Mieliala: Pitkäkestoinen tunnetila

Mielialaan viitataan esimerkiksi sanottaessa, että joku on ”hyvällä tuulella”, ”huonolla tuulella”, tai iloinen tai masentunut. Normaaliin mielialan vaihteluun kuuluvat iloisuus, hilpeys, aurinkoisuus, tyytyväisyys yhtä yleisesti kuin apeus, alakuloisuus, masentuneisuus ja toivottomuus. Normaalisti tunnetilojen vaihtelu on ominaista tasapainoiselle tunne-elämälle.

Mieliala kestää usein tunteja tai vuorokausia, joskus jopa kuukausia, toisin kuin tunne, joka voi vaihtua minuuttien sisällä. Mielialoilla ei myöskään aina ole tunnistettavaa syytä, kuten tunteilla usein on.

Henkilön mieliala vaikuttaa havaitsemiseen, muistiin, päättelyyn, oppimiseen, päätöksentekoon, houkutusten käsittelyyn, auttamiseen ja itsesäätelyyn.

Tutkimusten mukaan mielialan takana ovat usein biologiset tekijät, kuten terveys, uni, ravitsemus, fyysinen aktiivisuus, stressi ja vuorokaudenaika. Mieliala vaihtelee myös joskus jaksoittain päivän, kuukauden ja vuoden sisällä. Aivojen rooli mielialan säätelyssä on yhä huonosti tunnettu, mutta välittäjäaineilla, kuten serotoniinilla, norepinefriinilla ja dopamiinilla on arveltu olevan siihen vaikutusta. Myös lihasjännitys, verensokerin taso ja hormonit kuten adrenaliini ja kortisoli saattavat vaikuttaa mielialaan. Lisäksi perimän vaikutuksesta mielialoihin on löydetty näyttöä.

Mielialaa tutkittaessa käytetään lähes aina itsearviointiraportteja.

Mielialahäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, joille ominaista on pitempiaikainen muutos henkilön mielialassa. Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.