Struven Ketju: Struven astemittausketju

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Sen tarkoituksena oli selvittää yhden pituuspiirin pituus mahdollisimman pitkältä matkalta ja mahdollisimman pohjoisessa. Tuon tiedon avulla voitiin entistä luotettavammin laskea maapallon tarkka muoto ja koko. Nimensä hanke sai ideoijansa ja päätoimeenpanijansa F. G. W. Struven mukaan. Ketju toteutettiin pääosin silloisen Venäjän alueella; vain pohjoisin osa sijoittui Ruotsi-Norjan alueelle. Nykyisin ketju kulkee kymmenen eri valtion kautta. Hanke tunnetaan myös nimellä Venäläis-skandinaavinen astemittaus. Sen tuloksilla oli myöhemmin suuri merkitys itsenäisen Suomen oman geodeettisen runkoverkon ja karttatuotannon perustana.

Ketju on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Suomen Museovirasto on luokitellut Struven ketjun Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Struven kolmioketju muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Perustettaessa se kulki silloisten Venäjän ja Ruotsin halki. Nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja ne saatiin päätökseen vuonna 1855. Peruspisteistä 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta on valittu suojeltaviksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Struve oli baltiansaksalainen matemaatikko ja tähtitieteen professori. Hän suunnitteli kolmiomittausketjun maapallon koon ja muodon selvittämiseksi ranskalaista Pierre-Louis Moreau de Maupertuis’ta tarkemmin. Maupertuis oli osoittanut 1730-luvulla muun muassa Tornionjokilaaksossa tekemiensä mittausten avulla, että maapallo on navoiltaan litistynyt.

Suomen osuus

Struven ketjun Suomen suuriruhtinaskunnan-osuus alkoi Suursaarelta Suomenlahdelta ja päättyi Tornioon. Mittaukset tällä osuudella toimitettiin lähes kokonaan suomalaisin voimin. Vuonna 1819 Struve oli ollut yhteydessä Turun observatorion päällikköön H. J. Walbeckiin, joka lähti hankkeeseen mukaan. Hän teki tiedustelumatkoja Etelä-Suomen eri osiin selvittääkseen kolmiopisteiksi sopivia korkeita paikkoja. Kenttätyöt alkoivat vuonna 1830. Niitä tekemään palkattiin kolme suomalaista upseeria: Alexander Rosenius, David Oberg ja Karl Melan. Aluksi he määrittivät pisteiden lopulliset paikat etelärannikolta Kajaaniin ja rakennuttivat kolmiomittaustornit ja viitat. Vuosina 1832–1835 Oberg ja Melan tekivät kulmamittauksia. Heidän siirryttyään muihin tehtäviin työtä Suomessa jatkoi Helsingin yliopiston observatorion amanuenssi Fredrik Woldstedt. Vuosina 1836–1845 Woldstedt saattoi muutaman maanmittarin avustuksella päätökseen Suomen osuuden työt.

Lapin osuus

Ketjunsa jatkamiseksi Torniosta Jäämerelle Struve sai sovittua Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa yhteistyöstä siten, että Ruotsi vastasi jatkotöistä Torniosta Kautokeinoon ja Norja sieltä eteenpäin Nordkappiin. Ruotsin osuudella mittauksia johti tiedeakatemian astronomi Selander ja Norjan osuudella Oslon observatorion johtaja Hansten. Ruotsalaisten mittaukset Lapissa toteutettiin vuosina 1846–1851. Kolmioketju seurasi Tornionjoen–Muonionjoen laaksoa. Se sijoittui alkuosaltaan puoliksi Suomen puolelle ja Käsivarren Lapissa kokonaan Suomeen.

Pisteiden ylläpito

Suomen pisteet merkittiin poraamalla kallioon muutaman sentin halkaisijaltaan oleva reikä. Tiettävästi poranreikiin kiinnitettiin lyijyllä myös kuparilaatta, mutta ne ovat aikojen saatossa hävinneet kaikilta pisteiltä. Lyijy oli tuohon aikaan arvokasta materiaalia poranreikiin säilöttäväksi, joten tarinoiden mukaan lyijy päätyi paikallisten metsämiesten luodeiksi. . 1880-luvulla Suomessa heräsi ajatus Struven pisteiden käyttämisestä Suomen omissa kartoitustöissä. Kun ei tiedetty, olivatko yli 50 vuotta aiemmin maastoon tehdyt merkinnät säilyneet, päätettiin selvittää asia. Vuosina 1886 ja 1888 ylioppilas (myöhemmin Suomen Teknillisen Korkeakoulun ensimmäinen maanmittauksen professori) Alfred Petrelius teki kaksi tutkimusmatkaa, joiden tarkoituksena oli löytää mahdollisimman moni Struven pisteistä. Kaikkiaan 64:stä Suomen osuudella maastoon merkitystä pisteestä hän löysi 52 ja parin muun pisteen sijainnin pystyi muutoin paikallistamaan. Löytyneet merkit suojattiin kivistä muuratulla päällysrakenteella. Vuonna 1913 Teknillisen korkeakoulun geodesian assistentti K. H. Mannermaa teki Petreliuksen esimerkkiä seuraten vastaavan tutkimusmatkan Struven ketjun Lapin pisteille.

Suomeen mitattiin kolme ketjun kymmenestä perusviivasta. Elimäen Ratulan perusviiva on 2 629 metriä pitkä ja Oulun perusviiva 2 934 metrin pituinen. Molempien perusviivojen vaakatarkkuus oli 2 millimetriä. Ylitorniolle mitattiin 2 962 metriä pitkä perusviiva Aavasaksan lähelle .

Maailmanperintöluetteloon Suomen alueelta listatut pisteet sijaintitietoineen ovat seuraavat:

Luettelo kaikista Suomen pisteistä. Pisteitä 1–14 ja 87–90 käytettiin Elimäen ja Oulun perusviivojen mittauksissa sekä Suomen ja Ruotsin verkkojen yhteen sitomisessa. Vain osa niistä kuuluu varsinaiseen Struven ketjuun. Suursaaressa, entisessä Suomessa, on kaksi Struven pistettä, Mäkiinpäällyksellä ja Majakallion itäpuolella.

Unescon kohdeluettelon listaamat muualla kuin Suomessa sijaitsevat suojellut pisteet sijaintitietoineen:

Norja

• ”Fuglenaes” Fuglenesissa Hammerfestissa
• ”Lille-Reipas” Lille-Raippaalla Alattiossa
• ”Lohdizhjokki” Lodikenissa Kautokeinossa
• ”Bäljatz-vaara” Bealjasvarrilla Kautokeinossa

Ruotsi

• ”Pajtas-vaara” Tynnyrilaella Kiirunassa
• ”Kerrojupukka” Jupukassa Pajalassa
• ”Pullinki” Ylitorniolla
• ”Perra-vaara” Perävaarassa Haaparannalla

Venäjä

Molemmat Venäjän pisteet sijaitsevat Suursaarella:

• ”Mäkipäällys” (Мякипяллюс) Mäkiinpäällyksellä
• "Gogland "Z"" (гогланд ”Z”) eli гогланд Точка "Z” Majakallion itäpuolella

Viro

• ”Woibifer” Võiveressä Väike-Maarjan kunnassa Rakverestä etelään (, 26°20′16″E)
• ”Katko” Simunassa Väike-Maarjan kunnassa (, 26°24′51″E)
• ”Dorpat” Tarton tähtitornissa Tartossa (, 26°43′12.61″E)

Latvia

• ”Sestu-Kalns” Ziestussa Sausnejassa
• ”Jacobstadt” Jekabpilsissä

Liettua

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: koordinaattimerkintä kuten muutoin artikkelissa

• ”Karischki” Gireišiaissa Panemunėlisissa
• ”Meschkanzi” Meškonysissä Nemenčinėssä
• ”Beresnäki” Paliepiukaissa Nemėžisissä

Valko-Venäjä

• ”Tupischki” Tupishkissa Ašmjanyssa (koordinaatit: , 26°02′43″E)
• ”Lopati” Lopatyssa Zelvassa (koordinaatit: , 24°52′11″E)
• ”Ossownitza” eli Osovnitsa (ven. Осовница) Ivanavassa (Ivanovo, koordinaatit: , 25°38′58″E)
• ”Tchekutsk” eli Štšekotsk (ven. Щекотск) Ivanavassa (Ivanovo, koordinaatit: , 25°33′23″E)
• ”Leskowitschi” eli Ljaskovitši (ven. Лясковичи) Ivanavassa (Ivanovo, koordinaatit: , 25°34′17″E)

Moldova

• ”Rudy” Rudissa

Ukraina

• ”Katerinowka” Antonivkassa Hmelnytskyin alueella
• ”Felschtin” Hvardiiskessa Hmelnytskyin alueella
• ”Baranowka” Baranivkassa Hmelnytskyin alueella
• ”Staro-Nekrassowka” Stara Nekrasivkassa Nekrasivkassa Odessan alueella

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Struven ketju Wiki Commonsissa

• Juhani Kakkuri: Venäläis-skandinaavinen astemittaus, Maankäyttö.fi
• Wikivoyage Struve_Geodetic_Arc, jossa on kohteiden koordinaatit
• Struven ketjun esittely Opetusministeriön sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Struve Geodetic Arc kulttuuriministeri Tanja Karpelan allekirjoittama 10 maan yhteishakemus ja kohteen kuvaus, linkki dokumenttiin (294 pages, pdf-file, about 21 MB) (englanniksi)
• Struven ketjua juhlistava valkovenäläinen postimerkki 2007 (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto: Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta
• Apu.fi: Litistynyttä palloa mittaamassa

 

Unescon maailmanperintökohteet Ruotsissa

• Birka ja Hovgården
• Drottningholmin linna-alue
• Engelsbergin ruukki
• Etelä-Öölannin viljelyseutu
• Falunin ja Stora Kopparbergetin teollisuusalue
• Gammelstadin kirkkokylä
• Grimetonin radioasema
• Hälsinglandin koristellut maatalot
• Höga kusten
• Karlskronan sotilaskaupunki
• Laponia
• Skogskyrkogården
• Struven ketju
• Tanumin kalliopiirrokset
• Visbyn hansakaupunki

 

Unescon maailmanperintökohteet Norjassa

• Alattion kalliokuvat
• Bryggen
• Geirangerinvuono
• Nærøyfjorden
• Røros
• Urnesin sauvakirkko
• Vega