Ristiinnaulitseminen: Teloitustapa

Teloitustapa on erityisen julma, sillä uhri ei yleensä kuole heti vaan saattaa virua ristillä pitkäänkin. Antiikin Roomassa ristiinnaulitsemista käytettiin erityisesti kapinoitsijoiden ja kapinallisten orjien teloittamiseen.

Tuomittu kiinnitettiin puuristiin. Risti voi olla T:n muotoinen tau-risti, X:n muotoinen decus-risti (latinan X = 10, "decus") tai niin sanottu latinalainen risti, jossa poikkipuu oli vähän matkaa pystypuun yläreunasta.

Ristiinnaulitsemisella ei ollut mitään rituaalista tai symbolista arvoa; se oli käytössä vain julmana ja hitaana julkisena teloitusmenetelmänä. Tämän vuoksi siihen tuskin oli mitään vakiintunutta suoritustapaa. Erilaiset ristiinnaulitsemiset olivat vain osa teloitusmenetelmiä erilaisista lävistyksistä koukkuihin ripustamiseen ja roviolla polttamiseen.

Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti.

Teloitetun ruumis jätettiin ristille hajoamaan ja eläinten syötäväksi, eikä ruumiita ole siten säilynyt. Ristiinnaulitsemisen tavoite ei ollut vain tappaa rikollista, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis. Kunniallinen kuolema vaati hautauksen, jonka vastakohta oli ruumiin hajoaminen ristillä. Ainoa säilynyt jäänne ristiinnaulitun luurangosta löytyi Israelin valtion alueelta 1970-luvulla (kuva).

Israelissa juutalaiset eivät jättäneet ruumiita ristille. Mooseksen lain mukaan ruumiit tuli haudata tai maa saastuisi.

Ristiinnaulitseminen aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman. Sen ensisijaisena syynä on hidas tukehtuminen, joka johtuu rintakehän huonosta asennosta. Kuolemaa edistävät myös verenhukka, korkea kuume, sydämen toiminnan heikkeneminen ja nestehukka. Joissain tapauksissa sääret murskattiin kuoleman nopeuttamiseksi. Hyväkuntoinen uhri saattoi kuitenkin kitua ristillä useita päiviä ennen kuolemaansa.

1950-luvulta lähtien kristillisessä taiteessa esitettyjä ristiinnaulitsemisen kuvauksia alettiin kyseenalaistaa. Ranskalainen lääkäri Pierre Barbet esitti teorian, että kun koko ruumiin paino riippuu käsien varassa, kuoleman syynä on tukehtuminen. Hän kirjoitti, että tuomitulla on suuria vaikeuksia hengittää keuhkojen ja rintakehän lihasten venytyksestä johtuen. Sen vuoksi tuomittu kohottaa itseään käsien avulla ylöspäin, mikä aiheuttaa kipua käsissä oleviin haavoihin tai työntää itseään ylöspäin jalkojen avulla, mikä taas aiheuttaa kipua jaloissa. Nämä liikkeet toistuvat, kunnes tuomittu ei enää jaksa nostaa itseään, jolloin kuolema tulee nopeasti. Toiset, kuten Frederick Zugibe, ovat ehdottaneet muita kuolinsyitä. Zugibe sijoitti vapaaehtoisia koehenkilöitä riippumaan kädet 60−70 asteen kulmissa. Testattavat eivät kokeneet hengitysvaikeuksia, mutta tunsivat nopeasti lisääntyvää tuskaa, mikä sopii roomalaiseen tavoitteeseen käyttää ristiinnaulitsemista hitaan ja tuskallisen kuoleman aikaansaamiseksi.

Antiikin kulttuurit

Ristiinnaulitseminen alkoi luultavasti Persiasta, mistä Aleksanteri Suuri levitti sitä muillekin valloittamilleen alueille. Roomalaiset oppivat tavan Karthagosta. Ristiinnaulitsemista käytettiin orjille, kapinallisille, merirosvoille ja muille erityisen halveksituille vihollisille ja rikollisille. Ristiinnaulitseminen oli yleinen teloitustapa 500-luvulta eaa. 300-luvulle saakka, etenkin Persiassa, Egyptissä, Karthagossa ja Roomassa.

Rooman kansalaisia ei yleensä ristiinnaulittu, paitsi vakavista rikoksista, kuten maanpetturuudesta – mukaan lukien myös sotilaskarkuruus – koska tapaa pidettiin häpeällisenä. Laajoja ristiinnaulitsemisia tehtiin Spartacuksen kapinan aikana, sisällissodan aikana ja Jerusalemin tuhon aikana. Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen valtakautensa lopulla.

Islamilainen maailma

Ristiinnaulitseminen mainitaan Koraanin Pöydän suurassa rangaistuksena Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sotiville. Sama rangaistus mainitaan Abu Dawudin kokoamassa Rangaistusten kirjassa (Kitab al-Hudud) ja eräissä muissa haditheissa.

Espanjan arabivalloituksesta 711 kertovassa kronikassa todetaan, että arabeja ja berbereitä johtanut Musa ”raunioitti kauniita kaupunkeja, poltti ne tulella, ristiinnaulitsi herrat ja mahtimiehet ja teurasti lapset miekalla.” Vuonna 818 kukistettiin al-Andalusissa Córdoban lähiössä ramadanin aikana syntynyt kapinaliike. Sen osallistujista 300 ristiinnaulittiin riviin emiirin palatsin edustalle.

Ristiinnaulitseminen on vuonna 2013 osa ainakin Saudi-Arabian, Iranin ja Sudanin lakia. Hamas on ottanut vuonna 2009 šarialain käyttöön Gazan kaistalla, mukaan lukien ristiinnaulitsemiset. Saudi-Arabiassa "ristiinnaulitseminen" merkitsee mestaamisen jälkeistä ruumiin kiinnittämistä paaluun julkiselle paikalle irrotetun pään kera. Euroopan historiassa tätä vastaa lähinnä teilaus.

Islamistinen Isis-järjestö on vuonna 2014 ristiinnaulinnut ihmisiä hallitsemillaan alueilla Irakissa ja Syyriassa.

Japani

Japanissa ristiinnaulitseminen (haritsuke) otettiin käyttöön kristinuskon kieltämisen myötä 1600-luvulla. Japanissa ristiinnaulitseminen oli yleinen rangaistustapa niille rikollisille, joilta kiellettiin seppukun tekeminen. Ristiinnaulitseminen lakkautettiin Meiji-restauraation myötä 1860-luvulla.

 

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen, jonka ristiinnaulitseminen on selostettu Raamatussa. Oletetaan, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui Golgatalla Jerusalemin ulkopuolella noin vuonna 30. Raamatun evankeliumeissa ristille oli kiinnitetty kyltti, jossa luki hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi ristiinnaulitsemisen syy: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.

Johanneksen evankeliumissa viitataan siihen, että myös apostoli Pietari kuoli ristillä. Perimätiedon mukaan Pietari pyysi hänet ristiinnaulinneilta sotilailta että risti käännettäisiin ylösalaisin, jotta häntä ei verrattaisi Jeesukseen.

Dareios III ristiinnaulitsi Hermiaan, Atarneuksen tyrannin ja Aristoteleen ystävän, vuonna 341 eaa. syytettynä vehkeilystä Makedonian kanssa.

• Ristiinnaulitseminen Filippiineillä

• Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed, s. 91–128. Liverpool University Press, 2011. ISBN 978-0-85323-554-5. (englanniksi)
• Collins, Roger: Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Wiley, 2014. ISBN 978-1-118-73001-0. (englanniksi)

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ristiinnaulitseminen.

• Matt 27:32-56, Luuk 23:26-49, Mark. 15:21-41 ja Joh. 19:17-37 – Jeesuksen ristiinnaulitseminen