Tidjaniyya

Ahmad al-Tidjani (1737–1815) sai islamilaisen koulutuksen ja kuului useisiin suufilaisveljeskuntiin. Palattuaan pyhiinvaellusmatkalta Mekkaan hän ryhtyi saarnaamaan ja asettui Marokon Fèsiin, jossa hän pääsi sulttaani Suleimanin suojelukseen. Al-Tidjanin kuoltua hänen seuraajansa jakaantuivat, mutta lopulta voiton veivät hänen poikansa Algerian Aïn Madhissa.

Tidjaniyyan pääteos on Ali Harazimin kirjoittama Djawahir al-maani, joka sisältää al-Tidjanin elämäkerran ja hänen opetuksiaan. Se paljastui plagiaatiksi ilmestyessään kirjana vuonna 1927, mikä aiheutti ankaraa kritiikkiä Maghrebin ja Egyptin uskonoppineiden taholta. Al-Tidjanin käsitykset perustuvat aikaisempien suufilaisten ajattelijoiden oppeihin. Hän julistaa olevansa erehtymätön ja kaikkien muiden pyhimysten yläpuolella, koska hän on saanut oppinsa ja rukouksensa suoraan profeetta Muhammedilta. Al-Tidjani lupasi kannattajilleen pelastuksen ja kielsi heitä liittymästä muihin veljeskuntiin. He tunsivat itsensä Jumalan valituiksi ja pitivät muita muslimeja harhaoppisina. Al-Tijani suhtautui torjuvasti askeesiin, minkä johdosta hän sai kannattajia hyväosaisten kauppiaiden ja kaupunkilaisten keskuudessa.

Al-Tidjanin kuoltua liikkeen johtajat joutuivat konfliktiin Maghrebin osmanihallitsijoiden kanssa. Ranskalaisten miehitettyä alueen he tekivät yhteistyötä siirtomaahallinnon kanssa. Tijdaniyya levisi 1800-luvulla Mauritaniaan ja Länsi-Sudaniin, jossa tukulorivaltakunnan johtaja Umar Tall kävi pyhää sotaa sekä animisteja ja kristittyjä että harhaoppisina pitämiään muslimeja vastaan. Siirtomaa-aikana tidjaniitit tekivät yhteistyötä ranskalaisten kanssa myös Länsi-Afrikassa, jossa veljeskunnasta erosi uusia liikkeitä kuten hamawiyya.

Maghrebin fundamentalistiset salafistit aloittivat 1920-luvulla laajan kampanjan tidjaniitteja ja heidän oppejaan vastaan. Kritiikkiä herättivät erityisesti yhteistyö ranskalaisten kanssa sekä veljeskunnan käsitykset sen ainutlaatuisuudesta, heidän rukouksiensa poikkeuksellisesta voimasta ja ikuisuudesta sekä al-Tidjanin asemasta kaikkein suurimpana muslimipyhimyksenä. Kritiikin ja muslimiyhteiskuntien nykyaikaistumisen seurauksena veljeskunnan asema on heikentynyt, mutta sillä on yhä paljon kannattajia arabimaailmassa ja Afrikassa. Liikkeen sisällä on esiintynyt uudistuspyrkimyksiä Senegalissa ja Nigeriassa, joissa se on levinnyt toisen maailmansodan jälkeen erityisen nopeasti.

• Veljeskunnan sivusto (englanniksi), (ranskaksi), (arabiaksi)