Toinen Kylmä Sota: Venäjän ja länsimaiden kylmenevistä suhteista toisinaan käytetty nimitys

Myös Kiinan, Japanin ja muiden valtioiden kilpailua Itä-Aasiassa on kutsuttu toiseksi kylmäksi sodaksi. Uusina blokkeina toisessa kylmässä sodassa voidaan pitää Yhdysvaltojen johtamaa Nato-liittoumaa, sekä Kiinan ja Venäjän johtamaa Shanghain yhteistyöjärjestöä.

Pääartikkeli: Länsivaltojen ja Venäjän välinen kriisi 2014–
Katso myös: Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022

Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton etupiirin ja vallan romahtaessa vuosina 1989–1991. 1990- ja 2000-luvulla monet entiset Neuvostoliiton suorassa tai välillisessä valvonnassa olleet maat liittyivät Euroopan unioniin ja/tai Natoon. Monien kansallismielisten venäläisten mielestä tämä oli ”geopoliittinen katastrofi”. Vuonna 2004 Ukrainassa tapahtui niin kutsuttu oranssi vallankumous, jossa länsimieliset puolueet voittivat vaalit. Venäjän johdon mielestä tämä uhkasi toistua Venäjällä ja kaataa sen hallinnon.

Nato julkisti 2000-luvulla ohjuskilpihankkeensa, joka oli tarkoitettu lähinnä Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. Venäläisten poliitikkojen mielestä se uhkasi kauhun tasapainoa ja Venäjän turvallisuutta. Venäjän mielestä Ukrainan vallankumous 2014 oli länsimaiden aiheuttama ja tukema. Länsi puolestaan piti Krimin liittämistä Venäjään laittomana. Länsi syytti Venäjää peitetystä sodasta Itä-Ukrainassa ja lähetti sotilaskouluttajia tukemaan Ukrainaa. Ukrainan kriisi johti muun muassa idän ja lännen väliseen tiedotussotaan, kauppasotaan ja asevoimien aktiivisempaan toimintaan kuten ydinaseita kuljettavien koneiden ja sukellusveneiden lisääntyneeseen partiointiin. Venäjä piti lännen jyrkkää reagointia sen toimiin russofobiana. Venäjän vuoden 2016 alussa julkistaman turvallisuusarvion mukaan Yhdysvallat ja sen liittolaiset pyrkivät säilyttämään kansainvälisen valta-asemansa, mikä johtaa Venäjän taloudelliseen, viestinnälliseen ja sotilaalliseen painostukseen.

Kommentaattorit ovat pelänneet uuden kylmän sodan olevan aiempaa vaarallisempi. Toisaalta toiset asiantuntijat eivät pidä nykyistä tilannetta vielä kylmänä sotana, vaikkakin pitävät tilannetta vaikeana. Nato-kenraali Frederick Hodgesin mukaan Venäjän ja lännen riita ei vastannut kylmää sotaa. Syksyllä 2016 Yhdysvaltain ja Venäjän välit kiristyivät muun muassa Syyrian kriisin takia. Yhdysvallat sanoi Venäjän tukevan Bašar al-Assadia, joka murhaa siviilejä. Venäjä puolestaan sanoi Yhdysvaltain estävän ja häiritsevän terrorisminvastaista sotaa. Suurvallat eivät luottaneet toisiinsa, kun Yhdysvallat ampui risteilyohjuksia huhtikuussa 2017 Syyrian lentotukikohtaan. Yhdysvallat ja Venäjä olivat eri linjoilla Venezuelan politiikasta: Venäjä tuki siellä presidentti Nicolás Maduroa, ja Yhdysvallat oppositiota. Venäjän sotilastiedustelu GRU teki Euroopassa useita operaatioita. Yhdysvallat vetäytyi vuonna 2019 keskimatkan ohjukset kieltävästä sopimuksesta, koska väitti Venäjän rikkoneen sitä monta kertaa. Näin vuonna 1987 solmittu sopimus raukesi.

Venäjän joukot tunkeutuivat Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Ukraina ilmoitti täysimittaisen sodan alkaneen, mutta Venäjä väitti kyseessä olevan ”erikoissotilasoperaatio”. Venäjä vastusti Ukrainan lännettämistä, koska katsoi sen uhkaavan turvallisuuttaan. Venäjän mukaan operaation syyt olivat muun muassa se, ettei Ukraina saa liittyä Natoon, ja Ukrainan venäläisten auttaminen. Venäjä myös syytteli Ukrainaa siitä, että se pyrkisi hankkimaan joukkotuhoaseita. Ukraina ja länsi pitivät näitä syytöksiä perättöminä.

Länsi tuki Ukrainan hallitusta aseellisesti, muttei osallistunut taisteluihin Ukrainassa. Länsi asetti Venäjälle boikotteja ja raskaat talouspakotteet, jotka ajoivat Venäjän taloutta alas. Venäjä vastasi omilla pakotteillaan ja boikoteillaan. Ukrainasta pakeni ainakin kaksi miljoonaa. Alkanut sota pahensi huomattavasti idän ja lännen välejä. Sanottiin, että uusi rautaesirippu oli laskeutumassa. Itä ja länsi jatkoivat riitelyään ja toistensa syyttelyä. Kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt toisen näkökantoja. Kiina asettui ainakin osin tukemaan Venäjää.

Yhdysvaltojen informaatiosodankäynti Kiinaa kohtaan on muuttunut olennaisesti. Perinteisesti Yhdysvaltain kritiikki on kohdistunut Kiinan puutteisiin sananvapaudessa, demokratiassa ja ihmisoikeuksissa. Vuodesta 2011 eteenpäin sen narratiivi on keskittynyt Kiinan pehmeän vallan heikentämiseen kiistämällä Kiinan taloudellisen nousun olevan seurausta Kiinan sisäisistä reformeista. Sen sijaan Yhdysvaltojen narratiivissa Kiinan menestys johtuu laajamittaisesta vakoilusta ja varastamisesta.

• Sahelin kriisi

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toinen kylmä sota Wiki Commonsissa