Patrice Lumumba: Kongon demokraattisen tasavallan ensimmäinen pääministeri ja itsenäisyysjohtaja

heinäkuuta">2. heinäkuuta 1925 – 17. tammikuuta 1961) oli afrikkalainen itsenäisyysjohtaja ja Kongon demokraattisen tasavallan ensimmäinen laillisilla vaaleilla valittu pääministeri heti sen jälkeen, kun maa oli hänen johdollaan saavuttanut itsenäisyyden Belgiasta kesäkuussa 1960. Vain kymmenen viikkoa myöhemmin Lumumban hallinto kaadettiin Kongon kriisissä. Hänet vangittiin ja murhattiin epäselvissä olosuhteissa tammikuussa 1961. Patrice Lumumbaa pidetään edelleen Kongossa ja muualla Afrikassa esikuvallisena hahmona ja kolonialismin vastaisen taistelun marttyyrinä.

Patrice Lumumba
Kongon demokraattisen tasavallan 1. pääministeri
24. kesäkuuta 1960 – 14. syyskuuta 1960
Seuraaja	Joseph Iléo
Henkilötiedot
Syntynyt	2. heinäkuuta 1925 Onalua, Belgian Kongo
Kuollut	17. tammikuuta 1961 (35 vuotta) Élisabethville, Katanga
Ammatti	posteljooni
Puoliso	Pauline Lumumba
Tiedot
Puolue	Mouvement National Congolais
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tie pääministeriksi

Patrice Lumumba syntyi 2. heinäkuuta 1925 Onaluan kylässä Kasain maakunnassa silloisessa Belgian Kongossa vuonna 1925. Hän kuului pieneen batetela-heimoon. Lumumba kävi protestanttisen lähetyssaarnaajien pitämän koulun. Hän muutti pääkaupunkiin Leopoldvilleen, jossa aloitti työt postitoimiston virkailijana. Hän kirjoitti runoja ja avusti kongolaisia lehtiä. Hän siirtyi seuraavaksi Stanleyvilleen edelleen postiin, mutta jatkoi kirjoittelua sanomalehtiin. Vuonna 1955 hänestä tuli vapaan valtion virkailijoiden ammattiliiton paikallinen puheenjohtaja. Tämä liitto ei ollut sidottu kumpaankaan kahdesta belgialaisten kontrolloimasta virallisesta keskusliitosta (jotka olivat sosialistinen ja katolinen). Hän liittyi myös Belgian Kongon liberaalipuolueeseen. 1956 hän otti osaa Belgian opintomatkaan siirtomaaministeriön kutsumana, jolta palattuaan hän joutui syytteeseen virassa tehdystä varojen kavalluksesta – ja tuomittiin vuoden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus radikalisoi Lumumban ja lokakuussa 1958 hän perusti oman puolueen – Kongon kansallisen liikkeen MNC:n (ransk. Mouvement National Congolais) – jonka tarkoituksena oli ajaa Kongon itsenäisyyden ja yhtenäisyyden asiaa heimoristiriitojen vaivaamassa maassa. Puolueesta tuli Kongon ensimmäinen maanlaajuinen poliittinen liike.

Lumumba otti osaa joulukuussa pidettyyn yleisafrikkalaisen kansankongressin kokoukseen Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Kokouksen isäntänä toimi Kwame Nkrumah. Lumumba alkoi erottautua näkemyksineen panafrikkalaisena ja militanttina poliitikkona. Tämän panivat merkille myös Kongon siirtomaaisäntä Belgia ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Lumumbaa alettiin karsastaa liian vasemmistolaisena ja mahdollisena uhkana lännen eduille luonnonrikkauksistaan kuulussa Kongossa.

Lokakuussa 1959 MNC:n johtohahmo Lumumba pidätettiin jälleen syynä siirtomaaherruuden vastaisten mielenosoitusten lietsominen Stanleyvillessä, missä kolmisenkymmentä ihmistä oli saanut surmansa. Mielenosoitukset oli järjestetty vastustamaan Belgian suunnitelmaa siirtää Kongon itsenäisyyttä viiden vuoden siirtymäkauden yli, koska kongolaiset pelkäsivät, että tätä käytettäisiin hyväksi muodostamaan maahan belgialaismyönteinen nukkehallitus. Hänet tuomittiin puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Tarkoitushakuisesti oikeudenkäynnin alku 18. tammikuuta osui samalle päivälle, jolloin Brysselissä alkoivat pyöreän pöydän neuvottelut Kongon tulevaisuuden ratkaisemiseksi. Vaikka Lumumba olikin vankeudessa, hänen puolueensa MNC oli saanut vakuuttavan voiton joulukuun 1959 paikallisvaaleissa Kongossa. Lumumban vangitsemisesta raivostuneiden edustajien painostuksesta Lumumba vapautettiin, ja hänen sallittiin osallistua Brysselin kokoukseen. Konferenssi huipentui 27. tammikuuta Kongon itsenäisyysjulistukseen. Itsenäisyyspäiväksi päätettiin 30. kesäkuuta 1960, ja valtakunnalliset vaalit sovittiin pidettäviksi 11-25. toukokuuta. 31. toukokuuta 1960 oli selvää, että Lumumban MNC oli saanut vaalivoiton, ja hänelle myönnettiin lupa hallituksen muodostamiseen. 23. kesäkuuta Lumumba kokosi maan ensimmäisen hallituksen, jossa hänestä itsestään tuli maan ensimmäinen pääministeri 35-vuotiaana ja Joseph Kasavubusta sen presidentti. Kongon armeijan johtoon Lumumba nimitti puolueensa kuuluneen Joseph-Desiré Mobutun. Perustuslain mukaisesti 24. kesäkuuta 1960 hallitus läpäisi luottamuslauseäänestyksen, jonka Kongon ylähuone ja senaatti vahvistivat.

Kongon itsenäisyys

Kongo sai lopultakin itsenäisyytensä Belgian alaisuudesta 30. kesäkuuta 1960. Itsenäisyyspäivän juhlaseremoniaan otti osaa maan eliitti, ulkomainen lehdistö ja Belgian yläluokka kuningas Baudouinin johdolla, mutta Lumumba, maan vaaleilla valittu pääministeri, oli jätetty kutsuvieraiden ulkopuolelle. Siitä huolimatta Lumumba saapui paikalle pitämään kuuluisan itsenäisyyspuheensa, joka erosi radikaalisti muiden arvovieraiden sanahelinästä. Kuningas Baudoinin holhoava puhe ylisti Kongon ja Belgian kohtalonyhteyttä ja siirtomaaherruutta, kun taas Kasavubun puhe ohitettiin harmittomana, mutta Lumumban kiihkomielinen kolonialismin vastainen puhe kaikessa suoruudessaan kosiskeli kongolaisten suosiota nöyryyttäen entisiä siirtomaaisäntiä, jotka päättivät hankkiutua eroon taipumattomasta pääministeristä.

Erottaminen pääministerin virasta

Patrice Lumumban pääministerikausi alkoi huonoissa merkeissä. Jotkut armeijan osastot kapinoivat, Katanga irtautui keskushallinnon otteesta, mitä Belgia käytti heinäkuun alussa tekosyynä lähettää maahan (lähinnä Katangaan) sotilaitaan "länsimaisen väestön suojelemiseksi". Lumumba puhui YK:ssa Kongoa repivästä kriisistä ja vetosi järjestöön, jotta se ajaisi belgialaiset joukot maasta. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld lähetti rauhanturvaajia maahan 5. elokuuta 1960, mutta nämä olivat kykenemättömiä toimimaan suurvaltojen vastakkainasettelun halvaannutettua YK:n yleiskokouksen. Lumumba pyysi epätoivoisena Neuvostoliitolta teknistä apua, jotta hän voisi lähettää armeijansa kukistamaan Katangan kapinaliikkeen. Katangan maakunta oli elintärkeä Kongon – ja Lumumban hallinnon – talouden kannalta. Tämä kasvatti lännen epäluottamusta Kongon tulevaan linjaan kylmän sodan rintamien välissä. Yhdysvallat käynnisti Belgian rinnalla oman salaisen operaationsa Lumumban eliminoimiseksi, johon Kasavubu ja Mobutu sitoutuivat.

Lumumban oltua pääministerin virassaan 67 päivää presidentti Joseph Kasavubu erotti hänet 5. syyskuuta 1960. Lumumba puolestaan yritti vastavetona siirtää Kasavubun syrjään, mutta turhaan. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n tukemat ja rahoittamat Mobutun joukot ottivat vallan käsiinsä 14. syyskuuta yhteisymmärryksessä presidentti Kasavubun kanssa, joka jäi hallituksen keulakuvaksi. Ilman armeijan tukea Lumumba joutui epäviralliseen kotiarestiin pääministerin virka-asuntoon. YK:n rauhanturvaajat huolehtivat virka-asunnon vartioinnista ja Lumumban turvallisuudesta. Seuraavaksi Lumumba teki kohtalokkaan virheen: hän päätti lähteä turvapaikastaan. Hänet salakuljetettiin ulos virka-asunnostaan erään diplomaatin autossa 27. marraskuuta. Lumumba aloitti pitkän ja vaikean matkan kohti Stanleyvilleä, joka oli hänen vankka tukialueensa. Mobutun joukot lähtivät perään. Päivien takaa-ajon jälkeen Lumumba saatiin kiinni ylittämiskelvottoman Sankuru-joen rannalla.

Vangitseminen

Lumumba vetosi YK:n joukkoihin, jotta nämä pelastaisivat hänet, mutta apu evättiin New Yorkista, koska hän oli vapaaehtoisesti jättänyt turvapaikkansa YK:n suojeluksessa. Lumumba siirrettiin ensin lentokoneella Leopoldvilleen, jossa hänet nähtiin vangittuna ja pahoinpideltynä lehtimiesten ja diplomaattien ollessa paikalla. Häntä nöyryytettiin lisää Mobutun huvilalla, jossa televisiokamerat ikuistivat, kuinka sotilaat hakkasivat laillista pääministeriä ja syöttivät hänelle hänen vanhan puheensa paperilla. Leopoldvillestä Lumumba lähetettiin Thysvillen kasarmeille 150 km:n päähän pääkaupungista.

Kun sotilaat Thysvillessä kapinoivat, Lumumballe täytyi löytää tiukemmin vartioitu paikka. Belgialaiset ehdottivat hänen siirtoaan Katangaan, jossa hänen vanha vihollisensa Moise Tshombe johti Kongosta Belgian tuella irrottautunutta maakuntaa. Myöhemmin asiaa tutkinut belgialainen työryhmä tuli seuraaviin johtopäätöksiin: Belgia halusi Lumumban vangittavaksi; heitä ei huolettanut Lumumban koskemattomuus tai hyvinvointi; belgialaisille oli kerrottu yksiselitteisesti, että Lumumba oli hengenvaarassa, jos hänet siirrettäisiin Katangaan, mutta he eivät tehneet asian hyväksi mitään.

Kuolema

17. tammikuuta 1961 tapahtuneella lennolla Elizabethvilleen Lumumbaa pahoinpideltiin edelleen. Hänet luovutettiin katangalaisille sotilaille, joita johti belgialainen komentaja, ja suljettiin Villa Brouween. Häntä hakattiin jatkuvasti, mihin ottivat osaa sekä belgialaiset että katangalaiset sotilaat. Samaan aikaan Moise Tshombe ja hänen hallintonsa miettivät, mitä tehdä Lumumballe.

Jo samana iltana Lumumba kuljetettiin eräiden muiden vankien saattueessa viidakkoon. Saattue pysähtyi suuren puun juurelle, jossa oli kolme teloitusryhmää valmiina. Belgialainen työryhmä tuli johtopäätökseen, että teloituksen suorittivat katangalaiset, mutta belgialaiset olivat läsnä. Lumumba ja kaksi muuta kohtalotoveria Kongon hallituksesta, Mpolo ja Okito, asetettiin suuren puun eteen. Nämä kaksi kumppania surmattiin, koska heistä olisi ollut Lumumban mahdollisiksi seuraajiksi kiistämään Mobutun, Kasavubun ja Belgian tekemä vallanjakosopimus. Katangan presidentti Tshombe, kaksi hänen ministeriään ja neljä belgialaista upseeria olivat paikalla teloituksessa, jossa uhrit surmattiin yksitellen. Lumumban ruumis haudattiin teloituspaikan lähettyville. Belgialaisen tutkimuskomission raportin mukaan teloitus tapahtui suurella varmuudella 17. tammikuuta 1961 kello 19:40-19:43 välisenä aikana.

Kolmeen viikkoon asiasta ei puhuttu mitään – vaikkakin huhut kiersivät nopeasti kaikkialle. Kun Lumumban kuolemasta sitten kerrottiin virallisesti Katangan radiossa, totuutta oli vääristelty siten, että Lumumban olivat muka murhanneet raivostuneet talonpojat hänen paettuaan virka-asunnostaan. Teloituksen jälkeen belgialaiset kaivoivat Lumumban ruumiin ylös haudastaan ja liuottivat hänen jäännöksensä rikkihapossa.

Ruumiin hävitystä valvoneen belgialaisen poliisi Gerard Soeten mukaan ruumiista jäi jäljelle vain kaksi hammasta ja kaksi sormea. Soete otti ruumiin osat itselleen omin sanojensa mukaan muistoksi. Vain yksi kultahammas on myöhemmin löytynyt Belgiasta, muiden ruumiinosien kohtaloa ei tunneta. Lumumban tytär Juliana alkoi ajaa hampaan palautusta Kongoon. Belgialainen tuomioistuin päätti vuonna 2020, että hammas on palautettava. Hammas palautettiin Lumumban omaisille kesäkuussa 2022. Lumumballe järjestettiin 30. kesäkuuta ensin yksityiset hautajaismenot, jonka jälkeen hammas haudattiin varta vasten rakennettuun mausoleumiin.

 

Myöhemmin vuonna 1966 Mobutu, joka oli suoranaisesti vastuussa Lumumban surmaamisesta, palautti kilpailijansa maineen Kongon itsenäisyystaistelun sankarina ja marttyyrinä. Lumumban hahmo valjastettiin mobutulaisen propagandakoneiston käyttöön luomaan Kongoon illuusio afrikkalaisesta itsehallinnosta, vaikka tosiasiallisesti Mobutu pysyi vallassa etupäässä lännen tuella. Myös Mobutun seuraajat ovat jatkaneet myytin rakentamista: Joseph Kabila pystytti murhatulle pääministerille patsaan Kinshasan lentokentälle johtavan tien varrelle, joka sekin on nimetty Boulevard Lumumbaksi.

Vuodesta 1992 alkaen Lumumban perustaman liikkeen perintöön tukeutuvaa puoluetta MNC-L (ransk. Mouvement National Congolais Lumumba) on johtanut edesmenneen pääministerin poika François Lumumba. Heinäkuussa 2006 maassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit sitten vuoden 1960. Patrice Lumumban nuorin poika, Patrice-Guy, joka syntyi puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen, oli sitoutumaton ehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa, mutta hänen kannatuksensa oli 0,42 prosenttia kokonaisäänimäärästä .

Moskovassa 1960 perustettu Kansojen ystävyyden yliopisto (RUDN) nimettiin Patrice Lumumban yliopistoksi pian Lumumban kuoleman jälkeen 1961 , mutta vuoden 1991 jälkeen yliopisto on jälleen kantanut alkuperäistä nimeään .

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Patrice Lumumba.

• Lumumban historiallinen elämäkerta
• Kuka murhasi Lumumban?
• Lisätietoa Lumumban kuolemasta
• Belgialaisen tutkimuskomission loppuraportti Lumumban kuolemasta
• BBC News 16.11.2001 Belgia ja Lumumban kuolema
• Lumumban itsenäisyyspuhe 30.6.1960 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Patrice Lumumba Guinean setelissä