Mesipistiäiset: Hyönteisten ryhmä

Mesipistiäiset
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko:	Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo:	Mesipistiäismäiset Apoidea
Kladi:	Mesipistiäiset Anthophila Latreille, 1804
Heimot
Maamehiläiset Andrenidae Aitomehiläiset Apidae Kalvomehiläiset Colletidae Dasypodaidae Hietamehiläiset Halictidae Vatsaharjamehiläiset Megachilidae Meganomiidae Vyömehiläiset Melittidae Stenotritidae
Katso myös
Mesipistiäiset Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Mesipistiäisiä esiintyy kautta maailman. Niitä tunnetaan noin 20 000 lajia, joista Suomessa elää 235. Useat mesipistiäislajit ovat yksineläjiä eli erakkoja. Hunajamehiläiset sen sijaan muodostavat suuria ja hyvin järjestäytyneitä yhdyskuntia, jonka jäsenet ovat lähisukulaisia keskenään. Näiden lajien sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja poikkeuksellista koko eläinkunnassa.

Ihmiselle tutuin mesipistiäinen on tarhamehiläinen (Apis mellifera). Se elää parvissa ja sitä käytetään mehiläistuotteiden kuten hunajan tuotantoon. Myös kimalaiset ovat mesipistiäisiä.

Mesipistiäiset kehittyivät ampiaisten edeltäjistä, jotka kukkakasvien synnyn myötä noin 100 miljoonaa vuotta sitten siirtyivät käyttämään kasvien siitepölyä proteiinin lähteenään.

Ampiaisiin verrattuna mesipistiäiset ovat yleensä rakenteeltaan tukevampia sekä karvaisempia. Jotkin lajit ovat kuitenkin ampiaisten tapaan hoikkia ja vähäkarvaisia, joskus jopa samanvärisiä kuin ampiaiset.

Pienimmät mesipistiäislajit ovat pituudeltaan alle 2 millimetriä. Maailman suurin mesipistiäinen on Malaijien saaristossa elävä Megachile pluto, joka kasvaa 39 millimetrin pituiseksi.

Monen mesipistiäislajin naaraalla on myrkkypistin, jota mesipistiäinen käyttää puolustautuakseen. Maamehiläisten, vatsaharjamehiläisten ja aitomehiläisten monilla lajeilla pistin on vaatimaton tai puuttuu kokonaan.

Mesipistiäisten selkein ero lähes kaikkiin ampiaisiin on se, että mesipistiäiset tarvitsevat kukkien siitepölyä saadakseen proteiinia toukkiensa ravinnoksi, eivätkä ne syö hyönteisiä tai hämähäkkieläimiä kuten ampiaiset. Tähän poikkeus on eräs mesipistiäisten Trigona-suvun laji, joka ruokkii toukkaansa raadoilla.

 

Mesipistiäinen kehittyy munasta toukkavaiheen ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi yksilöksi. Lähes kaikkien mesipistiäislajien muna on valkoinen, pitkulainen ja hiukan kaareva. Mesipistiäinen laskee munansa yleensä sen ruoan päälle, jota toukan on tarkoitus syödä. Jotkin lajit kuitenkin ruokkivat aktiivisesti toukkiaan, jolloin munan sijoituksella ruokaan nähden ei ole väliä. Yhdyskuntamehiläisten munat ovat pieniä ja erakkomehiläisten munat suuria. Erään Xylocopa-lajin muna on mahdollisesti koko hyönteismaailman suurin, jopa 16,5 millimetriä eli puolet mesipistiäisen omasta pituudesta.

Jotkin mesipistiäislajit tekevät pesänsä maan alle, toiset korkealle puihin, ja jotkin ihmisten taloihin. Jotkin mesipistiäislajit ovat loisia, jotka ryöstävät toisilta yksilöiltä pesän, elävät toisten lajien rakentamissa pesissä, tai jättävät munansa toisten lajien kasvatettavaksi.

 

Erakkomehiläinen rakentaa oman pesänsä ja ruokkii itse omat jälkeläisensä. Se voi kaivaa pesänsä esimerkiksi maahan muiden pesien viereen. Yhdyskuntamehiläiset elävät pesässä muiden yksilöiden kanssa. Aitososiaaliseen yhdyskuntaan kuuluu yleensä työläisiä sekä yksi kuningatar, joka hoitaa munimisen ja on usein kaikkien työläisten äiti. Kuningatar on monilla lajeilla suurikokoisempi kuin työläiset. Joidenkin lajien yhdyskunnat eivät ole aitososiaalisia, vaan ne muodostuvat samasta sukupolvesta, usein sisaruksista. Joissain mesipistiäisyhdyskunnissa ei ole minkäänlaista työnjakoa, vaan kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla.

Mesipistiäislajien sukupuolikäyttäytyminen vaihtelee lajien välillä runsaasti. Joidenkin lajien naaras parittelee vain kerran, toisten lajien naaraat useita kertoja. Useimpien lajien urokset pystyvät parittelemaan useasti.

Hunajamehiläiset tuottavat muun muassa hunajaa ja mehiläisvahaa, minkä vuoksi ihminen kasvattaa niitä hyötyeläimenä. Mesipistiäiset ovat välttämättömiä hedelmien ja vihannesten pölyttäjiä kuljettaessaan siitepölyä kukasta kukkaan.

Mesipistiäisten nykyisiä uhkia ovat niiden elinympäristöjen katoaminen, tuholaistorjunta-aineet ja taudit.

 

• Tarhamehiläinen (Apis mellifera)
  • useita rotuja; yleisesti tarhattuja rotuja ovat italialainen, krainilainen, buckfast ja tumma (musta) mehiläinen
• Intianmehiläinen (Apis cerana)
• Rusomuurarimehiläinen (Osmia bicornis)
• Afrikkalaistunut mehiläinen ('tappajamehiläinen') aggressiivinen risteymä

• Michener, Charles D.: The Bees of the World. The Johns Hopkins University Press, 2007. ISBN 978-0-8018-8573-0.

Viitteet

• Ei pelkkää hunajaa (More than Honey, 2012). Markus Imhoof, Sveitsi

• Elintarviketurvallisuusvirasto Evira: Mehiläisten sairaudet (Arkistoitu – Internet Archive)