Triceratops: Kasvinsyöjädinosaurus

Triceratopsin löysi ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen paleontologi John Bell Hatcher vuonna 1888. Hirmuliskon nimesi vuonna 1889 paleontologi Othniel Charles Marsh, joka tosin aluksi luuli sitä muinaisen biisonin jäännöksiksi. Triceratopsin fossiileita on löydetty runsaasti Pohjois-Amerikasta, ja myös Kanadasta. Se on yksi tunnetuimmista hirmuliskoista. Tähän mennessä siitä on löydetty kolme luurankoa, joista yksikään ei ole täydellinen, sekä yli 50 kalloa.

Triceratops oli liitukaudella elänyt kasvinsyöjädinosaurus, joka tunnetaan sen kolmesta sarvesta. Se eli noin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Koko

 

Triceratops oli yhdeksän metriä pitkä josta 2,3 metriä oli kalloa, korkeutta sillä oli noin kolme metriä ja painoa noin 8 500 kilogrammaa, mikä vastaa viittä sarvikuonoa. Se käveli neljällä jalalla. Triceratops myös muistutti suuresti ulkonäöltään nykyisiä sarvikuonoja. Sen erottuvin piirre on sen massiivinen kallo, joka oli kolmasosan sen kehon pituudesta.

Triceratops oli kasvinsyöjä ja sillä oli suuri papukaijamainen nokka, jonka avulla hirmulisko kykeni leikkelemään juuria ja varpuja syötäviksi. Lisäksi sen poskihampaissa oli kovaa kiillettä, jonka avulla se jauhoi kovan kasviravintonsa nielemiskelpoiseksi. Triceratopsilla saattoi olla 400-800 hammasta.

Triceratops kuului linnunlantioisissa sarvinaamojen osalahkoon.

Synonyymit

Vuonna 2010 Jack Horner ja John Scanella julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan aiemmin erillisinä sukuina pidetyt Triceratops ja Torosaurus ovatkin yksi ja sama suku. Luiden analyysit osoittivat että Torosaurukset (suom. härkälisko) olivat vanhoja yksilöitä ja Triceratopsit nuoria. Niiden luurankoja on lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Tutkijoiden löytämiä todisteita siirtymisestä Torosaurukseen oli esimerkiksi Torosauruksen kaulurin reiät, joiden kohdalla Triceratopsin kauluri oli ohuempi. Tutkijoiden mukaan Triceratopsilla oli nuorena taaksepäin kaartuvat otsasarvet ja pieni piikikäs kauluri, kun taas vanhalla yksilöllä oli suuri, piikitön kaulus ja eteenpäin sojottavat sarvet.

Nykyisilläkin eläimillä tapahtuu samankaltaisia muutoksia: esimerkiksi kypäräkasuaarin poikasen kypärä on aivan litteä, mutta aikuisella yksilöllä se on noin 15 senttiä korkea.

Kolmas dinosaurus, Nedoceratops, saattaa olla keskiaste Triceratopsin ja Torosauruksen välissä. Nedoceratops on ollut usein vaikea luokitella, mutta sillä oli kaksi pienempää reikää kaulurissa kuin Torosauruksella. Tosin paleontologi Andy Farke ei hyväksy teoriaa, että Nedoceratops olisi Triceratopsin synonyymi. PLoS ONEssa julkaisemassaan artikkelissa hän väittää, että Nedoceratops on oma sukunsa, muun muassa sen sarvien asennon perusteella.

Oli se Triceratopsin synonyymi tai ei, niin Torosaurus saattoi silti olla vanhentunut Triceratops. Jos asia oli näin, kuuluu sukua kutsua jatkossakin nimellä Triceratops, sillä se kuvattiin ensimmäisenä.

 

Triceratops on saanut nimensä kolmesta sarvesta, joista kaksi oli otsassa ja yksi kuonon kärjessä. Otsan sarvet olivat jopa metrin pituisia. Tutkijoiden mukaan sarvien tarkoituksena oli suojella sen ajan suurimmalta Triceratopsien uhalta, Tyrannosaurus rexiltä ja houkutella lajikumppaneita. Todennäköisesti Triceratops-koiraat myös vertailivat sarviaan ja käyttivät niitä tappeluissaan. Triceratopsilla oli myös vahva kauluri, joka suojeli sen kaulaa. Muilla ceratopseilla kauluksessa oli keventäviä aukkoja, mutta Triceratopsilla kaulus oli umpiluuta. Kauluri saattoi olla hyvinkin värikäs kumppanien houkuttelemiseksi.

Paleontologit uskovat sen eläneen nykyaikaisten biisonien tavoin laumoissa. Tällaiset laumat olisivat torjuneet jopa suurten petodinosaurusten kuten muun muassa Tyrannosauridae-heimon pieniä ryhmiä. Esimerkiksi Tyrannosauruksen hyökätessä aikuiset Triceratopsit kerääntyivät piiriksi heikompien poikasten ympärille.

 

Wikikirjastossa on aihe: Wikijunior Dinosaurukset/Triceratops.