Metsäkuusi: Mäntykasveihin kuuluva havupuulaji

Metsäkuusi eli kuusi (Picea abies), myös näre, on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva ainavihanta havupuu. Metsäkuusi jaetaan tavallisesti kahteen alalajiin, jotka ovat euroopankuusi (Picea abies subsp. abies) ja siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata). Jotkut kasvitieteilijät pitävät siperiankuusta omana lajinaan Picea obovata.

Metsäkuusi
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Suomessa:	Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Havupuut Pinophytina
Luokka:	Havupuut Pinopsida
Lahko:	Pinales
Heimo:	Mäntykasvit Pinaceae
Suku:	Kuuset Picea
Laji:	abies
Kaksiosainen nimi
Picea abies (L.) H. Karst., 1881
Euroopankuusen levinneisyys.
Katso myös
Metsäkuusi Wikispeciesissä   Metsäkuusi Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Suomen korkein, 43-metrinen kuusi kasvoi ainakin vielä 2010-luvulla Padasjoella. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi. Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella.

Metsäkuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa.

Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Esimerkiksi käärmekuusien (Picea abies f. virgata) pitkät ja kiemurtelevat oksat eivät juurikaan haaroitu. Joistakin muodoista, kuten kultakuusi (Picea abies f. aurea) ja surukuusi (Picea abies f. pendula) on saatavilla myös koristekasvilajikkeita.

Kuusi elää yleensä korkeintaan 400-vuotiaaksi.

•  
  Kuusen rungon kuorta.
•  
  Kuusen neulasia.
•  
  Kuusen kellertäviä hedekäpyjä.
•  
  Käpy on aluksi purppuranpunainen.
•  
  Kypsä kuusen käpy.

Metsäkuusen levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista Pohjois- ja Koillis-Eurooppaan ja laajalle alueelle Aasiaan Tyynellemerelle saakka. Euroopankuusen ja siperiankuusen esiintymisalueiden rajaa on vaikea määritellä risteytymisen ja asteittaisen muuttumisen vuoksi, mutta yleensä euroopankuusen levinneisyysalueen itärajana pidetään Ural-vuoristoa. Siperiankuusia esiintyy läntisimmillään Ruotsin Lapissa. Alalajien risteymä on nimeltään Picea × fennica.

Suomessa metsäkuusi on ainoa luonnonvarainen kuusilaji, ja se kasvaa koko maassa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Siperiankuusi kasvaa Lapissa ja Oulun läänissä ja on Lapissa yleisempi kuin euroopankuusi. Kuusiraja kulkee Ivalon ja Inarin kirkonkylän välillä. Käsivarren Lapissa siperiankuusen metsänraja yltää Enontekiön etelärajan liepeille ja yksittäisiä puita tavataan rajan pohjoispuolella lähellä Norjan rajaa. Vaikka kuusi on vallannut lähes koko Suomen, se on silti melko uusi tulokas suomalaisessa kasvistossa, vain viidentuhannen vuoden takaa.

Kuusta on istutettu laajoille alueille Pohjois-Amerikkaan menestyksekkäästi. Villiintyneitä populaatioita tiedetään Connecticutista Michiganiin ja luultavasti niitä esiintyy muuallakin.

 

Jääkauden jälkeen Suomeen tulleista puulajeista lähinnä koivut ja mänty olivat vallitsevia, mutta noin 5 000 vuotta sitten idästä saapunut kuusi alkoi vallata sille sopivia kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja, ja samalla se syrjäytti muut puulajit ja loi tiheitä, hämäriä kuusikoita. Kangasmetsän sukkessio päättyy kuusettumiseen.

Kuusen tuhoajat

Pääartikkeli: Luettelo kuusen tuholaisista

Maannousemasieneksi aiemmin kutsuttu juurikääpä leviää kuusikoissa varsinkin hakkuiden yhteydessä. Koska kuusella on pintajuuret, se kaatuu helposti myrskyssä. Myös kuivuus tai tulvat voivat tappaa kuusikoita. Halla vaurioittaa pieniä taimia avoimilla mailla, ja tykkylumi voi katkoa oksia ja lisätä myrskytuhoja.

Viisi lahottajasientä aiheuttaa Etelä-Suomessa pääosiltaan kuusen tyvilahoa:

• Kuusenjuurikääpä
• Männynjuurikääpä
• Pohjanmesisieni
• Nuijamesisieni
• Verinahakka

Pohjois-Suomessa kuusikoiden tyvilahoa aiheuttavat enimmäkseen eri sienet kuin Etelä-Suomessa. Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Erityisen runsasta lahovikaisuus on Ahvenanmaalla, itäisellä Uudellamaalla, sekä vanhojen metsäteollisuuspaikkakuntien ympäristössä.

• Käpysieniä on mahdollista tavata pudonneilla kuusenkävyillä.

Hyönteiset

Kuusenniluri ja tukkimiehentäi, voivat tappaa vastaistutettuja kuusentaimia syömällä koloja niiden tyvelle. Eräät hyönteiset, kuten kuusenkäpykoisa ja käpykärpänen, syövät kuusen siemeniä joskus niin ahkerasti, että lisääntyminen vaarantuu. Muita tuhohyönteisiä ovat

Hiljattain pystyyn kuolleesta kuusesta voi löytyä monia sarvijäärälajeja. Kuusen juurissa voi elää vienanjäärä ja aivan rungon tyvestä voi löytyä havukantojäärä sekä paksun tyvikaarnan alueelta harmojäärä. Lähes koko rungon alueelta voi löytyä kiiltokuusijäärää ja himmeäkuusijäärää. Puun latvapuolelta voi löytyä pohjantyppyjäärä. Puun paksuista alaoksista voi löytyä katkosiipijäärä sekä viherjäärä ja oksajääriäinen.

 

• Picea abies 'Columnaris' tai Picea abies f. columnaris (Jacques) Rehder – pylväskuusi
• Picea abies 'Echiniformis' – siilikuusi
• Picea abies 'Globosa' – pallokuusi
• Picea abies 'Hyrry', 'Kartio', Maxwellii', 'Nana', 'Peikko' 'Repens' tai Picea abies f. nana (Carrière) Rehder – kääpiökuusi
• Picea abies 'Nidiformis' tai Picea abies f. nidiformis (Beissner) Slavin – pesäkuusi
• Picea abies 'Procumbens' tai Picea abies f. procumbens (Carrière) Rehder – laakakuusi (mattokuusi)
• Picea abies 'Tabuliformis' tai Picea abies f. tabulaeformis (Carrière) Rehder – tapionpöytä (pöytäkuusi)
• Picea abies f. aurea (Carrière) Rehder – kultakuusi, viljelylajikkeita 'Kulta-Lumikki', 'Kulta-Päivikki', 'Kulta-Talvikki'
• Picea abies f. compacta (Kirchner) Rehder – tupaskuusi
• Picea abies f. condensata Th. Fries – luutakuusi, viljelylajikkeita 'Akka', 'Ukko'
• Picea abies f. corticata Schröter – kaarnakuusi
• Picea abies f. cruenta Elfstrand – purppurakuusi
• Picea abies f. glomerulans (Kihlman) Krüssmann – sikermäkuusi
• Picea abies f. mammillosa Schröter – nisäkuusi
• Picea abies f. pendula – surukuusi, tunnetaan myös itkukuusena ja kyynelkuusena
• Picea abies f. pyramidata (Carrière) Rehder – kartiokuusi
• Picea abies f. tuberculata Schröter – syyläkuusi
• Picea abies f. variegata Carrière – kirjokuusi
• Picea abies f. viminalis (Sparrman) Sylvén – riippakuusi
• Picea abies f. virgata (Jacques) Rehder – käärmekuusi

 

Metsäteollisuus

 

 

Puutyöaineena kuusi on vaaleaa, harvoin hieman punertavaa. Sitä kaupataan Keski-Euroopassa nimellä whitewood (valkopuu). Sen rakenne on tasaista ilman huomattavaa juovaisuutta. Sydänpuu voi olla hienokasvuista ja pinta- eli mantopuu pihkaista. Kuusta käytetään paperi- ja selluteollisuudessa, mutta myös samoihin puunjalostustarkoituksiin kuin mäntyä. Sydänpuulaudoista tehdään usein lattioita. Kuusen juuresta saadaan juurivaneria. Järeistä kuusipölleistä sorvataan vanerin väliviilua. Puu soveltuu hyvin myös akustisten soittimien rakennusmateriaaliksi. Puutyömateriaalina kuusi on kevyehköä, sen ominaispaino kuivana on noin 0,47.

Ravintokäyttö

Nuoria vuosikasvaimia eli kerkkiä on käytetty kuusenkerkkäsiirapin valmistukseen. Niistä valmistetaan myös erilaisia juomia ja niitä voidaan käyttää mausteena. Kuusenkerkkiä käytetään myös luonnonlääkinnässä mm. reumaattisiin ja hengitystievaivoihin. Niitä voi syödä sellaisenaan. Kuusikumi on puusta kuumavesiuutolla hemiselluloosasta saatava kuusen galaktoglukomannaaneista saatava jae, jota voidaan käyttää stabilointiaineena esimerkiksi jogurteissa, salaatinkastikkeissa tai kosmetiikkatuotteissa. Lähtöaineena voidaan käyttää kuusen sahauksessa sivutuotteena syntyvää sahanpurua.

Pihka

Pihkavoidetta on perinteisesti käytetty ihon vaurioiden hoitoon, ja se on hyväksytty lääkekäyttöön..

Joulukuusi

Kuusi on Suomessa kaikkein perinteisin joulupuu.

Kansanperinne

Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla. Sen on ajateltu suojelevan taloa. Karsikkopuu oli joskus kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa, ja siihen kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin liitettiin vainaja tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin palaaminen elävien joukkoon kummittelemaan.

• Laji.fi: Metsäkuusi (Picea abies)
• iNaturalist: Metsäkuusi (Picea abies)
• Helsingin yliopiston Metsäekologian laitoksen virtuaali Arboretum: Kuusi (Picea abies) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuusen erikoismuodot. (Arkistoitu – Internet Archive) Metla
• Metsäntutkimuslaitos, Metsätuho-opas. (Arkistoitu – Internet Archive) Metla
• Kuusen tyvilaho. (Arkistoitu – Internet Archive) Metsäntutkimuslaitos (Metla)
• Sanna Leinonen, Jaana Uusipuro, Hanna Kailasto: Kaarnakuoriaiset kuusella (Arkistoitu – Internet Archive)
• United States Department of Agriculture (USDA): Picea abies (englanniksi)
• Flora of China: Picea abies (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Picea abies (common spruce) (englanniksi)
• Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Picea abies (englanniksi)
• PheroBase: Floral volatiles of Picea abies (englanniksi)