Islamilainen Kalenteri: Islamilaisissa maissa käytetty ajanlasku

Useimmat muslimimaat käyttävät sitä uskonnollisiin tarkoituksiin, mutta soveltavat muutoin gregoriaanista kalenteria.

Islamilaista kalenteria käyttävät myös muslimit ympäri maailmaa tarkentaessaan uskonnollisten juhlien ajankohdat. Islamilainen kalenteri on puhdas kuukalenteri, jossa vuodessa on 12 kuukautta ja noin 354 päivää. Koska kuuvuosi on noin 11 päivää lyhyempi kuin aurinkovuosi, juhlat siirtyvät tavallisesti aurinkokalenterien, kuten gregoriaanisen kalenterin, suhteen noin 11 päivää vuodessa. Noin 33 vuodessa kalenterikuukaudet kiertävätkin kaikkien vuodenaikojen ympäri.

Islamilaisen kalenterin kuukausissa on joko 29 tai 30 päivää. Perinteisesti kuukauden ensimmäinen päivä on ollut se, jolloin uudenkuun sirpin voi nähdä ensimmäistä kertaa. Tämä on varsinkin aikaisemmin määritelty joka kerta erikseen tehtyjen havaintojen avulla.

Uskonnollisten juhlien ajankohdat pyritään määrittämään sen mukaan, milloin uusikuu on ensimmäisen kerran näkynyt Mekassa. Nykyisin käytetään myös järjestelmää, jossa kuukausien pituudet määräytyvät ennalta laskettujen sääntöjen mukaan. Tällöin kuukaudessa on vuorotellen 29 ja 30 päivää, paitsi 11 kertaa 30 vuoden jaksossa lisätään vuoden viimeiseen kuukauteen lisäpäivä. Näillä säännöillä kuukauden vaihde pysyy varsin tarkoin kuun vaiheiden tahdissa.

Karkauskuukausi

Arabeilla oli antiikin aikana joka kolmannessa vuodessa ylimääräinen karkauskuukausi, an-nasi. Tavasta luovuttiin ilmeisesti joskus 600-luvulla ja Koraani kieltää karkauskuukauden käytön (9:36-37). Ibn Hishamin 800-luvun alussa tekemässä Muhammed-elämäkerrassa profeetta pitää jäähyväissaarnan, jossa hän jyrkästi tuomitsee karkauskuukauden käytön "ylenmääräisenä epäuskona" käyttäen samoja sanoja kuin Koraani. Muutos todistaa samalla Ibn Hishamin näennäisesti tarkat päiväykset keksityiksi, sillä hän ei sijoita yhtään Muhammedin tekoa karkauskuukaudelle, vaikka sellaisia olisi pitänyt kertyä Muhammedille useita. Syitä karkauskuukaudesta luopumiseen ei tunneta.

Kuukaudet

Kielletyt kuukaudet

Koraani toteaa, että kuukausien luku on kaksitoista ja neljä niistä on pyhitetty (9:36) Pyhitetyt kuukaudet ovat Rajab ja kolme pyhiinvaelluksen ympärillä olevaa kuukautta eli Muharram, Dhu Al-Qáda ja Dhu Al-Hijjah. Jälkimmäisen aikana suoritetaan pyhiinvaellus Mekkaan. Pyhitetyt kuukaudet ovat "kiellettyjä", sillä tällöin ei ole lupa käydä sotaa.

Viikot ovat seitsenpäiväisiä. Päivä alkaa edellisen päivän auringonlaskusta. Perjantai on erityinen rukoukselle omistettu päivä, mutta ei varsinainen lepopäivä. Viikonpäivät ovat nimeltään

• al-áhad
• al-ithnáin
• al-thulathá
• al-arbi‘á
• al-khamís
• al-jum‘a
• al-sabt

Sunnuntai (al-áhad) on viikon ensimmäinen päivä

Islamilainen ajanlasku alkaa islamilaisen perimätiedon mukaan Hidžrasta, eli Muhammadin paosta Mekasta Medinaan. Juliaanisen kalenterin mukaan tämä tapahtui 16. heinäkuuta 622.

Jotkut orientalistit ovat päätyneet kieltämään Muhammedin historiallisuuden, koska häntä koskevat lähteet ovat niin myöhäisiä. Niin sanotun islamilaisen ajanlaskun alkuvuosi 622 on tällöin yhdistetty Muhammedin hidzran asemesta siihen, että keisari Heraklius juuri tuona vuonna löi sassanidien armeijan. Tämän seurauksena sassanidi-imperiumi romahti täydellisesti. Tapahtumasta alettiin ensin laskea "arabien aikaa", sillä arabiheimot vapautuivat tuolloin alistussuhteistaan alueen vanhoihin suurvaltoihin.

R.M. Kerr on kiinnittänyt huomiota siihen, että muissa seemiläisissä kielissä sanaan hidžra (h-dž-r) ei sisälly pois lähtemisen merkitystä, joka arabian kielessä siten saattaa olla myöhäsyntyinen. Hän esittää teorian, että sana hidžra ei alun perin olisi tarkoittanut muuttoa (exodus), kun käytettiin ilmaisua "hidžran aika". Kirjainyhdistelmä h-dž-r olisi tässä tarkoittanut "hagareeneja" (arab. جر – hādžar), jolloin ilmaisu tarkoittaisi "hagareenien aikaa". Hagareenit on myös Raamatussa (esim. Psalmit 83) esiintyvä sana, jota myöhäisantiikissa käytettiin monen muun nimityksen ohella arabeista tai yleensä autiomaiden asukkaista, koska heidän katsottiin polveutuvan Abrahamin jalkavaimosta Hagarista (רָגָ ה – Hāḡār). Myös arabit omaksuivat tämän käsityksen ja katsoivat polveutuvansa Abrahamista Hagarin ja tämän pojan Ismaelin kautta.

600-luvulta on löydetty muutamia lähteitä, joissa puhutaan "arabien ajasta". Tunnetuin niistä on löydetty Hammat Gaderin kylpylän arkeologisissa kaivauksissa lähellä Genesaretin järveä. Kerrin mukaan on mahdollista, että alkuperäinen puhe arabien eli hagareenien ajasta on vasta paljon myöhemmin yhdistynyt tarinaan Muhammedin muutosta Medinaan eli tapahtumaan, joka on nähty islamilaisen valtion syntyhetkenä. Näin hagareenien (hādžar) ajasta olisi tullut hidžran aika.

Islamintutkimuksen piirissä on tullut tavaksi luonnehtia islamia "urbaaniksi uskonnoksi". Muhammedin katsotaan syntyneen Mekan kaupungissa ja islamin katsotaan olleen vihamielinen tribalismille, jonka tilalle tuli heimosolidaarisuuden ylittävä yhteinen usko. Toisaalta kuukalenterin suosiminen viittaa vahvasti paimentolaisuuteen, sillä se oli näille väestöille helpompi kalenteri kuin aurinkokalenteri, joka vaati astronomin pitämään ajanlaskun kohdillaan. Kuukalenteria käytettäessä jokainen pystyi uudesta kuusta päättelemään uuden kuukauden alkamisen ajankohdan toisin kuin aurinkokalenterissa. Niinpä paimentolaiset myös usein suosivat kuuta jumalana kun taas maanviljelijät suosivat aurinkoa. Ibn Hisham kertoo Muhammedin jäähyväispuheessaan jyrkästi torjuneen myös karkauskuukauden tasausjärjestelmänä.

• Bonner, Michael: ”"Time Has Come Full Circle": Markets, Fairs and the Calendar in Arabia before Islam”, Teoksessa; Asad Q. Ahmed, Behnam Sadeghi & Michael Bonner (toim.): The Islamic scholarly tradition: studies in history, law, and thought in honor of Professor Michael Allan Cook, s. 15–47. Leiden: Brill, 2011. Academia.edu. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.7.2022).
• Crone, Patricia: Traditional political thought. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 554–560. Princeton University Press, 2013.
• Green, Judith & Tsafrir, Yoram: Greek Inscriptions from Ḥammat Gader: A Poem by the Empress Eudocia and Two Building Inscriptions. Israel Exploration Journal, 1982, 32. vsk, nro 2/3, s. 77–96. Artikkelin verkkoversio.
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Kennedy, Hugh: The City and the Nomad. Teoksessa: The New Cambridge History of Islam. Vol. IV (toim. R. Irwin), s. 274–290. Cambridge University Press, 2010. Teoksen verkkoversio.
• Kerr, R.M.: Empire Annus Hegiræ vel Annus (H)Agarorum? Etymologische und vergleichende Anmerkungen zum Anfang der islamischen Jahreszählung Teoksessa: Markus Gross & K-H- Ohlig (toim) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 14–38.. Schiler, 2014. ISBN 978-3-89930-418-3. (saksaksi)
• Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Stewart, Frank H.: Tribalism. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 563–567. Princeton University Press, 2013.

Viitteet

• Kalenterin muuntaja (Arkistoitu – Internet Archive).
• Islamilainen kalenteri
• Kalenterin muuntaja