Brittipop: Brittiläinen pop- ja rockmusiikki

Nykyisin käsite yhdistetään ennen kaikkea 1990-luvun keskivaiheilla vallinneeseen brittiläiseen rocksuuntaukseen, jonka englanninkielinen nimi on Britpop.

Brittipop oli melodista ja kitaravoittoista. Musiikillisesti se nojasi vahvasti perinteiseen brittiläiseen rockmusiikkiin. Brittipopyhtyeiden suurimpina vaikuttajina toimivat 1960-luvun menestyneet brittiläiset yhtyeet kuten The Beatles, The Who, The Kinks ja Small Faces. Jonkin verran vaikutteita haettiin myös punkista, glam rockista ja The Smithsin kaltaisista 1980-luvun yhtyeistä. Tyylilajin menestynein ja tunnetuin albumi on Oasiksen (What’s the Story) Morning Glory?, jota on myyty maailmanlaajuisesti arviolta 20 miljoonaa kappaletta.

Ulkoisessa tyylissä henki vahvana 1960-luvun mod-kulttuurin ja lad-henkisyyden sulautuminen. Asiaan kuuluivat täten moppitukat ja peribrittiläiset brändit kuten Ben Sherman, Burberry, Fred Perry, Clarks ja Paul Smith. Brittipop-tyyliä ja koko ilmiötä pidetäänkin korostetun valkoihoisena, konservatiivisena, retrohenkisenä ja menetettyyn ”parempaan Britanniaan” kaihoavana.

• The Bluetones – Expecting to Fly (1996)
• Blur – Parklife (1994), The Great Escape (1995), Blur (1997)
• Radiohead – The Bends (1995)
• Elastica – Elastica (1995)
• Oasis – Definitely Maybe (1994), (What's the Story) Morning Glory? (1995), Be Here Now (1997)
• Pulp – Different Class (1995)
• Suede – Suede (1993), Dog Man Star (1994), Coming Up (1996)
• The Verve – A Northern Soul (1995), Urban Hymns (1997)

• The Bluetones
• Blur
• Elastica
• Oasis
• Pulp
• Radiohead
• Suede
• Supergrass
• The Verve

• Cool Britannia

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brittipop Wiki Commonsissa