herätyskokouksia. Myös Smithien perheessä tempauduttiin mukaan alueella olleisiin herätyksiin, joskin perheessä oli erimielisyyttä eri kirkkokuntien välillä. Joseph kiinnostui uskonnosta ollessaan noin kahdentoista. Hän osallistui Presbyteerikirkon pyhäkouluun, luki Raamattua sekä osoitti kiinnostusta Metodistikirkkoa kohtaan. Perheensä kanssa hän myös otti osaa uskonnolliseen kansantaikuuteen, joka oli tuolloin hyvin yleistä. Kuten monet aikalaiset, myös Josephin vanhemmat sekä hänen isoisänsä näkivät unia tai näkyjä, joiden he uskoivat olevan viestejä Jumalalta.

Vuonna 1832, Smith kirjoitti kuinka noin 1820, ollessaan "Jumalaa kutsuvassa mielentilassa", saaneensa näyn Jumalalta, jossa Jumala sanoi antavansa hänen syntinsä anteeksi ja kuinka maailma oli hylännyt evankeliumin. Vaikka tapahtuma oli tuntematon alkuaikojen uskoville, myöhempi versio tapahtuman kuvauksesta on tullut tunnetuksi ensimmäisenä näkynä, jonka merkityksellisyyttä alettiin painottaa 1800-luvun parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Perhe hankki vaatimattomalle maatilalleen lisätuloja aarteiden etsinnällä.^lähde? Joseph väitti hänelle olleen kyvyn käyttää näkykiviä piilotettujen aarteiden löytämiseksi. Näin tehdessään hän laittoi kiven valkoiseen hattuun ja väitti näkevänsä tiedot kivessä näkyvistä heijastuksista.

Joseph Smith kertoi, että 1823 hänen luonaan olisi käynyt Moroni-niminen enkeli yönä, jona hän on rukoillut saadakseen syntinsä anteeksi. Josephin kertoman mukaan Moroni paljasti hänelle haudattujen kultalevyjen sekä muutamien muiden esineiden, kuten näkykivien ja hopeisten silmälasien, joiden linssit oli tehty näkykivistä, sijainnin läheiseltä kukkulalta. Smith kertoo myös yrittäneensä hakea levyt itselleen seuraavana aamuna, mutta sanoi enkelin estäneen hänen aikeensa. Smith kertoi, kuinka seuraavien neljän vuoden aikana hän kävi kukkulalla vuosittain palaten joka kerta kotiin tyhjin käsin. Samaan aikaan Joseph jatkoi aarteenetsintämatkojaan New Yorkin ja Pennsylvanian osavaltioissa sekä työskenteli apulaisena maatiloilla. 1826 hän joutui oikeuteen Chenangon piirikunnassa New Yorkissa syytettynä teeskennellystä taidosta löytää aarteita näkykiven avulla.

Vieraillessaan Halen perheen luona Joseph tapasi ja alkoi seurustella perheen tyttären Emma Halen kanssa. Josephin pyytäessä Emman kättä tämän isä, Isaac Hale, kieltäytyi toteamalla kuinka Joseph oli "vieras" ja kuinka hänellä näytti hädin tuskin olevan riittäviä resursseja edes itsensä elättämiseen aarteenetsijänä. Tammikuun 18. 1827 Emma ja Joseph karkasivat avioituakseen ja muuttivat Josephin vanhempien luokse asumaan.

 

Syyskuun 22. 1827 Joseph Smith sanoi tehneensä viimeisen vuotuisen käyntinsä läheiselle kukkulalle Emman kanssa. Hän kertoo saaneensa levyt ja laittaneensa ne lukittuun arkkuun.

 

Hän kertoi, kuinka enkeli oli kieltänyt näyttämästä kenellekään levyjä, joiden hän väitti olleen uskonnollinen aikakirja Amerikan alkuperäiskansojen historiasta. Myöhemmin Joseph kertoi Emman vanhemmille, että hänen aarteenetsintäpäivänsä olisivat taakse jäänyttä elämää. Vaikka Joseph Smith oli eronnut aarteenetsintäjoukkiostaan, hänen kumppaninsa luulivat hänen pettäneen ja pimittäneen heiltä heidän osuutensa aarteesta. Smith kertoo entisten kumppaneidensa tuhonneen paikan, jossa toisen aarteiden näkijän mukaan levyt olivat piilossa, ja tapauksen jälkeen Joseph sanoikin, ettei voisi kääntää levyjä Palmyrassa.

 

Harmony, Pennsylvania 1827–1829

Lokakuussa 1827 Smith ja hänen tuolloin raskaana ollut vaimonsa muuttivat Palmyrasta Harmonyyn (nyk. Oakland) Pennsylvaniaan jokseenkin menestyksekkäältä naapurilta Martin Harrisilta saamiensa varojen turvin.

Asuessaan lähellä Emman perhettä, Smith litteroi muutamia kirjoitusmerkkejä, joita hän kutsui "reformoiduksi egyptiksi", levyistä sekä saneli niistä käännöksen vaimolleen. Helmikuussa 1828 Harris saapui auttaakseen levyjen kääntämisessä. Harris sai myös kirjoitusmerkeistä näytteen, jota hän sanoo näyttäneensä muutamille merkittäville oppineille mm. Charles Anthonille, jonka Harris väittää ensin vahvistaneen merkkien autenttisuuden ja vasta kuultuaan Joseph Smithin saaneen levyt enkeliltä peruneen sanansa. Charles Anthon tosin myöhemmin kielsi näin tapahtuneen, mutta Harris palasi Harmonyyn huhtikuussa edelleen auttaakseen Joseph Smithiä käännöstyössä.

Käännöstyö jatkui kesäkuun puoliväliin 1828 kunnes Martin Harris alkoi vaimonsa vaikutuksesta epäillä levyjen olemassaoloa. Harris suostutteli Smithin antamaan luvan viedä käännetyt 116 sivua Palmyraan näyttääkseen niitä epäilevälle vaimolleen. Harrisin vaimo kadotti käsikirjoituksen, josta ei ollut olemassa kopiota, ja halusi Smithin kääntävän tekstin uudelleen. Tämä tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin, kun Emma ja Josephin ensimmäinen lapsi syntyi kuolleena. Tuolloin Smith myös sanoi enkelin vieneen levyt pois ja kadottaneensa kyvyn kääntää, kunnes 22 syyskuuta 1828 Smith jälleen väitti, kuinka levyt oli palautettu hänelle. Smith kertoi saaneensa ilmoituksen, ettei puuttuvia 116 sivua pidä kääntää uudelleen.

Vuonna 1828 Joseph Smith liittyi Harmonyn metodistiseurakunnan opetusluokkaan, mutta joutui pian eroamaan, koska häntä pidettiin "manauksen harjoittajana".

Smith ei jatkanut käännöstyötä ennen kuin huhtikuussa 1829 tavatessaan pikkuserkkunsa Oliver Cowderyn, josta tulikin hänen kirjurinsa.

Fayette, New York 1829–1830

Joseph ja Oliver työskentelivät käännöksen parissa täysipäiväisesti aina kesäkuun 1829 alkuun asti, jonka jälkeen he muuttivat Fayetteen New Yorkiin, missä he jatkoivat käännöstyötä Cowderyn ystävän Peter Whitmerin luona. Käännöstyö saatettiin päätökseen heinäkuun 1. 1829, jonka jälkeen Smith muotoili kolmen ja kahdeksan todistajan lausunnot, joiden allekirjoittajiksi hän pyysi Martin Harrisin lisäksi miespuoliset Smithin ja Whitmerin perheiden jäsenet. Joseph Smithin mukaan enkeli vei tämän jälkeen levyt pois.

Mormonin kirjan julkaisu 1830

Käännöstyö, joka tunnetaan Mormonin kirjana, julkaistiin Palmyrassa maaliskuun 26. 1830 E.B. Grandinin painamana. Painotyön kustannukset rahoitti Martin Harris lainoittamalla maatilansa. Pian tämän jälkeen huhtikuun 6. 1830 Smith seuraajineen perusti Kristuksen Kirkon ja pienet seurakunnat Manchesteriin, Fayetteen ja Colesvilleen New Yorkissa. Mormonin kirjan julkaiseminen toi Joseph Smithille huonoa mainetta, sillä Josephin maine aarteenetsijänä ei ollut vielä unohtunut ja ihmisillä oli vielä tuoreessa muistissa vuonna 1826 ollut oikeudenkäynti. Cowdery kastettua muutamia uusia jäseniä, joihin lukeutui myös Emma Smith, mormoneja kohtaan esitettiin väkivaltaisia uhkauksia. Ennen kuin Smith ehti konfirmoida uudet jäsenet hänet pidätettiin ja tuotiin oikeuden eteen syytettynä sopimattomasta käytöksestä. Vaikka Smith vapautettiin piti hänen ja Cowdery paeta vihaista väkijoukkoa Colesvillestä. Myöhemmin Smith kertoi kuulleensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen äänet, joiden hän kertoo antaneen hänelle ja Cowderylle apostolisen auktoriteetin. Kun Cowdery yritti muiden kirkon jäsenten – kuten Hiram Page, Mormonin kirjan todistaja – kanssa omapäisesti käyttämällä näkykiveään löytää Amerikan Uuden Jerusalemin paikan, kuten Mormonin kirjassa ennustetaan, - Smith vastasi julistamalla itsensä ainoaksi profeetaksi. Smith kiisti Pagen ilmoittaman sijainnin ja lähetti Cowderyn Missouriin tehtävänään etsiä sen oikea sijainti sekä käännyttämään alkuperäisasukkaita. Smith myös saneli kadonneen Eenokin kirjan, joka kertoi, kuinka Raamatullinen Eenok perusti Zionin kaupungin, joka oli niin hyvä, että Jumala otti sen ylös taivaisiin.

Matkallaan Missouriin Cowdery kulki Ohiossa Kirtlandin kautta ja kastoi Sidney Rigdonin sekä yli sata hänen seurakuntansa jäsentä kirkkoon näin yli kaksinkertaistaen kirkon silloisen jäsenmäärän. Pian tämän jälkeen Rigdon vieraili New Yorkissa ja hänestä tuli kirkon toiseksi korkein virkamies monien Smithin aikaisempien seuraajien harmiksi. Vastustuksen kasvaessa New Yorkissa Smith julisti Kirtlandin olevan Uuden Jerusalemin itäinen rajapyykki ja ohjeisti jäseniään muuttamaan sinne.

Kirtland, Ohio 1831–1838

Muutettuaan Kirtlandiin tammikuussa 1831 Joseph Smith helpotti uusien käännynnäisten ylitsevuotavaa hengellisten lahjojen manifestaatiota ja otti seurakunnan johdon itselleen. Ennen kääntymistä mormoniksi seurakunta oli harjoittanut kristillistä kommunismia ja Smith adoptoi järjestelmän omaan kirkkoonsa kutsuen sitä pyhityksen laiksi. Rigdonin ehdotuksesta Smith lupasi kirkon vanhimmille, että he saisivat taivaallisten voimien endaumentin Kirtlandissa, ja kirkon yleiskonferenssissa 1831 hän esittelikin korkean ("Melkisedekin") pappeuden kirkon hierarkiaan.

Kirkko kasvoi uusien jäsenten saapuessa Kirtlandiin. Kesään 1835 mennessä Kirtlandin ympäristössä asui arviolta 1500–2000 mormonia monen odottaessa Smithin johdattavan heidät pian tuhatvuotiseen valtakuntaan. Vaikkakin Oliver Cowderyn lähetystyö intiaanien keskuudessa epäonnistui liittovaltion estettyä sen, hän lähetti sanan, että oli löytänyt paikan Uudelle Jerusalemille Jacksonin piirikunnasta Missourissa. Vierailtuaan Jacksonin piirikunnassa 1831 Smith julisti piirikunnassa olleen karun Independencen etuvartioaseman Zionin keskuspaikaksi. Rigdon ei kuitenkaan hyväksynyt sijaintia ja suurimman osan 1830-lukua kirkko olikin jakaantunut Ohion sekä Missourin välillä. Smith jatkoikin elämäänsä Ohiossa vaikkakin vieraili Missourissa uudelleen aikaisin 1832 estääkseen joidenkin merkittävien jäsenten kapinan, ml. Cowdery, joiden mielestä Zionin rakentamispyrkimyksiä laiminlyötiin. Smithin matkaa joudutti vihainen väkijoukko kirkosta eronneita, jotka olivat raivoissaan Smithin pyhityksen laista sekä hänen kasvaneesta poliittisesta vallastaan. Väkijoukko pahoinpiteli Smithin ja Rigdonin sekä tervasi ja höyhensi heidät.

Jacksonin piirikunnassa mormoneja paheksuttiin monista poliittisista ja uskonnollisista syistä. Väkijoukot hyökkäsivät mormonien kimppuun heinäkuussa 1833, mutta Joseph Smith ohjeisti mormoneja kärsivällisesti kestämään heihin kohdistuvat sortotoimet kunnes neljännen hyökkäyksen jälkeen hän antoi luvan kostotoimille. Siitä huolimatta, että mormonit puolustivat itseään, heidät ajettiin pois piirikunnasta. Ilmoitusten auktoriteetilla johtaen kirkkoa kuin moderni Mooses lähti Joseph Smith palauttamaan Zionia ja kostamaan Jumalan vihollisille johtamalla Missouriin puolisotilaallisen joukko-osaston, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä Zion's Camp. Kun joukko-osasto ei saanutkaan toivomaansa tukea Missourin kuvernööriltä ja kärsi koleraepidemiasta jääden näin pahasti alakynteen, Smith antoi ilmoituksen, ettei kirkko ollut kelvollinen saamaan Zionia takaisin ja osittaiseksi syyksi hän mainitsi, kuinka kirkossa pyhityksen lain voimaan saattaminen oli epäonnistunut, samalla hajottaen joukko-osaston. Zionin palauttaminen saisi odottaa kunnes kirkon vanhimmat saisivat uuden taivaallisten voimien lahjan tällä kertaa Kirtlandin temppelissä, joka oli tuolloin rakenteilla.

Retkikunta ei onnistunut parantamaan tilannetta Jacksonin piirikunnassa ja sen katsotaankin epäonnistuneen, mutta se johti merkittäviin muutoksiin kirkon johdossa sekä kulttuurissa, ja monet tulevat kirkon johtohenkilöt nousivatkin tästä joukko-osastosta. Juuri ennen kuin Zion's Camp lähti Kirtlandista Joseph Smith lakkautti pyhityksen lain ja vaihtoi kirkon nimeksi "Myöhempien Aikojen Pyhien kirkko". Retkikunnan palattua Kirtlandiin Smith nimesi viisi hallinnollista valtuustoa, joilla kaikilla oli tasavertainen asema tarkastaa toistensa tekemisiä, ja joiden virkoihin hän nimesi retkikuntaan osallistuneita miehiä. Mormonit rakensivat Kirtlandin temppelin kovalla hinnalla. Temppeli vihittiin maaliskuussa 1836 ja avajaisissa koettiin näkyjä, enkelten ilmestymisiä, profetointia sekä kielillä puhumista ja laulamista. Vuosien 1834–1837 välinen aika oli Joseph Smithille melko rauhallista.

Kirtlandin temppelin vihkimisen jälkeen 1838 jälkipuoliskolla Smith sotkeutui jälleen juonitteluihin, jotka johtivat mormoniyhteisön sisäisiin riitoihin ja Kirtlandin mormoniyhteisön luhistumiseen. Smithin syytettiin toimineen väärin perustaessaan pankin kirkon rahoilla sekä aloittaessaan suhteen piikansa Fanny Algerin kanssa. Temppelin rakentaminen oli velkaannuttanut kirkon ja velkojat olivatkin Joseph Smithin kimpussa jatkuvasti.

Kuultuaan mahdollisesta piilotetusta aarteesta Salem issa Massachusettsissa Smith matkusti sinne saatuaan ilmoituksen Jumalalta, kuinka kaupungissa olisi mittavat aarteet. Kuukautta myöhemmin hän palasi takaisin tyhjin käsin. Tämän jälkeen Smith muiden kirkon johtajien kanssa muodosti osuuskunnan, joka toimisi näennäispankkina, näin perustaen tammikuussa 1837 Kirtland Safety Societyn, joka painoi seteleitä, joiden arvo oli osittain sidottu kiinteistöihin. Smith itse investoi merkittävästi pankin osakkeisiin ja kehotti mormoneja ostamaan niitä uskonnolliseen velvollisuuteen vedoten. Pankki kaatui alle kuukaudessa, minkä seurauksena pankkiin sijoittaneihin mormoneihin kohdistui kovia paineita velkojien taholta sekä pankin kaatuminen aiheutti myös merkittävää hintojen heilahtelua alueella. Smithiä pidettiin syyllisenä pankin epäonnistumiseen ja kirkosta erosikin runsaasti ihmisiä tämän seurauksena mukaan lukien monia Smithin lähimpiä neuvonantajia. Smithistä ja Rigdonista annettiinkin pian pidätysmääräys, syytteenä pankkipetos, jonka seurauksena Smith ja Rigdon pakenivat Missouriin tammikuun 12. 1838 vastaisena yönä.

Missouri 1838–1839

Jouduttuaan lähtemään Jacksonista mormonit perustivat Far Westin kaupungin. Smithin epäonnistunut profetia Jacksonin piirikunnan Zionin palauttamiseksi oli puolittain unohdettu vuoteen 1838 mennessä hänen saapuessaan Rigdonin kanssa Missouriin Far Westistä tulikin mormonien uusi Zion. Missourissa kirkon nimeksi myös muutettiin "Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko", ja mormonit aloittivat jälleen uuden temppelin rakentamisen. Pian Smithin ja Rigdonin lähdettyä monet Kirtlandiin jääneet mormonit havahtuivat "suureen menetykseensä" ja seurasivat heitä Missouriin. Smith rohkaisi ihmisiä asettumaan myös Caldwellin piirikunnan rajojen ulkopuolelle perustamalla Adam-ondi-Ahmanin vaarnan. Monet kirkon alkuaikojen johtajista myös erotettiin kirkosta Missourissa. Merkittävät mormonit kuten John Whitmer, David Whitmer ja W.W. Phelps erotettiin maakauppoihin liittyvien syiden takia. Huhtikuussa Joseph Smith osallistui Oliver Cowderyn oikeudenkäyntiin, jossa tätä syytettiin uskon kieltämisestä, kutsumuksen hylkäämisestä rikkauksien tavoittelun toivossa sekä vihjailuista Joseph Smithin aviorikoksista ja väkijoukkojen kiihottamisesta nostamaan perusteettomia syytteitä mormoneja vastaan.

Vaikka Joseph Smith ei pitänyt väkivallasta, hänen kokemuksensa johtivat hänet uskomaan, että uskontonsa säilyttämiseksi tarvittiin aggressiivisempia toimia anti-mormoneja ja mormonipettureita kohtaan. Kesäkuun 1838 tienoilla uusi jäsen Sampson Avard perustikin Daniteina tunnetun peitejärjestön pelotellakseen entisiä mormoneja ja anti-mormonien suojeluskuntia. Sidney Rigdon työskenteli palauttaakseen pyhityksen lain, mutta Oliver Cowderyn ja muiden toisinajattelijoiden nostamat oikeuskanteet olivat suunnitelman esteenä. Sidney Rigdonin suolasaarnana tunnetun ja heikosti naamioidun uhkauksen jälkeen danitet karkottivat toisinajattelijat piirikunnasta. Vaikka onkin epäselvää, kuinka hyvin Smith oli perillä daniteista, on selvää, että hän hyväksyi niiden toimet ainakin osittain. Itsenäisyyspäivän avauspuheessaan Rigdon ulotti uhkailunsa myös ei-mormoni hyökkääjiä vastaan luvaten tuhoamissotaa, jos mormonien kimppuun hyökättäisiin. Rigdonin puheen jälkeen Smith salli puheen julkaisun ja painamisen pamfletille. Rigdonin puhe kirvoitti vuolasta anti-mormoniretoriikkaa Missourin lehdistössä sekä poliittisissa kampanjapuheissa 1838 vaaleissa.

Väkivalta leimahti 6. elokuuta 1838 Daviessin piirikunnassa, jossa mormonien määrä oli kohonnut merkittäväksi Adam-ondi-Ahmanin vaarnan perustamisen seurauksena, kun Gallatinin ei-mormonit pyrkivät estämään mormoneja äänestämästä. Vaikkakaan väkivalta ei johtanut kuolonuhreihin, nujakka eskaloitui vuoden 1838 mormonisodaksi alueen ei-mormonien ryöstellessä ja polttaessa mormonien maatiloja. Samalla, Smithin yleisen seurannan ja käskyvallan alla, danitet ja muut mormonijoukkiot ryöstelivät ei-mormonikyliä. Tapahtumien aikaan Smith ja muut mormonijohtajat lietsoivat mormonien vimmaa entisestään aggressiivisella retoriikallaan luvaten "vakiinnuttaa uskonnon miekalla", jos heitä häirittäisiin. Retoriikka mahdollisesti voimisti mormonien aggressiivisuutta enemmän kuin hän oli tarkoittanut. Kun mormonit sitten hyökkäsivät Missourin osavaltion suojeluskunnan kimppuun Crooked Riverin taistelussa pyrkimyksenään vapauttaa joitakin vangittuja mormoneja, kuvernööri Boggs antoi määräyksen tuhota mormonit tai ajaa heidät pois osavaltiosta. Ennen kuin tieto määräyksestä saavutti osapuolet, ei-mormonit hyökkäsivät mormonien kimppuun tappaen 18 ja tapaus tuli tunnetuksi Hauns Millin verilöylynä, joka lopulta lopetti sodan.

Marraskuun 1. 1838 mormonit antautuivat osavaltion joukoille, suostuivat luopumaan omaisuudestaan ja lähtemään osavaltiosta. Smith tuomittiin välittömästi sotaoikeudessa maanpetoksesta ja olisi teloitettu ellei Smithin asianajajana toiminut Alexander Doniphan olisi vaatinut Smithin tuomitsemista siviilinä siviilioikeudessa. Tämän jälkeen Smith lähetettiin osavaltion oikeuteen alustavaan kuulusteluun, jossa monet hänen entiset liittolaisensa, mukaan lukien danitejohtaja Samson Avard, todistivat häntä vastaan. Smithiä ja viittä muuta, mukaan lukien Rigdon, vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta, ja heidät passitettiin Livertyn vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Smithin viettämät kuukauden vankilassa rasittivat hänen suhdettaan Rigdoniin, ja Brigham Young nousikin hallitsevaksi Smithin puolestapuhujaksi. Brigham Youngin johdolla mormonit, joita tuolloin oli noin 14 000, siirtyivät Illinoisiin ja etsivät sieltä maata ostettavakseen. Smith kulutti aikaansa kirjoittamalla mormoneille suunnattuja pohdintojaan. Hän ei kiistänyt vastuutaan daniittien toimista, mutta kertoi aliarvioineensa Samson Avardin äärimmäisen väkivaltaisuuden. Monet mormonit uskoivat Smithin olevan jo langennut profeetta, mutta hän vakuutteli heille edelleen pitelevänsä "taivaallisia avaimia". Hän kehotti mormoneja julkaisemaan kaikki kokemansa vääryydet ja pidättäytyä antipatiasta ei-mormoneja kohtaan. Huhtikuun 4. 1839 Daviessin piirikunnassa pidetyn valamiehistön kuulemisen jälkeen Smith ja kumppanit pakenivat vankeudesta, mahdollisesti vartijoiden suosiollisesti katsoessa muualle, kun heitä oltiin siirtämässä Boonen piirikuntaan.

Nauvoo, Illinois 1839–1844

Lehdet ympäri maata kritisoivat Missouria mormonien karkottamisesta, ja Illinois otti vastaan pakolaiset, jotka asettuivat Mississippin rannalle. Smith osti ylihintaisen ja soisen maa-alueen Commerce Citynä tunnetusta kylästä ja kehotti seuraajiaan muuttamaan sinne. Pyrkien ratsastamaan mormonien maineella sorrettuna vähemmistönä hän yritti saada liittovaltiolta korvauksia, mutta epäonnistui. Kesällä 1839 malaria iski uuteen mormoniyhteisöön ja seuraavat kaksi kesää olivat jopa vieläkin pahempia. Tuona kesänä Smith lähetti Brigham Youngin ja muut kirkon kahdestatoista apostolista lähetystyöhön Englantiin ja he löysivätkin monia halukkaita käännynnäisiä, joista monet olivat todella köyhiä tehdastyöläisiä jopa mormonien mittapuulla mitattuna.

Uusi uskonto onnistui houkuttelemaan myös muutamia varakkaita uusia jäseniä kuten tohtori John C. Bennettin, joka vastasi Illinoisin armeijan huollosta. Bennett käytti hyväkseen kontaktejaan Illinoisin lakeja säätävissä elimissä ja sai aikaiseksi varsin merkittäviä erioikeuksia sisältävän perustuskirjan uudelle kaupungille, jonka Smith nimesi Nauvooksi. Perustamiskirja antoi kaupungille käytännössä täyden autonomian, sisälsi luvan yliopiston perustamiseen ja antoi Nauvoolle Habeas Corpus oikeuden - joka pelasti Smithin hengen estämällä kahdesti karkotuksen Missouriin oikeuden tuomittavaksi. Vaikkakin mormonijohtajat hallitsivat Nauvoossa, kaupunki takasi harvinaisen vapaan ympäristön erilaisten uskontojen harjoittamiseen. Kaupungin peruskirja oikeutti myös oman autonomisen Nauvoon legioonan, sotilaallisen joukko-osaston, perustamisen, jonka toimia rajoittivat ainoastaan osavaltion ja liittovaltion lait. Joukko-osastoa komentaviksi nimettiin kenraali-luutnantti Joseph Smith sekä kenraali-majuri John C. Bennett, ja näin Smithillä olikin komennossaan osavaltion suurin yksityinen armeijan joukko-osasto. Smith nimesi Bennettin myös kirkon apulaispresidentiksi, ja Bennett valittiin myös Nauvoon ensimmäiseksi kuvernööriksi. 1841 Smith paljasti muutamille läheisimmille miehilleen ilmoituksen moniavioisuudesta, mukaan lukien Bennett, joka käytti sitä lupana harjoittaa "vapaata rakkautta". Kun huhut "henkivaimoista" pääsivät valloilleen, Smith pakotti Bennettin eroamaan Nauvoon kuvernöörin virasta, jonka Bennett kosti kirjoittamalla "Kaunistelemattomia paljastuksia Nauvoon elämästä" -kirjan (lurid exposés of life in Nauvoo).

Nauvoon vuodet olivat opillisen innovaation aikaa. Smith esitteli kasteen kuolleiden puolesta vuonna 1840, ja 1841 mormonit aloittivat uuden Nauvoon temppelin rakentamisen, josta tulisi antiikin kadonneen tiedon palautuksen paikka. 1841 ilmoitus lupasi palauttaa pappeuden täyteyden, ja toukokuussa 1842 Smith otti käyttöön uusitun endowmentin eli ensimmäisen voitelun. Endowmentti muistutti vapaamuurareiden riittejä, joihin Joseph Smith oli tutustunut pari kuukautta aikaisemmin liittyessään Nauvoon loossiin. Aluksi endowmentti oli vain miehille, jotka sen saatuaan liitettiin voideltujen koorumiin. Naisille Smith järjesti Apuyhdistyksen, palvelukerhon ja naistenyhdistyksen, jossa naiset Smithin mukaan saisivat "valtakunnan avaimet". Smith myös valmisteli suunnitelmaansa tuhatvuotisesta valtakunnasta, joka ei enää sisältänyt suunnitelmaa Zionin rakentamisesta Nauvooseen vaan hän näki Zionin käsittävän sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan mantereet, jossa kaikki mormoniasutukset olisivat vaarnoja Zionin metaforisessa teltassa. Zion menetti myös merkitystään tulevien koettelemusten suojana jollainen suuri rakennusprojekti olisi ollut. Kesällä 1842 Smith paljasti suunnitelman Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseksi; valtakunnan, joka ulottaisi teokraattisen valtansa koko maailmaan.

Vuoden 1842 puoliväliin tultaessa yleinen mielipide oli jälleen kääntynyt mormoneja vastaan. Erityisesti Thomas C. Sharp, Warsaw Signal -lehden päätoimittaja, kritisoi mormoneja näiden poliittisista ja sotilaallisista tavoitteista. Kun tuntematon henkilö yritti murhata ampumalla Missourin kuvernööri Lillburn Boggsin 6. toukokuuta 1842, Illinoisin anti-mormonien keskuudessa kiersi huhu, kuinka Joseph Smith oli ennustanut Boggsin kuoleman. Aihetodisteet osoittivat Joseph Smithin henkivartijan Porter Rockwellin suuntaan, jota myöhemmin tapauksesta myös syytettiin mutta vapautettiin riittävien todisteiden puuttuessa. Boggs vaati Smithin luovuttamista ja Smith painuikin maan alle uskoen, että hänet murhattaisiin, jos hän menisi Missouriin. Lopulta Smith vältti luovutuksen Missouriin, kun liittovaltion piirisyyttäjä ilmaisi mielipiteensä, että luovutus olisi perustuslain vastainen. Toinen luovutusta vaatinut yritys tehtiin kesäkuussa 1843, kun Illinoisin kuvernööri Thomas Ford vastahakoisesti hyväksyi Smithin luovuttamisen Missouriin vanhan maanpetossyytteen takia. Kaksi Missourin poliisia pidättikin Smithin, mutta eivät onnistuneet saattamaan häntä oikeuden eteen Missourissa, kun Smith vapautettiin habeas corpuksen nojalla. Vaikkakin tämä lopetti Missourilaisten yritykset saada Smith oikeuteen, aiheutti se kuitenkin merkittäviä poliittisia muutoksia Illinoissa.

Joulukuussa 1843, voideltujen koorumin valtuudella, Smith pyrki kongressiin tehdäkseen Nauvoosta itsenäisen territorion, jolla olisi oikeus kutsua liittovaltion joukkoja puolustuksekseen. Smith kirjoitti myös suosituimmille presidenttiehdokkaille ja kysyi heiltä, mitä he olisivat valmiit tekemään suojellakseen mormoneja. Saatuaan negatiivisia tai sitoutumattomia vastauksia, Smith julisti itse asettuvansa oman kolmannen puolueen presidenttiehdokkaaksi Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa keskeyttäen normaalin käännytystyön ja lähettäen kahdentoista koorumin sekä satoja muita poliittisia lähetyssaarnaajia kiertämään maata vaalityötä tekemään. Maaliskuussa 1844 riideltyään liittovaltion byrokraatin kanssa Smith organisoi salaisen viidenkymmenen valtuuston, jonka tehtävänä oli päättää kansallisista ja osavaltiollisista laeista, joita mormonien tulisi noudattaa. Valtuuston oli myös määrä valita sijoituspaikat suurille mormonien asutuksille Teksasista, Kaliforniasta ja Oregonista, joissa mormonit voisivat asua teokraattisen lain mukaan liittovaltion kontrollin ulottumattomissa. Käytännössä valtuusto oli maailman varjohallitus, ensiaskel kohti globaalia teodemokratiaa. Yksi valtuuston ensimmäisistä toimista oli valita Smith tuhatvuotisen kuningaskunnan profeetaksi, papiksi ja kuninkaaksi.

Kuolema Carthage, Illinois 1844

 

Kevääseen 1844 mennessä oli syntynyt erimielisyyksiä Smithin ja muutaman hänen läheisimmän kumppaninsa välille huomattavimpien ollessa William Law, Smithin luotettu neuvonantaja, ja Robert Foster, Nauvoon Legioonan kenraali, jotka olivat Smithin kanssa erimieltä siitä, miten Nauvoon taloutta tulisi hoitaa. Molemmat myös väittivät Smithin kosiskelleen heidän vaimojaan. Uskoen toisinajattelijoiden juonittelevan hänen surmaamistaan Smith erotti heidät kirkosta 18. huhtikuuta 1844. Toisinajattelijat perustivat kilpailevan kirkon ja seuraavassa kuussa nostivat kanteen Carthagen piirikunnanoikeudessa Smithiä vastaan moniavioisuudesta ja muista rikoksista.

Kesäkuun 7. 1844 toisinajattelijat julkaisivat ensimmäisen ja viimeisen numeron Nauvoo Expositor -lehdestä vaatien uudistuksia kirkkoon. Lehti pilkkasi moniavioisuutta ja Smithin uusia oppeja monijumalaisuudesta, vihjaili Smithin kuninkuudesta ja teokraattisista suunnitelmista luvaten tarjota todisteita syytöksille seuraavissa numeroissa. Peläten lehden lietsovan maakunnan vihaan mormoneja kohtaan Nauvoon kaupunginvaltuusto julisti Exposotorin julkiseksi häiriköksi ja käski Nauvoon Legioonan tuhoamaan painon. Historioitsija Richard Bushmanin sanoin, Smith "ei kyennyt näkemään, kuinka lehden tukahduttaminen huomattavan paljon todennäköisemmin nostaisi väkijoukkojen vihan kuin sen herjaukset. Tämä oli kohtalokas erehdys."

Lehden tuhoaminen provosoi Thomas C. Sharpin, Warsaw Signal -lehden päätoimittajan, julkaisemaan voimakkaan huudon aseisiin. Peläten kapinaa, Smith mobilisoi Nauvoon legioonan kesäkuun 18. ja julisti alueelle sotatilan. Carthage vastasi mobilisoimalla oman pienen suojeluskuntaosastonsa ja Illinoisin kuvernööri Thomas Ford uhkasi kutsua palvelukseen suuremman armeijan, jollei Smith ja Nauvoo antautuisi. Smith aluksi pakeni Mississippi joen yli, mutta palasi pian ja antautui Fordille. Kesäkuun 23. Smith ja hänen veljensä Hyrum vietiin Carthageen oikeudenistuntoa varten syytettynä mellakkaan kiihottamisesta. Kun Smithit oli saatu pidätettyä, syytteet korotettiin maanpetokseksi Illinoisin osavaltiota vastaan.

Kesäkuun 27. 1844 aseistautunut ja vihainen väkijoukko, joka oli maalannut kasvonsa mustiksi, hyökkäsi Carthagen vankilaan, jossa Smithejä pidettiin. Hyrum, joka yritti pidätellä ovea, kuoli välittömästä kasvoihin osuneeseen luotiin. Joseph ampui vankilaan salakuljetetulla pepper-box-pistoolillaan kolme laukausta porraskäytävään ennen kuin syöksyi kohti ikkunaa paetakseen huutaen "Oi Herra, Jumalani!" ja kuoli pian maahan putoamisensa jälkeen saatuaan useita osumia luodeista. Smith haudattiin Nauvoon. Viittä miestä syytettiin myöhemmin hänen murhastaan, mutta heidät kaikki vapautettiin syytteistä.

Richard Bushmanin mukaan Smithin elämää hallitsi "hänen aistimuksensa ilmoitusten johdatuksesta." Smith ei koskaan esittänyt ideoitaan selkeässä loogisessa järjestyksessä tai käynyt niistä muodollista keskustelua. Sen sijaan hän saneli autoritäärisiä ilmoituksia ja antoi ihmisten päättää uskoivatko he vai eivät. Smithin opetukset tulivat pääsääntöisesti ilmoituksina, jotka, kaikista muista pyhistä kirjoituksista poiketen, olivat epigrammisia ja oraakkelimaisia. Jopa Smithin seuraajat ovat erimielisiä hänen oppiensa merkityksistä. Smith seuraajineen piti ilmoituksia mielipiteitä ja opetuksia korkeammassa asemassa, ja toimiensa perusteella Smith näyttää uskoneen ilmoituksiinsa yhtä paljon kuin hänen luotetuimmat seuraajansakin.

Nuorena Smith tunnettiin poikana, jolla oli "lahja" kivestä näkemiseen. "Profeetallisen äänensä" hän löysi 1828. Smithin ensimmäinen kirjattu ilmoitus oli Martin Harrisin toruminen tämän hukattua ensimmäiset 116 sivua Mormonin kirjan käännöstyöstä. Ilmoitus nuhteli Harrisia siitä, kuinka tämä "pelkäsi enemmän miestä kuin Jumalaa". Puhujana Smith ei ollut ilmoituksellinen. Myöhemmät ilmoitukset noudattelivat samaa tyyliä, "määräileviä muttei koskaan väittelynhaluisia," vetoamatta järkeen tai pyhiin kirjoituksiin. Tyypillinen ilmoitus alkoi sanoilla "Kuulkaa Oi inhmiset, jotka tunnustatte nimeäni, sanoo Herra teidän Jumalanne."

Mormonin kirja

Mormonin kirjaa pidetään pisimpänä ja monimutkaisimpana Smithin ilmoituksena. Mormonin kirja on koottu useammasta pienemmästä kirjasta, jotka on nimetty kertojansa tai kirjassa nimetyn johtajan mukaan. Se kertoo tarinaa uskonnollisen sivilisaation noususta ja tuhosta alkaen noin 600 eaa. ja päättyen vuoteen 421 jaa. Tarina alkaa Jerusalemilaisen perheen lähtiessä matkaan juuri ennen Babylonian vankeutta. Ennen pitkää perhe rakentaa laivan ja purjehtii "luvattuun maahan" läntisellä pallonpuoliskolla. Luvatussa maassa perhe jakautuu kahdeksi heimoksi: Nefiläisiksi ja Laamanilaisiksi. Nefiläisistä tulee oikeudenmukaisia ihmsiä, jotka rakentavat temppelin ja elävät Mooseksen lain mukaan, vaikkakin heidän profeettansa opettama uskonto on selkeästi kristillistä. Laamanilaiset taistelevat Nefiläisiä vastaan vuodesta toiseen ja tuhannen vuoden jälkeen onnistuvat viimein tuhoamaan Nefiläiset. Kirja itsessään antaa ymmärtää olevansa suurelta osin nefiläisen profeetan ja sotilasjohtaja Mormonin, joka johtaa kansaa sen viimeisinä hetkinä, kokoama ja Mormonin poika Morori lopulta hautaa tallennusmediana käytetyt kultaiset levyt maahan.

Varhaiset mormonit uskoivat kirjan kertovan Amerikan alkuperäisasukkaiden historian. Smithin seuraajat näkevät kirjan Raamatun laajennuksena, ikään kuin mammuttimaisena apokryfikirjana, kun taas jotkut akateemikot pitävät sitä Smithin vastineena hänen elinaikansa avoimiin kysymyksiin Amerikan kulttuurista ja ympäristöstä sekä kohdin jopa omaelämäkerrallisena tarinana. Kriitikot teorisoivat Smithin keksineen tarinan itse käyttäen hyväksi saatavilla olleita tiedonmurusia ja kutsuvat kirjaa fiktioksi. Kirja on kuitenkin kristillisten teemojen kyllästämä ja esimerkiksi nefiläiset profeetat opettavat Kristuksen tulemisesta kertoen tähdestä, joka tulee ilmestymään hänen syntymänsä merkiksi. Kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Kristus ilmestyy uuteen maailmaan, toistaa vuorisaarnan, siunaa lapsia sekä nimeää kaksitoista opetuslasta. Kirja päättyy Moroni kehotukseen "Tulkaa Kristuksen tykö."

Smith ei itse kertonut, kuinka hän käänsi kirjan, antaen ymmärtää, kuinka hän siirtokirjoitti tekstin. Ainakin jossain kohdin hän sanoo käyttäneensä urimia ja tummimia, kahta levyjen kanssa haudattua näkykiveä. Myöhemmin hän kuitenkin käytti yhtä suklaanväristä kiveä, jonka hän oli löytänyt 1822 ja jota hän oli käyttänyt myös aarteenetsinnässä. Joseph Knight kertoi, kuinka Smith näki sanat katsoessaan kiveen tai kiviin, jotka olivat hänen hatussaan, tavalla joka muistutti hänen käyttämäänsä metodia aarteenetsinnässä. Levyjä hän ei käännöstyössä lukenut suoraan. Smith teki näin todistajien läsnä ollessa, mutta toisinaan salasi prosessin nostamalla väliverhon tai sanelemalla toisesta huoneesta. Saatuaan käännöstyön valmiiksi Smith antoi näkykiven Cowderylle, mutta sai edelleen ilmoituksia urimin ja tumminin välityksellä, kunnes noin 1833 totesi, ettei enää tarvinnut niitä.

Mormonin kirja houkutteli kirkkoon monia jäseniä, mutta kuten Fawn Brodie toteaa, "Kirja elää tänään profeetan, eikä hän kirjan, ansiosta." Smith omaksui profeetan, näkijän ja Kristuksen apostolin roolin sekä jo aikaisin 1831 esitteli itsensä sanoin "Joseph, profeetta." Joseph Smithin kielenkäyttö ja ilmoitusten auktoriteetti vetosi käännynnäisiin, ja ilmoitukset annettiin Vanhan Testamentin profeettojen itseluottamuksella.

Mooses ja Abraham

Kesäkuussa 1830 Smith sai "Mooseksen ilmoituksen", jossa Mooses näki "maailman ja sen tarkoituksen" ja kysyi Jumalalta luomisen tarkoituksesta, ihmisen kohtalosta sekä ihmisen suhteesta Jumalaan. Ilmoitus käynnisti Raamatun uudelleen kirjoituksen, jonka parissa Smith työskenteli hajanaisesti vuoteen 1833 asti ja joka pysyi julkaisemattomana hänen kuolemaansa asti. Toisin kuin perinteiset raamatunkäännökset, Smith lisäsi versioonsa pitkiä katkelmia "inspiraationsa mukaan." Smith uskoi alkuperäisen tekstin korruptoituneen ja pirstoutuneen aikojen saatossa ja pyrki vahvistamaan raamatullista auktoriteettia palauttamalla sen alkuperäiseen muotoonsa. Vaikka monet muutokset keskittyivät poistamaan ristiriitaisuuksia tai selkeyttämään tekstiä, toiset muutokset lisäsivät suuria "kadonneita" tekstin osia. Esimerkiksi Smith lähes kolminkertaisti ensimmäisen Mooseksen kirjan viiden ensimmäisen luvun pituuden, ja jota hän kutsui Mooseksen kirjaksi.

Mooseksen kirja alkaa Mooseksen "kosmisella kyselyllä" oppien, kuinka Jumala loi maan ja taivaan tuodakseen ihmiset ikuiseen elämään. Kirja kuvailee myös laajennetun version luomiskertomuksesta ja laajentaa merkittävästä Eenokin tarinaa. Kirja käsittelee sekä myös valmistelee ja ennakoi Kristusta, käytännössä siis kristillistää Vanhaa Testamenttia.

Vuonna 1835 Smith kehotti joukkoa Kirtlandin mormoneja hankkimaan muutamia egyptiläisiä papyruksia kiertelevästä näyttelystä. Seuraavien vuosien aikana Smiht työskenteli jaksoittaisesti tuottaen niistä käännöksen, joka tunnetaan Abrahamin kirjana. Abrahamin kirja kertoo Abrahamislaisen valtion perustamisesta, astronomiasta, kosmologiasta, sukujuurista ja pappeudesta sekä kuvasi vielä yhden version luomiskertomuksesta.

Muut ilmoitukset

Parley Pratt aikoinaan kuvasi, kuinka Joseph Smith antoi ilmoituksia. "Jokainen lause puhuttiin verkkaisesti ja selkeästi, tauotettuna siten, että sen pystyi kirjoittamaan kuka tahansa tavallinen kirjuri kynää nostamatta. Tällä tavalla kaikki hänen ilmoituksensa saneltiin ja kirjoitettiin. Koskaan ei ollut empimistä, tarkistamista tai takaisin lukua aiheen ylläpitämiseksi eikä kommunikoinnissa koskaan käytetty monia versioita, uudelleen järjestämisiä tai korjauksia. Siten kuin hän ne saneli, niin ne olivat, silloin kun minä asiaa olin todistamassa." Ilmoitukset kopioitiin välittömästi ja kierrätettiin kirkon jäsenille. Smithin ilmoitukset usein tulivat vastauksena suoriin kysymyksiin jostain asiasta. Hän kuvasi ilmoitusmenettelyn tulevan "puhtaan älykkyyden" virtana häneen. "Se voi antaa äkkinäisiä älynväläyksiä," hän sanoi "niin, että saatoit havaita niiden täyttyvän saman päivän aikana tai hyvin pian; siten asiat, jotka Jumalan Henki nostaa mieleesi, toteutuvat." Smith ei kuitenkaan koskaan pitänyt sanamuotoja erehtymättöminä. Ilmoitukset eivät olleet Jumalan sanelemia vaan "yskitty kielellä, joka oli käyttökelpoinen Josephin aikaan." 1833 Smith muokkasi ja laajensi monia aiempia ilmoituksiaan julkaisten ne "Käskyjen kirjassa" (Book of Commandments), joka loi perustan myöhemmälle "Oppi ja Liitot" -kirjalle.

Smith antoi varsin monimuotoisia ilmoituksia. Jotkin olivat maallisia, toisten ollessa hengellisiä ja opillisia; toiset oli tarkoitettu jollekulle tietylle henkilölle ja jotkut koko kirkolle. Huomattavia ilmoituksia ovat 1831 annettu laiksi kutsuttu ilmoitus, joka sisälsi ohjeita lähetystyölle, säännöt Zionin järjestämiseksi, kymmenen käskyä, määräyksen pitää huolta köyhistä ja raamit pyhityksen laille. 1832 näyksi kutsuttu ilmoitus toi mukanaan perusperiaatteet synnistä ja sovituksesta, opin kuoleman jälkeisesti elämästä sekä teeman korotuksesta ja taivaan kolmesta kirkkausasteesta. "Pappeudesta" ilmoitus vuonna 1832 oli ensimmäinen, joka selitti pappeutta. Kolme kuukautta myöhemmin Smith antoi pitkähkön ilmoituksen, "Oliivin lehti", jossa oli teemoja kosmologiasta ja eskatologiasta sekä joka puhui valosta, totuudesta, älystä ja pyhittämisestä. Samaan aiheeseen liittyy myös 1833 annettu ilmoitus, joka asetti Kristuksen pelastuksen ytimeen. Toinen 1833 annettu "Viisauden sanaksi" kutsuttu ilmoitus ei ollut muotoilultaan käsky vaan suositus. Tullen voimakkaan raittiusliikehdinnän aikaan se ohjeisti kasvisruokavalioon, säästeliääseen lihan syömiseen ja suositteli mormonien välttävän väkeviä alkoholijuomia, tupakkaa sekä kuumia juomia (jonka myöhemmin tulkittiin tarkoittava kahvia ja teetä). Smith ja muut mormonit eivät tiukasti seuranneet näitä ohjeita, vaikkakin myöhemmät sukupolvet tekivät siitä kuuliaisuuden mittatikun. 1835 Smith antoi "suuren ilmoituksen", joka organisoi pappeuden koorumeihin ja neuvostoihin, mistä tulikin selkeä pohja kirkon organisaatiorakenteeksi. Smithin viimeinen ilmoitus "Uusi ja ikuinen liitto" kirjattiin 1843 ja se käsitteli perheteologiaa, oppia sinetöinneistä sekä moniavioisuudesta.

Ennen vuotta 1832 Smithin ilmoitukset valtaosin käsittelivät kirkon perustamista, pyhien kokoamista Zioniin, kun taas myöhemmät pappeutta, endowmenttia ja korotusta. Ilmoitustiheys pieneni Kirtlandissa syksyllä 1833 ja jälleen Kirtlandin temppelin vihkimisen jälkeen Smithin tukeutuessa voimakkaammin omiin opetuksiinsa. Smith hylkäsi hiljalleen kirjalliset ilmoitukset, jotka alkoivat sanoilla "Näin sanoo Herra," ja opetti enemmän saarnoissaan, keskusteluissa ja kirjeissä. Esimerkiksi opit kasteesta kuolleiden puolesta ja Jumalan luonteesta nousivat esiin saarnoissa, sekä yksi Smithin kuuluisimmista kannanotoista "ei ole materiatonta materiaa" kirjattiin vapaamuotoisesta keskustelussa erään metodistisaarnamiehen kanssa.

Kirjoja, joita MAP-kirkko pitää pyhänä kirjoituksena Raamatun lisäksi ja jotka ovat tulleet Joseph Smithin kautta ovat:

• Mormonin kirja
• Oppi ja liitot
• Kallisarvoinen helmi

Joseph Smith oli jossain määrin ristiriitainen henkilö. Hän kertoi vuonna 1832 saaneensa vuoden 1820 tienoilla noin 14-vuotiaana näyssä ilmoituksen, että kaikki kirkot olivat väärässä ja ettei hänen tullut liittyä mihinkään niistä. Kuitenkin Smith oli liittynyt Harmonyn metodistiseurakunnan opetusluokkaan v. 1828, mutta joutui pian eroamaan, koska häntä syytettiin taikuuden harjoittajaksi. Myöhemmin Smith liittyi vapaamuurareihin tai ainakin oli heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa, kunnes hänet erotettiin uskonnollisten väitteidensä takia.

Smith joutui elämänsä aikana toistuvasti kahnauksiin etenkin mormonikirkon ulkopuolisten ihmisten kanssa. Usean kerran Smith oli myös virallisesti kuulusteltavana – useiden muiden mormonikirkon johtohenkilöiden kanssa – joutumatta kuitenkaan oikeudessa tuomituksi todisteiden puutteen tai virheellisyyden takia tai koska onnistui pakenemaan osavaltiosta.

Monet mormonikirkon johtohenkilöt, mm. kultalevyjen kolme todistajaa, riitaantuivat Smithin kanssa ja erosivat tai erotettiin kirkosta. Smithin puheet kultalevyistä ovat myös joutuneet epäilyn alle, koska vaikka kolme todistajaa eivät koskaan peruneet todistustaan, he kertoivat kysymyksessä olleen näyn. Joidenkin tietojen mukaan Mormonin kirjan alussa olevista silminnäkijöistä peräti kahdeksan perui todistuksensa.^lähde?

Joseph Smith ja mormonikirkon johtajat harjoittivat 1842 kirjattuun Smithin ilmoitukseen perustuen moniavioisuutta, vaikka kiistivät sen julkisuudessa, kunnes kirkko julkisti moniavioisuuden 1852.

Joseph Smith kertoi kääntäneensä Egyptistä löytyneistä papyruksista Kallisarvoisen helmen sisältämän Aabrahamin kirjan. Egyptologien mukaan Aabrahamin kirjan pohjana olleet papyrykset ovat todellisuudessa osa egyptiläistä kuolleiden kirjaa ja käännöstyö muinaisegyptistä sekä kuvien tulkinta on suoritettu väärin.

• Joseph Smith’s First Vision – Confirming Evidences and Contemporary Accounts: Milton V. Backman, Jr.
• Joseph Smith - Rough Stone Rolling: Richard L. Bushman
• Opening the Heavens - Accounts of Divine Manifestations, 1820–1844: John W. Welch (toim.)
• Joseph Smith - The First Mormon: Donna Hill
• By the Hand of Mormon - American Scripture That Launched a New World Religion: Terryll L. Givens
• Personal Writings of Joseph Smith: Dean C. Jessee
• Joseph Smith and the Beginning of Mormonism: Richard L. Bushman

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Smith.

• Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, pdf-muodossa
• Joseph Smith
• Joseph Smithin Todistus
• Joseph Smithistä englanniksi