Akira Kurosawa: Japanilainen elokuvaohjaaja

Akira Kurosawa (jap. 黒澤 明, Kurosawa Akira, 23. maaliskuuta 1910 Tokio, Japani – 6. syyskuuta 1998 Tokio) oli japanilainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.

Akira Kurosawa
黒澤 明
Kurosawa Seitsemän samuraita -elokuvan kuvauksissa joulukuussa 1953.
Henkilötiedot
Syntynyt	23. maaliskuuta 1910 Tokio
Kuollut	6. syyskuuta 1998 (88 vuotta) Tokio
Kansalaisuus	Japani
Ammatti	elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset	Juopunut enkeli (1948) Rashomon – paholaisen temppeli (1950) Ikiru – tuomittu (1952) Seitsemän samuraita (1954) Elän pelossa (1955) Seittien linna (1957) Yojimbo – onnensoturi (1961) Samuraimiekka (1962) Taivas ja helvetti (1963) Punaparta (1965)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kurosawa on yksi Japanin tunnetuimmista elokuvaohjaajista, ja hänen elokuvansa ovat vaikuttaneet kokonaiseen elokuvantekijöiden sukupolveen. Kurosawan tunnetuimmat elokuvat sijoittuvat Japanin feodaaliaikaan vuosille 1200–1600, mutta osa hänen elokuvistaan sijoittuu nykyaikaan. Joidenkin elokuvien tarinat ovat sovituksia William Shakespearen näytelmistä, ja jotkin mukailevat Hollywoodin lännenelokuvan tyyliä.

Akira Kurosawa syntyi 23. maaliskuuta 1910 Tokiossa seitsenlapsisen perheen kuopukseksi. Hänen vanhempansa olivat kolmannen polven tokiolaisia. Kurosawan isä piti kotona sotilaallista kuria ja noudatti bushidōn periaatteita. Kurosawan isoveli Heigo työskenteli aikuisena mykkäelokuvien juontajana ja teki itsemurhan, kun työt loppuivat äänielokuvan myötä.

Koulussa Kurosawa keskittyi taide- ja kirjallisuusaineisiin ja laiminlöi matematiikan sekä luonnontieteiden opintojaan sekä sotilaallista koulutustaan. Valmistuttuaan vuonna 1927 Kurosawa päätti ryhtyä taidemaalariksi.

Kurosawa sai vuonna 1930 vapautuksen asepalveluksesta, sillä hänen ruumiillinen kuntonsa ei riittänyt armeijaan. Hän liittyi erilaisiin vasemmistolaisiin järjestöihin ja työskenteli maanalaisten poliittisten järjestöjen lähettinä. Hän kiinnostui myös avantgarde-teatterista ja työskenteli kuvittajana, mutta ei onnistunut päästä taidemaalarin uralle.

 

Vuonna 1935 Kurosawa näki ilmoituksen, jossa etsittiin apulaisohjaajia vastaperustetulle elokuvastudiolle. Hän läpäisi esseekokeen ja sai työpaikan helmikuussa 1936. Hän työskenteli aluksi ohjaaja Kajirō Yamamoton apulaisena. Hänen ensimmäinen käsikirjoituksensa oli elokuvaan Uma (1941) ja toinen elokuvaan Shizuka nari. Jälkimmäistä käsikirjoitusta ei koskaan tehty elokuvaksi, kuten ei seuraaviakaan. Vuonna 1942 sodan aikana toiset ohjaajat ohjasivat elokuviksi kaksi Kurosawan armeija-aiheista käsikirjoitusta.

Vuonna 1943 Kurosawa ohjasi omaan käsikirjoitukseensa perustuvan judoaiheisen elokuvan Sugata sanshirō ja seuraavana vuonna elokuvan Kaikkein kaunein. Sodan jälkeisinä vuosina 1945–1950 Kurosawa ohjasi yhdeksän elokuvaa, joista osa oli tosin harjoitustyönomaisia.

Kurosawa oli elokuussa 1945 tekemässä parodiaa tunnetusta kabuki-näytelmästä, kun liittoutuneiden miehitysjoukot kielsivät Japanin feodalistista historiaa käsittelevien elokuvien julkaisun. Miehet, jotka astuivat tiikerin hännälle julkaistiin lopulta vasta vuonna 1952. Kurosawasta tuli Japanissa tunnettu melodraamasta Juopunut enkeli (1948), joka sijoittuu sodan jälkeiseen Tokioon ja kertoo gangsterista ja alkoholisoituneesta lääkäristä. Gangsteria näyttelleestä Toshirō Mifunesta tuli tähti, ja hän oli Kurosawan luottonäyttelijä vuoteen 1965 asti.

Kurosawan ensimmäinen kansainvälinen menestyselokuva oli historiallinen elokuva Rashomon – paholaisen temppeli (1950), jossa tapahtumat kuvataan neljän eri kertojan silmin. Elokuva voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen leijonan sekä parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin. Seuraavaksi Kurosawa ohjasi Dostojevskin romaaniin perustuneen nelituntisen elokuvan Idiootti (1951). Elokuva ei saanut yleisöä, ja Kurosawa riitautui kuvausten aikana studion kanssa.

Vuodesta 1952 alkoi Kurosawan tuotannon huippukausi, jolloin hän ohjasi muun muassa menestyselokuvat Ikiru – tuomittu (1952), lännenelokuvan tyylisen samuraielokuvan Seitsemän samuraita (1954), ydinaseiden pelkoa käsittelevän Elän pelossa (1955), Shakespearen Macbeth-mukaelman Seittien linna (1957), lännenelokuvamukaelman Yojimbo – onnensoturi (1961) ja sen jatko-osan Samuraimiekka (1962). Seuraava elokuva Taivas ja helvetti (1963) on kuvaus nykyajan Japanista, ja Punaparta (1965) jälleen historiallinen elokuva.

Kurosawa perusti vuonna 1960 oman tuotantoyhtiönsä ja tuotti sen kautta omat elokuvansa. Japanin elokuva-ala ajautui kuitenkin 1960-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin, minkä takia Kurosawan monet suunnitelmatkin peruuntuivat liian kalliina. Hän yritti myös tehdä elokuvia Hollywood-tuottajien kanssa, mutta nekin projektit kaatuivat. Kurosawa alkoi vuonna 1968 kuvata 20th Century Foxille elokuvaa Tora! Tora! Tora!. Kuvaukset etenivät hitaasti, ja tuottajat siirsivät Kurosawan syrjään budjettiylitysten pelossa. Kurosawan ensimmäinen elokuva Punaparran jälkeen oli slummien asukkaita kuvaava värielokuva Köyhän pikajuna, joka sai ensi-iltansa vuonna 1970. Sen epäonnistuminen ja Tora! Tora! Tora! -elokuvan (1970) japanilaisten kohtausten kuvausten vaikeudet saivat Kurosawan yrittämään itsemurhaa.

Kurosawa palasi ohjaajaksi 1970-luvun puolivälissä, kun hän kuvasi Neuvostoliiton kutsumana Mosfilmin pyynnöstä Neuvostoliiton Kaukoidässä siperialaisesta metsästäjästä kertovan Dersu Uzalan (1975), joka sai laajaa tunnustusta. Kagemusha – varjokenraali (1980) ja Ran (1985) olivat Kurosawan ensimmäiset samuraielokuvat moneen vuoteen. Ran on mukaelma Shakespearen Kuningas Learista. Tämän jälkeen Kurosawa teki vielä Akira Kurosawan unet (1990) sekä kaksi muuta elokuvaa ennen kuolemaansa vuonna 1998. Kolme viimeistä elokuvaa eivät saaneet erityisen hyvää vastaanottoa.

 

Kurosawa opiskeli sekä Hollywoodin rikoselokuvia että venäläisten klassikko-ohjaajien töitä ja loi niiden pohjalta omanlaisensa tyylin rytmittää ja leikata elokuviaan. Kurosawa yhdisti elokuvissaan rauhallisia ja pitkiä kamera-ajoja nopeisiin leikkauksiin. Siksi monet Kurosawan elokuvat vaikuttavat yhä sangen moderneilta.

Kirjassaan Japanese Film Directors Audie Bock liittää Kurosawan joukkoon sodan jälkeen uransa aloittaneita elokuvaohjaajia, jota hän kutsuu ”sodanjälkeisiksi humanisteiksi”. Joukkoon kuuluvat myös Kon Ichikawa, Masaki Kobayashi ja Keisuke Kinoshita. Heidän elokuvansa ilmentävät demokratian ja humanismin uusia ihanteita.

Peter von Baghin mukaan Kurosawa oli hyvin monipuolinen ohjaaja, jonka teosten yhdistäviä piirteitä ovat perinteisten maalaustyylien vaikutteet, nō-teatteriin perustuva hillittyjen jaksojen ja lyhyiden räjähdysten rytmi, primitivismi, henkilöhahmojen yksinkertaistus muutamaan perustyyppiin sekä väkevät luontokuvat.

Kurosawan teokset ovat antaneet vaikutteita monien tunnettujen ohjaajien töihin. Niistä on tehty myös suoria kopioita: Yojimbon juoni kaupunkiin saapuvasta muukalaissoturista, joka saattaa toisilleen vihoittelevat rikollisperheet tuhoon, innoitti Sergio Leonen tunnettua western-elokuvaa Kourallinen dollareita ja myöhemmin mafia-elokuvaa Last Man Standing. Kurosawan Kätketty linnake taas antoi vaikutteita George Lucasin Tähtien sota -elokuvalle. Kurosawan elokuvista Seitsemän samuraita ja Rashomon filmattiin Hollywoodissa versiot nimeltä 7 rohkeata miestä ja The Outrage (1964).

Kurosawa sai Oscar-ehdokkuuden ohjauksestaan elokuvaan Ran (1985). Vuonna 1990 Kurosawalle myönnettiin kunnia-Oscar elämäntyöstään. Hän sai myös vuonna 1982 Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan elämätyöpalkinnon ja vuonna 1992 Directors Guild of American elämäntyöpalkinnon. Japanissa hänet palkittiin vuonna 1992 Praemium Imperialella.

Ohjaukset

Viidellä elokuvalla ei ole suomenkielistä nimeä.

• Sugata sanshirō (jap. 姿三四郎, 1943)
• Kaikkein kaunein (jap. 一番美しく, Ichiban utsukushiku, 1944)
• Zoku sugata sanshirō (jap. 續姿三四郎, 1945)
• Ne jotka astuvat tiikerin hännälle (jap. 虎の尾を踏む男達, Tora no o wo fumu otokotachi, 1945)
• Asu o tsukuru hitobito (jap. 明日を創る人々, 1946)
• Subarashiki nichiyōbi (jap. 素晴らしき日曜日, Subarashiki nichiyōbi, 1946)
• En valita nuoruuttani (jap. わが青春に悔なし, Waga seishun ni kuinashi, 1946)
• Juopunut enkeli (jap. 酔いどれ天使, Yoidore tenshi, 1947)
• Hiljainen kaksintaistelu (jap. 静かなる決闘, Shizukanaru ketto, 1949)
• Kulkukoira (jap. 野良犬, Nora inu, 1949)
• Skandaali (jap. 醜聞, Shubun, 1950)
• Rashomon – paholaisen temppeli (jap. 羅生門, Rashōmon, 1950)
• Idiootti (jap. 白痴, Hakuchi, 1951)
• Ikiru – tuomittu (jap. 生きる, Ikiru, 1952)
• Seitsemän samuraita (jap. 七人の侍, Shichinin no samurai, 1954)
• Elän pelossa (jap. 生きものの記録, Ikimono no kiroku, 1955)
• Seittien linna (jap. 蜘蛛巣城, Kumonosu-jō, 1957)
• Pohjalla (jap. どん底, Donzoko, 1957)
• Kätketty linnake (jap. 隠し砦の三悪人, Kakushi toride no san akunin, 1958)
• Pahat nukkuvat hyvin (jap. 悪い奴ほどよく眠る, Warui yatsu hodo yoku nemuru, 1960)
• Yojimbo – onnensoturi (jap. 用心棒, Yōjinbō, 1961)
• Samuraimiekka (jap. 椿三十郎, Tsubaki sanjūrō, 1962)
• Taivas ja helvetti (jap. 天国と地獄, Tengoku to jigoku, 1963)
• Punaparta (jap. 赤ひげ, Akahige, 1965)
• Köyhän pikajuna (jap. どですかでん, Dodesukaden, 1970)
• Dersu Uzala (ven. Дерсу Узала, jap. デルス・ウザーラ, Derusu Uzāra, 1975)
• Kagemusha – varjokenraali (jap. 影武者, Kagemusha, 1980)
• Ran (jap. 乱, 1985)
• Akira Kurosawan unet (jap. 夢, Yume, 1990)
• Elokuun rapsodia (jap. 八月の狂詩曲, Hachigatsu no kyōshikyoku, 1991)
• Mādadayo (jap. まあだだよ, 1993)

Käsikirjoitukset

Valikoima muiden ohjaamia Akira Kurosawan käsikirjoittamia elokuvia. Kurosawa kirjoitti tai käsikirjoitti kaikki ohjaamansa elokuvat.

• Sateen jälkeen (jap. 雨あがる, Ame agaru, 1999)
• Andrei Kontšalovskin elokuva Pakojuna (1985) perustuu Kurosawan 1960-luvulta periytyvään käsikirjoitukseen.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akira Kurosawa Wiki Commonsissa

• Akira Kurosawa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Akira Kurosawa News and Information
• Akira Kurosawa: 10 essential films