Chhau

Ne ovat erikoinen sekoitus esi-hindulaista, hindulaista ja heimotanssityyliä. Chhauta tanssitaan viisi päivää kestävien Chaitra-parva festivaalien aikaan. Chaitra-parvan aikaan ihmiset kiittävät Shivaa ja Shaktia, eli maskuliinista ja feminiinistä prinsiippiä sekä luontoäidin anteliaisuutta ihmiselle. Festivaalit ovat yleensä huhtikuun puolivälissä. Chhau-tansseja näkee Länsi-Bengalin Puruliassa, Orissassa sijaitsevassa Mayurbhanjissa, Biharin Seraikellassa sekä joissakin etäisemmissä alueen kylissä.

Tanssi on eräänlainen festivaaliin kuuluva rituaali, joka alkaa ensimmäisenä päivänä sillä, että alimpan kastiin kuuluvat naiset tuovat joesta vettä saviruukuissa pyhälle paikalle ja alkavat tanssia villisti saavuttaen transsin. Shivalle annettujen eläinuhrien aikana ja sen jälkeen yöhön asti tanssii kolmetoista miestä jotka edustavat kaikkia kasteja.

Seuraavana päivänä teemana on Hanuman, ja kolmantena päivänä Krishna. Neljäs päivä on varattu Kalin juhlimiselle ja viimeinen päivä symboloi kuolemaa ja jälleensyntymää. Joka päivälle on omat tanssinsa. Viimeisen päivän tanssissa on kohtaus jossa päähenkilö on kääritty kääriliinaan ja valmis polttohaudattavaksi. Juuri kun tuli on syttymässä herää ruumis henkiin ja alkaa tanssia. Juhlan lopussa kaadetaan ensimmäisenä päivänä haetut pyhät vedet Shiva Lingamin, eli Shivaa, maskuliinista prinsiippiä symboloivan kivihahmon päälle.

Chhau-tanssissa on paikallisia eroavaisuuksia. Seraikellassa käytetään isoja paperimassasta tehtyjä vaaleanpunaiseksi värjättyjä naamioita kun taas Mayurbhanjissa tanssijat kävelevät hiilillä ja roikkuvat selkiinsä ripustetuista koukuista tulenlieskojen yllä.

Unesco tunnusti chhau-tanssin osaksi aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa vuonna 2010.