Alessandro Del Piero: Italialainen jalkapalloilija

Alessandro Del Piero (s. 9. marraskuuta 1974 Conegliano, Veneto) on italialainen jalkapallon maailmanmestari, joka edusti suurimman osan urastaan Italian Serie A:ssa pelaavaa Juventusta. Vuonna 2012 hän siirtyi Australian A-Leagueen, jossa hän pelasi Sydneyn joukkueessa. Del Pieron pelipaikka oli hyökkääjä.

Alessandro Del Piero

Henkilötiedot
Koko nimi	Alessandro Del Piero
Syntymäaika	9. marraskuuta 1974 (ikä 49)
Syntymäpaikka	Conegliano, Veneto, Italia
Pelipaikka	hyökkääjä
Pituus	173 cm
Lempinimi	Alex Il Capitano Pinturicchio Il Fenomeno Vero
Junioriseurat
1982–1988	San Vendemiano
1988–1993	Padova
1993–1994	Juventus
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1991–1993	Padova	14	(1)
1993–2012	Juventus	513	(208)
2012–2014	Sydney FC	48	(24)
2014	Delhi Dynamos FC	10	(1)
Yhteensä		585	(234)
Maajoukkue
1991	Italia U17	3	(1)
1992–1993	Italia U18	14	(12)
1993–1996	Italia U21	12	(3)
1995–2008	Italia	91	(27)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 17. heinäkuuta 2015. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 17. heinäkuuta 2015.

Vuonna 2004 Del Piero pääsi FIFA 100 -listalle, johon entinen jalkapalloilija Pelé on valinnut omasta mielestään 125 parasta elävää jalkapalloilijaa. Vuonna 2007 hän voitti Kultainen kenkä -palkinnon.

Del Piero on Juventuksen kaikkien aikojen paras maalintekijä. Uransa hän aloitti Padovassa, josta hän siirtyi 18-vuotiaana nuorukaisena Juventukseen, ja on pysynyt siitä lähtien Juventuksen ikonina ja symbolina. Torinolaisjoukkueessa Del Piero on voittanut Serie A:n mestaruuden kahdeksan kertaa (1995, 1997, 1998, 2002, 2003, 2005, 2006 ja 2012), Mestarien liigan (1996), ja Intercontinental Cupin (1996). Hän toimi suurimmassa osassa näissä voitoissa keskeisimpänä pelaajana, josta tuli parissa vuodessa yksi Juventus-legendoista, Roberto Baggion, Michel Platinin ja Giampiero Bonipertin vertainen pelaaja. Hänen paras kautensa oli 1997–1998, jolloin hän teki 21 maalia Serie A:ssa, ja oli paras maalintekijä myös Mestarien liigassa kymmenellä maalillaan.

Del Piero pelasi vuosina 1995–2008 Italian maajoukkueessa 91 maaottelua, joista useassa hän toimi Italian kapteenina. Del Piero teki Italialle pelaamissaan otteluissa 27 maalia.

Del Piero syntyi 9. marraskuuta 1974 Coneglianossa, Venetossa. Lapsena Del Piero pelasi säännöllisesti jalkapalloa takapihallansa kahden kaverinsa, Nelson ja Pierpaolon kanssa. Kaikki kolme haaveilivat jalkapallo-urasta, mutta vain Del Piero lopulta pystyi toteuttamaan haaveensa. Lapsena hän pelasi San Vendemianon joukkueessa 7-vuotiaasta asti. Del Piero pelasi joskus maalivahtina, koska näin hän pääsi olemaan maalissa olon vastapainoksi, kentällä enemmän. Hänen äitinsä mielestä oli parempi, että hän pelaa maalissa, koska siinä mahdollisuudet loukkaantumiseen ovat pienemmät. Del Piero itse halusi kuitenkin koko ajan kenttäpelaajaksi.

Padova (1991–1993)

San Vendemianon joukkueessa Del Piero pelasi vuoteen 1988 asti, jolloin hän lähti pelaamaan Padovan juniorijoukkueessa. Ensimmäisen tilaisuutensa ammattilaisjoukkueessa hän sai vuonna 1991, jolloin hän pääsi pelaamaan Serie B:ssä pelanneen Padovan joukkueessa. Kaudella 1991–1992 hän pelasi joukkueessa neljä ottelua. Seuraavalla kaudella hän pelasi kymmenen ottelua, tehden niissä yhden maalin Ternana Calciota vastaan 5–0 päättyneessä ottelussa.

Juventus (1993–2012)

Ensimmäinen kausi suurseurassa (1993)

Vuonna 1993 Del Piero siirtyi Padovasta Juventukseen 2,6 miljoonalla eurolla, ja pelasi joukkueessa vuoteen 2012 asti. Del Piero teki debyyttinsä Serie A:ssa Foggiaa vastaan 12. syyskuuta 1993. Seuraavassa ottelussa Reggianaa vastaan vaihdosta sisään tullut Del Piero teki joukkueessa ensimmäisen maalinsa. 20. maaliskuuta 1994 hän teki Parmaa vastaan ensimmäisen hattutemppunsa, eli kolme maalia yhdessä ottelussa. Ensimmäisen kautensa aikana Del Piero pelasi Juventuksessa yksitoista ottelua tehden niissä viisi maalia.

Nousu tähtipelaajaksi ja Juventuksen kapteeniksi

Seuraavalla kaudella (1994–1995) Juventus voitti ensimmäisen Scudettonsa kahdeksaan vuoteen. Del Piero syrjäytti parissa vuodessa Juventuksen silloisen tähtipelaajan Roberto Baggion, joka myytiin lopulta AC Milaniin vuonna 1995. Baggion myynnin jälkeen Del Piero sai pelinumerokseen #10. Jo 1990-luvun toisella puoliskolla Del Piero nousi nopeasti joukkueen ikoniksi ja lopulta hänet nimettiin myös joukkueen kapteeniksi. Vuonna 1996 Juventus voitti Intercontinental Cupin, jonka finaalissa Del Piero teki ainoan maalin Juventuksen voittaessa argentiinalaisen River Platen 1–0.

Gianni Agnelli sanoi erään pelin jälkeen, kun Del Piero oli vielä nuorukainen: ”Jos Baggio on Raffaello kentällä, niin Del Piero olkoon Pinturicchio – hieman tuntemattomampi maalari, mutta kentällä vähintäänkin tunnetumman mestarinsa veroinen.” Del Pierolla on lukuisia lempinimiä, joista Agnellin antama Pinturicchio lienee tunnetuin. Kansainvälisesti hänet tunnetaan nimellä Alex, kun taas Italiassa suositaan lyhennettä Ale.

8. marraskuuta 1998 Del Piero loukkasi vakavasti vasemman polvensa, jonka vuoksi hän joutui olemaan peräti yhdeksän kuukautta poissa pelikentiltä. Kaipaavat fanit ristivät hänet Godot'ksi, Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän tulee (engl. Waiting for Godot) mukaan (joka ei siis koskaan näytelmässä palaa).

Juventuksen Godot kuitenkin palasi ja teki loukkaantumisensakin jälkeen kasan maaleja. Marcello Lippin ollessa Juventuksen valmentajana 1996–1999 ja 2001–2004 Del Piero ja Juventus jatkoivat voittokulkuaan Italiassa ja Euroopassa. Vuosina 2005–2006, Fabio Capellon ollessa valmentaja, Del Pieron ehdoton asema joukkueen avauksessa tuli kyseenalaistetuksi. Zlatan Ibrahimović ja David Trezeguet olivat usein uuden valmentajan ykkösvalintoja ja Capello peluutti Del Pieroa usein vaihtopelaajana.

 

Kausi Serie B:ssä (2006–2007)

Juventus pudotettiin Serie B -sarjatasolle sopupeli-skandaalin myötä kauden 2006 päätteeksi ja siltä vietiin kaksi Italian mestaruutta (2004–2005 ja 2005–2006). Del Piero ilmoitti, että aikoo pysyä joukkueessa rakkaudesta Juventukseen ja Agnellien perheeseen. Samoin tekivät Mauro Camoranesi, David Trezeguet, Pavel Nedved ja Gianluigi Buffon. Nämä pelaajat halusivat nostaa Juventuksen takaisin Serie A:han ja maailman huipulle.

Serie B:ssä valmentajan ja entisen Juventus-pelaajan Didier Deschampsin aikakaudella Del Piero palasi jälleen avauskokoonpanon pelaajaksi. 20. tammikuuta 2007 hän pelasi kaikkien aikojen 500:nnen ottelunsa Juventuksessa. Del Piero voitti Serie B:n maalikuninkuuden 20 maalilla ja johti joukkueen takaisin Serie A:han kaudeksi 2007–2008.

Paluu Serie A:han (2007–2008)

Juventuksen palattua takaisin pääsarjatasolle, uudeksi valmentajaksi valittiin Claudio Ranieri. Del Piero johti joukkuettaan mallikkaasti ja voitti nyt puolestaan Serie A:n maalikuninkuuden kaudella 2007–2008 tehtyään 21 maalia. Viimeksi hän oli tehnyt yhtä monta maalia kauden aikana Serie A:n kaudella 1997–1998. Joukkuekaveri David Trezequet sijoittui toiseksi 20:llä maalillaan.

 

Kauden viimeisessä ottelussa Sampdoriaa vastaan Del Piero teki 20:nnen maalinsa. Hänet kaadettiin rangaistusalueella ja hän sai joukkueelleen rangaistuspotkun. Hän ei kuitenkaan ampunut sitä itse, vaan lahjoitti potkun Trezeguet'lle, joka nousi näin myös 20:een maaliin. Myöhemmin ottelussa Del Piero hankki joukkueelleen vielä yhden rangaistuspotkun ja ampui sen tällä kertaa itse, voittaen samalla maalikuninkuuden. Del Piero oli yksi Serie A:n kauden parhaista pelaajista ja Italian uusi päävalmentaja Roberto Donadoni valitsikin hänet kesän EM-turnaukseen.

Kaudet 2008–2010

Kauden 2008–2009 Del Piero ja Juventus aloittivat pirteästi. Del Piero täytti 9. marraskuuta 2008 34 vuotta ja koko edeltävä kuukausi oli ollut hänelle yhtä juhlaa. Hän oli tärkeässä osassa, kun Juventus voitti Real Madridin kahdesti Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ensimmäisessä joukkueiden kohtaamisessa Del Piero teki yhden maalin ja toisessa ottelussa kaksi maalia. Hän kertoi sen olleen unelmansa. Serie A:ssa hän teki kauden ensimmäisen maalinsa lokakuun aikana. Alkukauden puheenaiheena oli Del Pieron kyky ampua vapaapotkuja, ja hän voittikin goal.comin järjestämän äänestyksen parhaasta vapaapotkujen antajasta.

17. heinäkuuta 2009 Del Piero teki Juventuksen kanssa jatkosopimuksen, jonka myötä hän jatkoi joukkueessa 30. kesäkuuta 2011 asti. 14. maaliskuuta 2010 Alessandro teki hänen 300:nnen ja 301:nnen maalin urallaan 3–3-tasapelissä Sienaa vastaan.

Viimeiset kaudet Juventuksessa (2010–2012)

Kaudella 2010–2011 Del Piero nousi kaikkien aikojen eniten maaleja tehneeksi pelaajaksi Juventuksessa, kun hän teki voittomaalin AC Milania vastaan 30. lokakuuta 2010 pelatussa ottelussa. Del Piero teki uransa 179:nnen Serie A -maalinsa, rikkoen joukkueen legendan, Giampiero Bonipertin maaliennätyksen Juventuksessa. Samalla hän nousi Serie A:n kaikkien aikojen maalipörssissä sijalle kymmenen. Seuraavaksi tavoitteekseen Del Piero ilmoitti 200 maalin rajan saavuttamisen. Del Pieron sopimus olisi päättynyt kauden jälkeen, mutta hän teki yhden kauden jatkosopimuksen seurassa 1. toukokuuta 2011. 18. lokakuuta 2011 Juventus vahvisti, että kausi tulee jäämään Del Pieron viimeiseksi seurassa.

11. huhtikuuta 2012 Del Piero pelasi 700:nnen virallisen ottelunsa Juventuksessa. Hän teki Laziota vastaan pelatussa ottelussa 2–1-voittomaalin. Se oli hänen toinen osumansa kaudella 2011–2012. Kauden päätteeksi Juventus voitti mestaruuden, joka jäi Del Pieron viimeiseksi seurassa, koska hän ei saanut sopimusta seuraavaksi kaudeksi. Kauden viimeisessä ottelussa Atalantaa vastaan Del Piero teki joukkueen 2–0-maalin. Juventus ei hävinnyt kauden aikana yhtään ottelua. Del Pieron viimeiseksi otteluksi Juventuksen paidassa jäi Italian Cupin loppuottelu Napolia vastaan. Napoli voitti ottelun 2–0. Toukokuun lopussa Del Piero kertoi, ettei halua pelata missään toisessa italialaisessa seurassa, vaan aikoo siirtyä pelaamaan ulkomaille. Hän ei ollut kuitenkaan vielä tehnyt päätöstä tulevasta seurasta. 30. kesäkuuta Del Pieron Juventus-sopimuksen päätyttyä hän kirjoitti kannattajilleen avoimen kirjeen, jossa hän kertoi, että vaikka hän ei ole enää Juventuksen pelaaja, on hän ”aina yksi teistä”.

Sydney (2012–)

Del Piero siirtyi kaudeksi 2012–2013 Australian pääsarjaan A-Leagueen, jossa hän pelaa Sydneyn riveissä. Hän teki kaksivuotisen sopimuksen 5. syyskuuta 2012. Sopimuksen vahvistuttua Juventus toivotti Del Pierolle hyvää jatkoa uudessa seurassa. Del Piero pelasi ensimmäisen ottelunsa uudessa seurassaan 6. lokakuuta 2012, kun hänen joukkueensa hävisi vieraskentällä Wellington Phoenixille. Ensimmäisen maalinsa uudessa joukkueessa Del Piero teki toisessa ottelussa Newcastle Jetsiä vastaan vapaapotkusta. Sydney kuitenkin hävisi ottelun 2–3. Kauden kolmannessa ottelussa Del Piero teki joukkueensa 1–0-voittomaalin vieraskentällä Western Sydney Wanderersia vastaan.

Del Piero pelasi Italian joukkueessa kotimaassaan pidetyissä alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 1991. Turnauksen ainoan maalinsa hän teki ottelussa Kiinaa vastaan. Italia ei selvinnyt kisoissa jatkoon lohkovaiheesta. Vuosina 1994 ja 1996 Del Piero voitti kultaa Italian joukkueessa alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa.

Del Piero debytoi Italian maajoukkueessa 25. maaliskuuta 1995 Viroa vastaan. Arvokisa-debyyttinsä Del Piero teki jalkapallon EM-kisoissa 1996, joissa hän pelasi ottelussa Venäjää vastaan.

Del Piero valittiin myös Italian joukkueeseen vuoden 1998 MM-kisoihin, joissa Italian joukkue selvisi lopulta puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Vuoden 2000 EM-kisoissa Del Piero pelasi suuressa roolissa Italian hopeaa voittaneessa EM-joukkueessa. Del Piero kuului myös vuonna 2000 maajoukkueen päävalmentajaksi nimetyn Giovanni Trapattonin suunnitelmiin, ja vuoden 2002 MM-kisoissa Del Piero muodosti jo aiemmista kisoista tutun hyökkäyskolmikon Francesco Tottin ja Christian Vierin kanssa. Italia kuitenkin putosi MM-kisoissa kyseenalaisesti jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, isäntämaa Etelä-Korealle. Italian pelaajia rikottiin ottelussa jatkuvasti, ja muun muassa Italian joukkueen kapteenia Paolo Maldinia potkaistiin ottelussa tahallaan päähän, mutta erotuomari ei reagoinut tilanteeseen. Ottelu oli tilanteessa 1-1, kun Italian Christian Vieri iski maansa 2-1 johtoon, mutta maali hylättiin virheellisesti paitsiona. Lopulta Etelä-Korea teki jatkoajalla tarvittavan maalin, ja eteni otteluparista jatkoon, ja lopulta aina kisojen neljännelle sijalle asti.

Del Piero valittiin odotetusti myös Italian EM-joukkueeseen 2004, jonne oli tarjolla myös uransa viimeisiä vuosia pelaava Roberto Baggio, joka oli tehnyt paluun maajoukkueeseen. Trapattoni ei kuitenkaan valinnut Baggiota enää mukaan joukkueeseen, vaan hänen paikkansa vei nuori Antonio Cassano. Italia pelasi heikot EM-kisat ja putosi jo alkulohkovaiheessa.

Vuonna 2004 Trapattoni sai potkut maajoukkueen peräsimestä ja hänet korvasi Juventuksen entinen päävalmentaja Marcello Lippi. Lippi luotsasi Italian karsinnoista selvästi kisoihin. Joukkueen valmistautumista MM-kisoihin varjosti kuitenkin kaudella 2005-06 Serie A:ssa ollut sopupeliskandaali. Lippin valitsemasta kisajoukkueesta kuitenkaan kukaan pelaaja ei ollut sekaantunut sopupeliin ja näin joukkue pysyi ennallaan. Lippi toi maajoukkueeseen uusia nimiä, jotka valittiin myös MM-kisoihin, näitä olivat mm. hyökkääjät Vincenzo Iaquinta, Luca Toni ja Alberto Gilardino, jotka kaikki mahtuivat myös Italian MM-joukkueeseen. Turnauksen alkaessa Del Piero olikin vasta Italian neloshyökkääjä, sillä hänen edellään Lippin papereissa olivat Luca Toni, Alberto Gilardino ja Francesco Totti. Italia pelasi kisojen alussa erittäin vahvaa peliä, ja Del Pieron rooli oli olla lähinnä vaihtopelaajana. Italia voitti alkulohkonsa, voitettuaan sekä Ghanan että Tšekin 2-0, ja pelattuaan 1-1 tasapelin USA:n kanssa. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia kohtasi kisojen yllättäjän, Australian. Ottelu oli tasainen ja ratkesi lopulta vasta 94. minuutilla, kun Totti ampui rangaistuspotkusta Italian jatkoon. Seuraavassa ottelussa vastaan asettui Ukraina, Italia oli ottelussa selvästi vahvempi, ja voittikin ottelun numeroin 3-0. Ottelun hahmo oli kaksi maalia iskenyt Toni. Välierissä Italia kohtasi Saksan, ja ottelu oli tasainen kamppailu. Ottelussa edettiin jatkoajalle tasatilanteessa 0-0, ja jatkoajastakin pelattiin jo toiseksi viimeistä minuuttia, kun nähtiin ensimmäinen maali, sen ampui Italian Fabio Grosso. Saksa metsästi maalin jälkeen raivokkaasti tasoitusta, ja niin Italia pääsi viimeisellä minuutilla vastahyökkäykseen. Alberto Gilardino syötti pallon vaihdosta aiemmin kentälle tulleelle Alessandro Del Pierolle, ja Del Piero ampui pallon suoraan syötöstä Saksan maalin yläkulmaan, ohi Jens Lehmannin. Näinpä Italia eteni MM-finaalin, 2-0 numeroin, ja kohtasi siellä Ranskan. Italia hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta Ranskan Zinedine Zidane ampui rangaistuspotkusta Ranskan johtoon, ohi upean turnauksen pelanneen Italian maalivahdin Gianluigi Buffonin. Italia kuitenkin iski tasoituksen kulmapotkusta noin 20 minuutin kohdalla Marco Materazzin pukattua Italian 1-1 maalin. Ottelu eteni lopulta aina rangaistuspotkukilpailuun asti, jossa Ranskan toinen laukoja, David Trezéguet, joka oli iskenyt ratkaisevan maalin EM-finaalissa 2000, Italiaa vastaan, ampui laukauksensa ylärimaan. Del Piero joka oli tullut 86. minuutilla kentälle, ampui Italian neljäntenä laukojana pallon maaliin. Italian viides laukoja oli puolustaja Fabio Grosso, ja jos Grosso onnistuisi maalinteossa Italia voittaisi. Grosso otti lyhyen vauhdin ja ampui pallon Ranskan maalin yläkulmaan. Italia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden 2006, ja joukkue juhli Berliinissä Italian historian neljättä MM-kultaa. Myös Italiassa kansa juhli maailmanmestaruutta raivokkaasti ja onnellisena.

Lippi erosi tehtävästään MM-turnauksen jälkeen, ja tilalle valittiin Roberto Donadoni, mies joka oli ollut pelaajana mukana Italian EM-joukkueessa 1996, jossa myös Del Piero oli mukana ensimmäisissä arvokisoissaan. Alun perin Donadonin oli tarkoitus jättää 33-vuotias Del Piero pois maajoukkueesta, mutta kun Del Piero pelasi upean kauden Juventuksessa, 2007-08, Donadoni ei voinut olla ottamatta Del Pieroa maajoukkueeseen. Lopulta Del Piero pääsi myös Italian EM-kisajoukkueeseen 2008. Del Piero oli nimetty Italian joukkueen varakapteeniksi, mutta kun kokenut toppari ja alkuperäinen kapteeni Fabio Cannavaro loukkaantui juuri ennen kisojen alkua, Del Pierosta tuli joukkueen kapteeni. Italian ensimmäisessä lohko-ottelussa Hollantia vastaan Del Piero kuitenkin aloitti vaihdossa, joten maalivahti Gianluigi Buffon toimi Italian kapteenina. Italia hävisi ottelun 3-0, eikä vaihdosta kentälle tulleesta Del Pierosta ollut juuri joukkueelle apua. Toisessa lohko-ottelussa hallitseva maailmanmestari kohtasi lohkon heittopussiksi arvellun Romanian. Del Piero oli nyt Italian avauskokoonpanossa ja toimi myös kapteenina. Romania aloitti ottelun Italiaa pirteämmin ja Azzurri olikin ottelun alussa vaikeuksissa. Romania aloitti maalinteon 55. minuutilla, kun Del Pieron entinen kärkipari Juventuksesta, Adrian Mutu ampui maansa 1-0 johtoon. Italia kuitenkin tasoitti vain minuutin päästä, kun Christian Panucci tökkäsi pallon liki maaliviivalta Romanian maaliin. Ottelu päättyi lopulta 1-1.

Italian jatkopaikka ratkaistaisiin näin lohkon viimeisessä ottelussa Ranskaa vastaan. Molemmilla joukkueilla oli kasassa yksi piste, joten ottelun voittaja menisi lohkosta jatkoon. Ottelu alkoi Ranskan kannalta vaikeasti, kun Franck Ribery jouduttiin vaihtamaan kentältä pois 10. minuutin pelin jälkeen, hänen loukkaannuttuaan pallontavoittelutilanteessa. 26. minuutilla Ranskan Eric Abidal ajettiin kentältä, hänen rikottuaan Luca Tonia punaisen kortin arvoisesti. Tilanteesta seurasi rangaistuspotku, jonka Andrea Pirlo ampui maaliin, ja lopulta ottelu päättyi numeroihin 2-0, Daniele De Rossin ammuttua Italialle toisen maalin. Näin ollen Italia oli joukkueista se joka eteni lohkosta jatkoon.

Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia kohtasi Espanjan. Espanja hallitsi ottelua, mutta ei onnistunut tekemään maalia, ja näin ollen ottelussa edettiin 0-0 tilanteessa aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Italialta epäonnistuivat sekä Daniele De Rossi että Antonio Di Natale, kun taas Espanjalta epäonnistui ainoastaan Daniel Guiza. Näin ollen Espanjan viidentenä laukojana olleen Francesc Fabrégasin oli mahdollisuus ratkaista ottelu, mikäli hän tekisi maalin. Fabrégas onnistui ja Italia putosi jatkosta. Del Piero oli vaihdettu kentälle 108. minuutilla, muttei päässyt ampumaan rangaistuspotkua. Del Piero on luotettava rangaistuspotkujen ampuja, joten hän olisi hyvinkin saattanut olla Italian viides laukoja.

EM-kisojen jälkeen Italian päävalmentajaksi palasi vuoden 2006 mestarivalmentaja Marcello Lippi. Lippi alkoi suorittamaan maajoukkueessa MM-karsintojen 2010 aikana pienimuotoista nuorennusleikkausta, ja ajoi maajoukkueeseen sisään useita uusia pelaajia kuten Christian Maggio, Salvatore Bocchetti, Daniele Galloppa, Riccardo Montolivo, Giampaolo Pazzini ja Giuseppe Rossi. Nuorennusleikkauksesta huolimatta myös useat konkarit kuten Gianluigi Buffon, Fabio Cannavaro, Gianluca Zambrotta, Fabio Grosso, Gennaro Gattuso, Mauro Camoranesi, Andrea Pirlo, Antonio Di Natale, Vincenzo Iaquinta ja Luca Toni säilyttivät paikkansa maajoukkueessa myös EM-kisojen jälkeen. Del Piero ei kuitenkaan kuulunut enää Lippin suunnitelmiin. Del Piero pelasi hienoa kautta Juventuksessa 2008-09, joten Lippi pyörsi kertaalleen päätöksensä, olla kutsumatta Del Pieroa enää maajoukkueeseen. Del Piero valittiin Italian maajoukkueeseen lokakuussa 2008 ja vielä kerran, alkuvuodesta 2009, otteluun Irlantia vastaan. Del Piero puki tuolloin viimeisen kerran Italian maajoukkuepaidan ylleen.

Italian päävalmentaja Marcello Lippi ei valinnut Del Pieroa vuoden 2010 MM-kisoihin lähtevään joukkueeseen. Del Piero olisi kuitenkin halunnut pelata kisoissa, mutta hyväksyi valmentajan päätöksen.

Italian maajoukkueessa Del Piero on pelannut yhteensä 91 kertaa, tehden niissä 27 maalia. Hän on tehnyt neljänneksi eniten maaleja Italian maajoukkueessa ja pelannut viidenneksi eniten otteluita. Hän kruunasi maajoukkueuransa maailmanmestaruudella Saksassa kesällä 2006.

Maailmanmestaruuskilpailut 1998

Jalkapallon MM-kisoissa vuonna 1998 Del Piero pelasi lohkovaiheessa Kamerunia ja Itävaltaa vastaan. Voitokkaassa neljännesvälierässä Norjaa vastaan hän oli kentällä 78 minuuttia. Puolivälierässä Ranskaa vastaan hän oli kentällä 67 minuuttia, kunnes tuli vaihtoon. Varsinaisen peliajan jäätyä maalittomaksi, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun, jonka Ranska voitti.

Euroopan-mestaruuskilpailut 2000

EM-kisoissa vuonna 2000 Del Piero oli suuressa roolissa Italian sijoituttua hopealle. Lohkovaiheen ottelussa Ruotsia vastaan hän teki 2–1-voittomaalin 88:nnella peliminuutilla. Del Piero meni kahden puolustajan välistä, ja potkaisi pallon maalin yläkulmaan. Puolivälierässä Romaniaa vastaan Del Piero oli aloituskokoonpanossa, mutta ei tehnyt maaleja. Välierässä Italia voitti Hollannin rangaistuspotkukisassa. Varsinaisella peliajalla Del Piero sai mahdollisuuden tehdä maalin vapaapotkusta, mutta laukaus meni maalin ohi. Italian Ranskalle häviämässään loppuottelussa Del Piero tuli vaihdosta sisään 53:nnella minuutilla, mutta ei pystynyt tekemään maaleja, vaikka sai muutaman tilaisuuden siihen.

Maailmanmestaruuskilpailut 2002

Loukkaantumisten jälkeen paluun jalkapallon pariin tehnyt Del Piero valittiin vuoden 2002 MM-kisoihin, jotka olivat hänen kolmannet arvokisansa. Turnauksen karsinnoissa Del Piero teki ratkaisevan maalin Unkaria vastaan, joka sinetöi Italian pääsyn lopputurnaukseen. Lopputurnauksen voittoisassa ensimmäisessä ottelussa Ecuadoria vastaan Del Piero tuli kentälle 74 minuutin pelin jälkeen. Tappiollisessa ottelussa Kroatiaa vastaan Del Piero ei pelannut, mutta seuraavassa ottelussa Meksikoa vastaan Del Piero teki tärkeän tasoitusmaalin 85:nnella peliminuutilla, ja ottelu päättyi tasan 1–1. Ilman Del Pieron maalia Italia olisi voinut pudota jatko-otteluista. Neljännesvälierissä Italia kohtasi Etelä-Korean, ja kärsi joukkueelle yllätystappion Etelä-Korean Ahn Jung-Hwanin ratkaistessa ottelun kultaisella maalilla. Aloituskokoonpanossa ollut Del Piero otettiin vaihtoon 61 minuutin kohdalla.

Euroopan-mestaruuskilpailut 2004

EM-kisoissa vuonna 2004 Del Piero pelasi jokaisessa Italian lohkovaiheen ottelussa, mutta ei tehnyt niissä maaliakaan. Avausottelussa Tanskaa vastaan hän sai monia hyviä tilaisuuksia maalintekoon, mutta Tanskan maalivahti Thomas Sørensen torjui kaikki yritykset ja ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Myös Ruotsia vastaan Del Piero sai mahdollisuuksia maalintekoon, mutta ottelu päättyi tasan 1–1 Antonio Cassanon ja Zlatan Ibrahimovićin tehtyä maalit. Vaikka Italia voitti lohkon viimeisessä ottelussaan Bulgarian 2–1, niin sen turnaus päättyi tähän, koska Tanska ja Ruotsi jakoivat pisteet lohkon viimeisessä pelissä.

Maailmanmestaruuskilpailut 2006

Vuoden 2006 MM-kisoissa Del Piero ei ollut avausottelussa Ghanaa vastaan kentällä. Yhdysvaltoja vastaan hän tuli vaihdosta kentälle, kun 54 minuuttia oli pelattu. Joukkueen kolmannessa ottelussa Tšekkiä vastaan Del Piero oli koko ottelun ajan vaihtopenkillä. Ensimmäisen kerran aloituskokoonpanossa hän oli neljännesvälierässä Australiaa vastaan 26. kesäkuuta. Puolivälierässä Ukrainaa vastaan Del Piero istui vaihtopenkillä. Turnauksen välierässä Saksaa vastaan Italia joutui jatkoajalle. Kun 104 minuuttia ottelusta oltiin pelattu, Del Piero otettiin vaihdosta sisään. Ensin Fabio Grosso vei Italian 1–0-johtoon 119:nnella minuutilla ja Del Piero teki vielä 2–0-maalin jatkoajan lisäajalla. Loppuottelu Ranskaa vastaan venyi rangaistuspotkukisaan asti. 86:nnella minuutilla kentälle tullut Del Piero teki yhden Italian viidestä maalista.

Euroopan-mestaruuskilpailut 2008

EM-kisoissa vuonna 2008 Del Piero pelasi ensimmäisessä ottelussa Hollantia vastaan. Ottelu päättyi Hollannin 3–0-voittoon. Vaihdosta kentälle tullut Del Piero sai yhden hyvän maalipaikan, mutta ei saanut tehtyä maalia. Romaniaa vastaan Del Piero toimi Italian kapteenina, mutta ei onnistunut maalinteossa. Ottelu päättyi tasatulokseen 1–1. Del Piero ei pelannut lohkovaiheen viimeisessä ottelussa eikä puolivälierässä, johon joukkueen pelit päättyivät, koska se hävisi Espanjalle rangaistuspotkukisassa.

Viimeiset maaottelut

EM-turnauksen jälkeen Italian päävalmentajaksi palannut vuoden 2006 maailmanmestari Marcello Lippi ei aluksi aikonut kutsua Del Pieroa enää maajoukkueeseen, mutta kun hyökkääjä pääsi loistavaan vireeseen kaudella 2008-2009, Lippi kutsui Del Pieron jälleen mukaan. Viimeiset maaottelunsa Del Piero pelasi lokakuussa 2008, MM-karsinnoissa vuoden 2010 MM-kisoihin. Kun Lippi valitsi MM-kisajoukkueen, Del Piero ei enää ollut mukana.

Del Piero ei ole kovin pitkä (173 senttimetriä), mutta hänen pelityyliään pidetään luovana, mikä auttaa tekemään maaleja. Hänen vapaapotkujaan ja rangaistuspotkujaan pidetään myös suuressa arvossa. Del Piero on tullut tunnetuksi tekemällä maaleja erityiseltä ”Del Piero -vyöhykkeeltä” (”Gol alla Del Piero”). Hän lähestyy maalia vasemmasta sivusta ja potkaisee kierteisen kohopallon kohti maalin yläkulmaa.

12. kesäkuuta 2005 Del Piero meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä, Sonia Amoruson kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa, Tobias, syntyi 22. lokakuuta 2007, ja toinen, Dorothy, syntyi 4. toukokuuta 2009. 12. syyskuuta 2010 hän ilmoitti nettisivuillaan, että hänen vaimonsa odottaa heidän kolmatta lastaan.

Jalkapallomaailman ulkopuolella Del Piero harjoittelee säännöllisesti golfia ja rakastaa koripalloa sekä tennistä. Kanadalainen koripalloilija Steve Nash ja pyöräilijä Eddy Merckx ovat kertoneet fanittavansa Del Pieroa. Myös muusikko Noel Gallagher, Oasis-yhtyeen entinen jäsen, on kertonut kannattavansa Del Pieroa. Vuonna 2005 Del Piero oli mukana Oasiksen musiikkivideolla ”Lord Don't Slow Me Down”.

Italialle vuonna 2006 maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa pelanneet Marco Materazzi ja Del Piero nähtiin lavalla Rolling Stonesin konsertissa Milanossa kesäkuussa 2006.

 

Joukkue

  Juventus

• Lega Calcio Serie A (8): 1994–1995, 1996–1997, 1997–1998, 2001–2002, 2002–2003, 2004–2005, 2005–2006, 2011–2012
• Lega Calcio Serie B (1): 2006–2007
• Supercoppa Italiana (4): 1995, 1997, 2002, 2003
• Coppa Italia (1): 1994–1995
• Mestarien liiga (1): 1995–1996
• Intercontinental Cup (1): 1996
• Euroopan supercup (1): 1996
• UEFA Intertoto Cup (1): 1999
• Trofeo Luigi Berlusconi (8): 1995, 1998, 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2010
• TIM Trophy (1): 2009
• Birra Moretti Cup (6): 1997, 2000, 2003, 2004, 2006, 2008
• Torneo di Viareggio (1): 1994
• Campionato Primavera (1): 1993–1994

Kakkossijat

• Serie A (4): 1995–1996, 1999–2000, 2000–2001, 2008–2009
• Mestarien liiga (3): 1996–1997, 1997–1998, 2002–2003
• UEFA Cup (1): 1995
• Supercoppa Italiana (2): 1998, 2005
• Coppa Italia (3): 2001–2002, 2003–2004, 2011–2012

  Italia

• Jalkapallon alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut: 1994, 1996
• Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut: 2006

Kakkossijat

• Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut: 2000

Henkilökohtaiset

• ESM Team of the Year (3): 1995–1996, 1996–1997, 1997–1998
• Intercontinental Cupin arvokkain pelaaja: 1996
• Euroopan paras alle 23-vuotias jalkapalloilija (Bravo-palkinto): 1996
• Mestarien liigan paras maalintekijä: 1998 (10 maalia)
• Italian vuoden jalkapalloilija (2): 1998, 2008
• Fanien eniten rakastama pelaaja Serie A:ssa (2): 2001, 2008
• FIFA 100 (125 kaikkien aikojen parasta elävää jalkapalloilijaa)
• 100 parasta pelaajaa 1900-luvulla
• Italian cupin paras maalintekijä: 2005–2006
• National Prize ”Giuseppe Prisco”: 2006
• Serie B:n paras maalintekijä: 2007
• Golden Foot: 2007
• Serie A:n paras maalintekijä: 2008
• Scirea -palkinto: 2008
• AIC, Paras maalintekijä: 2008
• Tg1 -palkinto – Vuoden urheilija: 2008
• USSI Hopeinen pallo: 2009
• Kaikkien aikojen Juventuksen maalintekijä
• Kaikkien aikojen eniten pelejä pelannut pelaaja Juventuksessa

Seuraura

Tilanne 20. toukokuuta 2012

Del Pieron maalit maajoukkueessa

Del Pieron maajoukkuemaalit

Taulukossa Italian maalit mainitaan aina ensin. Tilanne 2. marraskuuta 2010.

#	Päivä	Paikka	Vastustaja	Del Pieron maali (Ottelun lopputulos)	Ottelutyyppi
1.	15. tammikuuta 1995	Stadio Giglio Reggio nell'Emilia, Italia	Liettua	1–0 (4–0)	Karsinnat EM-kisat 1996
2.	24. tammikuuta 1996	Stadio Libero Liberati Terni, Italia	Wales	1–0 (3–0)	Ystävyysottelu
3.	29. toukokuuta 1996	Stadio Giovanni Zini Cremona, Italia	Belgia	2–1 (2–2)	Ystävyysottelu
4.	22. tammikuuta 1997	Stadio Renzo Barbera Palermo, Italia	Pohjois-Irlanti	(2–0)	Ystävyysottelu
5.	8. kesäkuuta 1997	Stade Gerland Lyon, Ranska	Brasilia	1–0 (3–3)	Tournoi de France
6.	8. kesäkuuta 1997	Stade Gerland Lyon, Ranska	Brasilia	3–1 (3–3)	Tournoi de France
7.	11. kesäkuuta 1997	Parc des Princes Pariisi, Ranska	Ranska	2–2 (2–2)	Tournoi de France
8.	28. tammikuuta 1998	Stadio Angelo Massimino Catania, Italia	Slovakia	2–0 (3–0)	Ystävyysottelu
9.	10. lokakuuta 1998	Stadio Friuli Udine, Italia	Sveitsi	1–0 (2–0)	Karsinnat EM-kisat 2000
10.	10. lokakuuta 1998	Stadio Friuli Udine, Italia	Sveitsi	1–0 (2–0)	Karsinnat EM-kisat 2000
11.	23. helmikuuta 2000	Stadio Renzo Barbera Palermo, Italia	Ruotsi	1–0 (1–0)	Ystävyysottelu
12.	19. kesäkuuta 2000	Philips Stadion Eindhoven, Alankomaat	Ruotsi	2–1 (2–1)	EM-kisat 2000
13.	11. lokakuuta 2000	Stadio del Conero Ancona, Italia	Georgia	1–0 (2–0)	Karsinta MM-kisat 2002
14.	11. lokakuuta 2000	Stadio del Conero Ancona, Italia	Georgia	1–0 (2–0)	Karsinta MM-kisat 2002
15.	28. maaliskuuta 2001	Stadio Nereo Rocco Trieste, Italia	Liettua	2–0 (4–0)	Karsinta MM-kisat 2002
16.	28. maaliskuuta 2001	Stadio Nereo Rocco Trieste, Italia	Liettua	4–0 (4–0)	Karsinta MM-kisat 2002
17.	6. lokakuuta 2001	Stadio Ennio Tardini Parma, Italia	Unkari	1–0 (1–0)	Karsinta MM-kisat 2002
18.	13. helmikuuta 2002	Stadio Angelo Massimino Catania, Italia	Yhdysvallat	1–0 (1–0)	Ystävyysottelu
19.	13. kesäkuuta 2002	Ōita Stadium Ōita, Japani	Meksiko	1–1 (1–1)	MM-kisat 2002
20.	7. syyskuuta 2002	Tofiq Bəhramovin stadion Baku, Azerbaidžan	Azerbaidžan	2–0 (2–0)	Karsinta EM-kisat 2004
21.	12. lokakuuta 2002	Stadio San Paolo Napoli, Italia	Jugoslavian liittotasavalta	1–1 (1–1)	Karsinta EM-kisat 2004
22.	16. lokakuuta 2002	Millennium Stadium Cardiff, Wales	Wales	1–1 (1–2)	Karsinta EM-kisat 2004
23.	11. kesäkuuta 2003	Helsingin Olympiastadion Helsinki, Suomi	Suomi	2–0 (2–0)	Karsinta EM-kisat 2004
24.	6. syyskuuta 2003	San Siro Milano, Italia	Wales	4–0 (4–0)	Karsinta EM-kisat 2004
25.	8. syyskuuta 2004	Stadionul Republican Chișinău, Moldova	Moldova	1–0 (1–0)	Karsinta MM-kisat 2006
26.	1. maaliskuuta 2006	Artemio Franchi Firenze, Italia	Saksa	4–0 (4–1)	Ystävyysottelu
27.	4. heinäkuuta 2006	Signal Iduna Park Dortmund, Saksa	Saksa	2–0 (2–0 ja)	MM-kilpailujen välierät

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alessandro Del Piero.

• Viralliset kotisivut (italiaksi) (englanniksi)
• Del Piero FIFAn sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Del Piero Goal.com -sivustolla