Skandit: Vuoristo Skandinavian niemimaalla

Korkeimmillaan Skandit ovat Etelä-Norjan teräväpiirteisellä Jotunheimenin alueella, jossa korkein huippu Galdhøpiggen yltää 2 469 metrin korkeuteen. Lähes yhtä korkea on Glittertind (2 464 m). Lännessä Skandit päättyvät suoraan Atlanttiin muodostaen vuonoja ja paikoin hyvin jyrkkiä ja korkeita kallionkielekkeitä. Tässä suhteessa Møren ja Romsdalin läänissä sijaitsevaan Romsdalen-laaksoon laskeutuva Trollveggen-kallionseinämä on ennätysmäinen. Euroopan korkein pystysuora vuorenseinämä on 1 100 metriä korkea ja kallistuu juurelta sisäänpäin lähes 50 metriä. Toisinaan vuoret ovat erottuneet omiksi saarikseen Norjan monimutkaisella rannikolla. Idässä Skandit laskeutuvat vähitellen alavammiksi Ruotsin puolelle ja Suomen Käsivarren alueelle tultaessa.

Skandien pohjoisosat ovat kuluneet jääkausien vaikutuksesta mataliksi ja pehmeäpiirteisiksi tuntureiksi. Seudulla sijaitsevat Ruotsin korkeimmat huiput Kebnekaise (2 117 m) ja Sarektjåkkå (2 089 m) sekä Suomen korkein kohta Haltitunturilla (1 324 m; tunturin korkein huippu on Norjan puolella kohoava Ráisduattarháldi). Kuitenkin esimerkiksi Norjan Lofoottien ja Tromssan läänin ympäristön, sekä Ruotsin Sarek ja Kebnekaise-alueiden huiput ovat pohjoisesta sijainnistaan huolimatta varsin teräviä. Norjan pohjoisimmassa osassa sijaitseva Ruijan alue on enää vain 300–400 metrin korkuista.

Synty

Tutkijoilla on Skandien synnystä eriäviä näkemyksiä. Erään hypoteesin mukaan nykyinen Skandien vuoristo on jäänne muinaisesta Kaledonidien vuoristosta, joka kului miljoonien vuosien aikana matalammaksi. Nykyinen korkein huippu Galdhøpiggen (2 469 m) ei päihittäisi korkeudessa muinaisia vuorenhuippuja. Hypoteesin mukaan Skandeja kannattelee maankuoresta työntyvä juuri, joka on ollut olemassa Kaledonidien ajalta saakka. Seismisissä mittauksissa tällaista koko vuoristoa kannattelevaa maankuoren rakennetta ei ole kuitenkaan löydetty. Toisen hypoteesin mukaan Kaledonidit luhistuivat devonikaudella pian niiden syntymisen jälkeen. Yli 50 kilometrin syvyydessä muodostuneet eklogiitit nousivat lähelle pintaa, jonka päälle devonikautiset sedimentit olivat asettuneet. Kaledonidien syntymisen aikaan Itä-Grönlanti ja Skandinavia olivat yhtenäistä maa-aluetta. Itä-Grönlannissa Kaledonideihin kuuluneeseen kiveen rapautunutta puolitasankoa peittävät permikautiset merelliset sedimentit.

Skandit sijaitsevat passiivisella mannerreunalla eli kaukana litosfäärilaatan reunasta, toisesta erkaantuvalla laatalla. Tällaisella alueella tektoninen tai magmaattinen aktiivisuus on hyvin vähäistä. Vaikka moniin vastaaviin paikkoihin on syntynyt vuoristoja ympäri maapalloa, näiden syntyprosessista tiedetään vähän verrattuna mannerlaattojen törmäyksissä syntyneisiin vuoristoihin. Skandien kaltaisille vuoristoille tyypillisiä ominaisuuksia ovat ylätasangot, jollainen on esimerkiksi Norjassa sijaitseva Hardangervidda, sekä eroosion aiheuttama sedimenttikerrostumien typistyneisyys merenvastaisella puolella vuoristoa. Yhteistä näille vuoristoille on myös merenvastaisen puolen jyrkkyys verrattuna vuoriston selkämykseen, joka madaltuu loivasti kohti mannermaata. Tällaisten vuoristojen iästä ei ole yksimielisyyttä.

Skandit on vanha kaledonialainen poimuvuoristo, joka syntyi noin 400 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Euroopan, Grönlannin ja Pohjois-Amerikan törmätessä toisiinsa Euramerikaksi. Tämän jälkeen syntynyt vuoristo kului välillä puolitasangoksi eli peneplaaniksi, kunnes Alppien poimutuksen aikaan vuoristo nousi jälleen yhtenä lohkona ylös. Vuoristo on yksi vanhimmista olemassaolevista poimuvuoristoista, ja sen on arvioitu aikoinaan myös olleen korkein milloinkaan olemassaollut poimuvuoristo. Kölin korkeimmat huiput, joista nykypäivänä on kulumisen ja eroosion ansiosta jäljellä enää vain juuret, ovat arvioiden mukaan ulottuneet liki kymmenen kilometrin korkeuteen.^lähde?

Samasta 400 miljoonan vuoden takaisesta kaledonisesta orogeneesista ovat peräisin myös Skotlannin vuoret sekä Amerikan Appalakit.

Jäätiköt ja glasiologia

Joillakin korkeilla ylänköseuduilla on jäätiköitä. Länsi-Norjan Sognin ja Fjordanen läänissä sijaitseva Jostedalsbreen-lakijäätikkö on manner-Euroopan suurin.

Pohjois-Euroopan jääkausi alkoi Skandeilta, kun jäätikkö alkoi kasvaa siellä kahdessa kohdassa, Pohjois- ja Etelä-Norjan vuorialueilla.^lähde?

Atlantilta saapuvat matalapaineet tuovat Skandien länsirannikolle runsaita sateita (1 000–3 000 millimetriä vettä vuodessa). Skandien itäpuolella ilmasto on kuivempaa (keskimäärin 500 millimetriä vettä vuodessa).

Kasvillisuus on Skandien pohjoisosassa tunturipaljakoilla pääosin alpiinista vuoristokasvillisuutta. Sitä hallitsevat varvut, sammalet ja jäkälät. Myös vaivaiskoivua kasvaa monin paikoin. Varsinaista tundraa ei alueella esiinny. Puuraja on etelässä noin 1 100 metrin korkeudessa ja pohjoisessa 300–500 metrin korkeudessa. Korkeimmilla huipuilla kasvillisuutta ei ole lainkaan tai se koostuu lähinnä jäkälistä.

Pohjois-Ruotsin metsäkartoituksissa ilmeni vuoristoa myötäilevistä metsistä suurimman osan olevan täysin luonnontilaista eli niitä ei ollut käytetty metsätaloutta varten. Laajemmalla alueella Skandien itäpuolella koskemattoman metsän osuus kaikista metsistä oli vajaa 60 prosenttia.

Föhn

Skandeilta tulee joskus föhntuuli Suomeenkin. Sen vaikutus tuntuu eniten Lapissa ja Pohjanmaalla.

• Coules, Victoria: Mountains: A panoramic vision. Lontoo: Chartwell Books, Inc., 2007. ISBN 0-7858-2196-1.

• Peter Japsen & James A. Chalmers: The Norwegian mountains: the result of multiple episodes of uplift and subsidence (pdf) 3.2.2022. Geology Today. Viitattu 27.11.2022.

• Johan Svensson, Jakub Witold Bubnicki, Bengt Gunnar Jonsson, Jon Andersson & Grzegorz Mikusiński: Conservation significance of intact forest landscapes in the Scandinavian Mountains Green Belt (pdf) Landscape Ecology 35. 10.8.2020. Springer Nature. Viitattu 27.11.2022.

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skandit Wiki Commonsissa