Max Horkheimer: Saksalainen filosofi ja sosiologi
Max Horkheimer (14.
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
helmikuuta">14. helmikuuta 1895 Zuffenhausen, nykyisin osa Stuttgartia – 7. heinäkuuta 1973 Nürnberg) oli saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko. Horkheimer oli Institut für Sozialforschung -tutkimuslaitoksen johtajana 1930–1958. Hän oli myös Frankfurtin yliopiston yhteiskuntafilosofian professorina vuosina 1930–1934 ja vuosina 1949–1962 filosofian ja sosiologian professorina. Vuosina 1951–1953 hän toimi Frankfurtin yliopiston rehtorina.
| Max Horkheimer | |
|---|---|
 Max Horkheimer (etuvasemmalla), Theodor Adorno (etuoikealla) ja Jürgen Habermas äärimmäisenä takaoikealla vuonna 1965 Heidelbergissa Saksassa. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1895 |
| Kuollut | 7. heinäkuuta 1973 (78 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | kriittinen teoria |
| Vaikutusalueet | kriittinen teoria, yhteiskuntateoria |
| Tunnetut työt | autoritaarinen persoonallisuus |
| Väitöstyön ohjaaja | Hans Cornelius |
Horkheimer on niin sanotun Frankfurtin koulukunnan (Herbert Marcuse, Theodor W. Adorno, Leo Löwenthal, Friedrich Pollock, Erich Fromm) perustajahahmo ja sen keskeisten teoreettisten linjausten kirjoittaja. Hän oli keskeinen kriittisen teorian ja länsi-marxilaisuuden kehittäjä. Muun muassa teoksissaan Valistuksen dialektiikka (kirjoitettu yhdessä Theodor W. Adornon kanssa) ja Eclipse of Reason (1947) sekä lukuisissa artikkeleissaan (muun muassa traditionaalinen ja kriittinen teoria) hän kehitteli syvälle menevää länsimaisen sivilisaation kritiikkiä erityisesti järjen käsitteen luonteen muutosta paikantaen. Horkheimer ajatteli, että kulttuuri ja tietoisuus omasivat osittain erillisen ja aktiivisen roolin talouden ulkopuolella. Tässä hän irtaantui selvästi niin sanotuista vulgaarimarxilaisista yhteiskuntaa kuvaavista teorioista. Hän arvosteli välineellistä järkeä, jonka hän väitti olevan vallitseva järjen muoto niin kapitalistisissa kuin sosialistisissa yhteiskunnissa.
Kirjallisuutta
- Adorno, Theodor W., Horkheimer, Max & Marcuse, Herbert: Järjen kritiikki. Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta. Tampere: Vastapaino, 1991. ISBN 951-9066-41-1.
- Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W.: Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita. (Dialektik der Aufklärung: Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietilä. Klassikko-sarja. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-219-0.
- Horkheimer, Max: Välineellisen järjen kritiikki. (Eclipse of reason, 1947.) Suomentaneet Olli-Pekka Moisio ja Veikko Pietilä. Klassikko-sarja. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-189-6.
Aiheesta muualla
- Berendzen, J. C.: Max Horkheimer The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Max Horkheimer, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.