Joachim Jungius

22. lokakuuta 1587 Lyypekki, k. 23. syyskuuta 1657 Hampuri) oli saksalainen matemaatikko, fyysikko ja filosofi. Jungius oli 1600-luvun merkittävimpiä tieteen ja Baconilaisen (vaikkakin puolusti matemaattista metodia luonnontieteissä) empirismin puolestapuhujia.

Jungius kävi Pyhän Katariinan lukiota Lyypekissä vuoteen 1605, opiskeli metafysiikkaa Rostockin yliopistossa 1606–1608, josta siirtyi Gießeniin, jossa valmistui maisteriksi ja sai myös matematiikan professuurin vuosiksi 1609–1614. Hän kiinnostui lääketieteestä ja opiskeli sitä Padovassa vuodesta 1616 vuoteen 1619, jolloin valmistui lääketieteen tohtoriksi.

Vuodesta 1624 vuoteen 1628 hän opetti matematiikkaa Rostockissa ja lääketiedettä Helmstedtin yliopistossa. Hän asettui 1629 Hampuriin, jossa opetti luonnontieteitä professorina ja toimi myös pitkään Johanneumin lukion rehtorina.

Matematiikan tärkeää asemaa luonnontieteissä hän tähdentää virkaanastujaistutkielmassaan vuodelta 1608.

Kenties tärkein työnsä on Logica Hamburgensis (1638), jossa hän käsittelee myöhäiskeskiajan logiikkaa ja josta Leibniz kertoo saaneensa vaikutteita. Hänen oppilaansa julkaisivat hänen teoksensa Doxoscopia (1662) ja Isagoge phyoscopica (1679) postuumisti. Hänen kasvitieteelliset teoriansa olivat aikaansa nähden edistyneitä, mutta eivät kuitenkaan yleisesti tiedossa. John Ray tekee ne tunnetuksi käyttäessään niitä kasvienluokittelussa hyväksi, ja häneltä ne tulivat Carl von Linnén tietoon.

Monia myöhempiä töitään Jungius ei voinut julkaista, sillä hänellä oli vaikeuksia uskonnollisten auktoriteettien kanssa.