Perisynnitön Sikiäminen: Marian peri­synnittön sikiäminen

Nykyisenkaltainen oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä muotoutui keskiajalla, mutta virallisesti se määriteltiin kaikkia katolilaisia sitovaksi vasta vuonna 1854. Perisynnitön sikiäminen on yksi roomalaiskatolisen mariologian neljästä dogmista. Useimmat protestanttiset kirkot eivät tunnusta oppia, sillä ne katsovat, ettei sille ole riittäviä perusteita Raamatussa. Marian perisynnittömän sikiämisen juhla­päivää vietetään 8. joulukuuta eli yhdeksän kuukautta ennen hänen kirkollisen perimä­tiedon mukaista syntymä­päiväänsä, joka on 8. syyskuuta.

Opinkappaleen tueksi on esitetty Vanhan ja Uuden testamentin teksteistä erilaisia perusteluita, mutta ilmeisesti se periytyy alkukirkossa yleisesti hyväksytyistä Marian pyhyyden käsityksistä. Etenkin Efesoksen kirkolliskokouksen (431) jälkeen, kun doktriini Mariasta Jumalansynnyttäjänä oli vahvistettu, useimmat teologit suhtautuivat epäillen ajatukseen siitä, että Maria olisi elinaikanaan tuntenut houkutusta syntiin. Nykymuotoista ajatusta, jonka mukaan Maria olisi säästynyt täysin ihmisen ”luonnolliselta pahuudelta”, ei kuitenkaan esitetty ennen 1100-lukua, kun Englannissa käytiin teologien parissa väittelyä Marian sikiämiseen liittyvistä kirkollisista vietoista. Keskustelun osapuolet olivat muun muassa huolissaan siitä, miten Marian sikiämisen olosuhteet vaikuttaisivat Jeesuksen pelastustyöhön. Tätä näkemystä edusti esimerkiksi Tuomas Akvinolainen. Myöhemmin fransiskaaniteologi Duns Scotus katsoi, että Kristuksen armo olisi etukäteen vaikuttanut Mariaan ja sitä kautta estänyt synnin pääsyn tämän sieluun, mikä Marian tapauksessa johti astetta täydellisempään lunastukseen. Duns Scotuksen mukaan Marian perisynnittömyys ei siis johtunut tämän luontaisista ominaisuuksista, vaan nimenomaan Jumalan armosta.

Ensin fransiskaanien parissa yleistynyt näkemys vaikutti seuraavien vuosisatojen aikana merkittävästi useiden paavien – etenkin Sixtus IV:n – sekä Baselin ja Trenton kirkolliskokousten opetuksiin. Sixtus IV tunnusti perisynnittömän sikiämisen juhlapäivän vieton vuonna 1476, ja Klemens XI korotti sen pakollisen pyhäpäivän asemaan vuonna 1708. Kuitenkin vasta vuonna 1854 paavi Pius IX julisti doktriinin virallisesti edustavan ”Jumalan ilmoitusta”, jolloin siitä tuli kaikkia katolilaisia sitova opinkappale.

Perisynnitön sikiäminen on myös yksi Neitsyt Marian kuvatyyppi.

Neitsyt Marian synnittömyys saa islaminuskossa vastineen Sahih Muslimin hadithissa, jonka mukaan "Saatana koskee jokaista Aadamin lasta tämän syntymän päivänä lukuun ottamatta Mariaa ja hänen poikaansa."

Paavi Sixtus IV antoi 1476 määräyksen Marian synnittömän sikiämisen juhla­päivän viettämisestä, mikä toi taiteeseen Conceptio immaculata -kuvatyypin. Aiemman apokalyptisen madonnatyypin tuli nyt symboloida Marian synnitöntä sikiämistä.

Niinkin abstraktin asian kuin Marian synnittömyyden kuvaaminen tuotti vaikeuksia monille taiteilijoille. Diego Velázquezin appi ja opettaja Francisco Pacheco näyttäisi vakiinnuttaneen aiheen kuvausta ja ikonografiaa. Hänellä oli vaikutusta Velázquezin ohella muihin espanjalaisiin taiteilijoihin, kuten Bartolome Murilloon ja Francisco de Zurbarániin, jotka kaikki maalasivat aihetta paljon.

Kuvaustapa levisi muuallekin Eurooppaan. Synnitön sikiäminen kuvattiin taivaallisissa puitteissa. Maria on juuri luotu, ja hänen henkensä katsoo nuoren naisen hahmossa Jumalaan. Kuten apokalyptisellä madonnalla, hänen jalkojensa alla on kuu, ympärillä auringon kehä ja päätä ympäröi 12 tähteä. Mukana kuvassa on toisinaan pilviä, kullanväristä valoa ja kerubeja. Joissakin maalauksissa kerubien kädessä on liljoja tai ruusuja, jotka usein liitetään Neitsyt Mariaan.

•  
  Murillo, Inmaculada Concepción (La Colosal), 1650.
•  
  Murillo, Inmaculada, 1660.
•  
  Murillo, La Inmaculada de Soult, 1678.
•  
  Piero di Cosimo, Immacolata Concezione, 1505.
•  
  Zurbarán, La Inmaculada Concepción, 1630.
•  
  Carlo Maratta, Immacolata Concezione e santi, 1689.
•  
  Imaculada Conceição, Museu Municipal de Caxias do Sul museo, Brasilia.
•  
  Nossa Senhora da Conceição, 1800-luku. Veistos, Porto Alegre, Brasilia.

• Herringer, Carol Engelhardt: Mary as Cultural Symbol in the Nineteenth Century. Teoksessa The Oxford Handbook of Mary (toim. Chris Maunder). Oxford University Press, 2019. ISBN 9780198792550. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

• Neitsyt Marian tahraton sydän

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perisynnitön sikiäminen Wiki Commonsissa