Al-Jum’a

suura. Siinä on 11 säettä.

Suura alkaa sanoilla: "Kaikki, mikä on taivaassa ja maassa, ylistää Jumalaa." Lause on peräisin psalmista 69:35 ”Taivas ja maa ylistäkööt häntä.” Myös suurat 57, 59, 61 ja 64 alkavat samalla lauseella. Psalmien lainaamista on pidetty todisteena siitä, että Koraanin varhaisilla suurilla olisi kristillinen tausta.

Lähettiläs pakanoille

Jakeet 2–4 kertovat, että pakanoille on lähetetty lähettiläs heidän omasta joukostaan lukemaan heille merkkejä ja opettamaan heille Kirjan ja viisauden. Sitä ennen he olivat selvästi eksyksissä. Kirjoitus ei kerro tarkemmin mistä puhutaan. Se esittää yleisellä tasolla islamiin vakiintuneen ajatusmallin, jonka mukaan kukin kansa on saanut oman lähettiläänsä, jolla on Jumalan antama Kirja.

Juutalaiset

Jakeet 5–8 esittävät solvauksia juutalaisia kohtaan. He ovat "kuin aasi, joka kantaa kirjoja". Jos juutalaiset väittävät olevansa Jumalan erityisiä ystäviä, heidän pitäisi toivoa kuolevansa, jos ovat vilpittömiä. Jumala kyllä tietää pahantekijät, ja kertoo juutalaisille viimeisellä tuomiolla, mitä he ovat tehneet.

Perjantairukous

Jakeissa 9–11 suura käsittelee lopuksi perjantairukousta. Tämä on samalla Koraanin ainoa kohta, missä siitä puhutaan. Suura kehottaa uskovaisia osallistumaan perjantairukoukseen aina kutsun kuultuaan ja jättämään siksi aikaa kaupanteon. Teksti arvostelee henkilöitä, jotka haluavat vain huvitella ja käydä kauppaa jättäen "sinut" seisomaan yksin.

Islamissa viikon tärkein rukous on keskipäivän perjantairukous, joka alkaa, kun aurinko on ylittänyt lakikorkeutensa. Muslimeilla itsellään ei ole selitystä perjantairukouksen asemalle. Kysymys väistetään toteamalla ”Herrasi luo mitä haluaa” (Koraani 28:68).

Koska suurassa käsitellään muslimeille ominaista perjantairukousta, suura sisältää erityisesti islamiin liittyvää aineistoa. On arveltu, että perjantain valitseminen tärkeimmäksi rukouspäiväksi johtuisi halusta erottua juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Ignaz Goldziherin mukaan Islamilaisten perjantai on eräänlainen kopio juutalaisten sapatista, mutta kantaa mukanaan myös parsilaista taustaa. Parsilaisen uskonnon mukaan Jumala loi maailman kuudessa vaiheessa mutta ei levännyt sen jälkeen. Islamilainen perjantaikaan ei ole lepopäivä.

Christoph Luxenberg on löytänyt mahdollisen selityksen 900-luvulla eläneen oppineen as-Sigistanin Koraanisitaatista. Se perustuu suuran 62 vanhempaan varianttiin kuin mitä nykyinen Kairon laitos edustaa. As-Sigistanin käyttämä ilmaisu yawm rubtā rabbtā tarkoittaa suurta auringonlaskun päivää, suurta aattoa tai suurta perjantaita. Ilmaisu viittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään eli pitkäperjantaihin, jolloin aurinko pimeni. Syyrialais-kristillisessä liturgiassa pitkäperjantaita muistettiin joka perjantai, joten se alkoi tämän takia saada lisäarvoa. Samalla tavoin roomalais-katolisessa ruusukkorukouksessa yhä muistellaan joka perjantai Jeesuksen kärsimyksen mysteerejä. On siis mahdollista, että muslimien perjantairukouksen taustalla on syyrialais-kristillisen kirkon harjoittama pitkäperjantain muistelu.

• Islam
• Koraani
• Muhammed
• Suura

• Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)

Viitteet

• Suura 62