Isosepelkaija: Lintulaji
Isosepelkaija (Barnardius zonarius) on australialainen kaija.
Barnardius-suvun lajeja oli aikaisemmin kaksi, mutta nykyisin katsotaan B. barnardin olevan B. zonariuksen alalaji. B. barnardia kutsuttiin suomeksi nimellä sepelkaija.
| Isosepelkaija | |
|---|---|
 Isosepelkaijakoiras | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Barnardius |
| Laji: | zonarius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Barnardius zonarius | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 37-42 cm ja paino 123–206 g. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, pää, posket ja niska ovat mustat, kaulassa on kirkkaan keltainen sepel ja pitkä pyrstö on sinikiiltoinen ja valkokärkinen. Naaras muistuttaa koirasta mutta on väreiltään himmeämpi ja sen pää on ennemminkin tummanruskea kuin musta. Nokka on vaaleanharmaa, koivet harmaat ja iiris ruskea. Aiemmin lajiin B. barnardi kuuluneet alalajit ovat muutoin samankaltaiset, mutta niiltä puuttuu selvästi tumma pää ja niiden höyhenpuku on himmeämmän vihreä.
| Nimi | Kuva | Kuvaus |
|---|---|---|
| B. z. semitorquatus(engl. Twenty-eight parrot) |  | Punainen nauha nokan yllä ja vihreä vatsa erottaa alalajista B. z. zonarius. |
| B. z. zonarius(engl. Port Lincoln parrot / Port Lincoln ringneck) | -1.JPG) | Punaisen nauhan puute nokan yllä ja keltainen vatsa erottaa alalajista B. z. semitorquatus. |
| B. z. macgillivrayi(engl. Cloncurry parrot) |  | Selvästi keltainen vatsa ja punaisen nauhan puute nokan yllä erottaa alalajista B. z. barnardi. |
| B. z. barnardi(engl. Mallee ringneck) |  | Punainen nauha nokan yllä erottaa alalajista B. z. macgillivrayi. |
Esiintyminen
Isosepelkaijat elävät laajalla alueella Australian sisäosissa, lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja populaation koko on yli 100 000 yksilöä. Siitä tunnetaan neljä alalajia.
Isosepelkaija on melko suosittu lemmikkilintu Euroopassa, mutta Suomessa sitä ei tavata ollenkaan tai juuri ollenkaan.
Elinympäristö
Laji elää hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, kuten jokivarsien eukalyptusmetsiköissä, pensaikoissa, esikaupunkien ja viljelysmaiden metsiköissä.
Lisääntyminen
Pesintä alkaa elokuussa ja voi jatkua helmikuulle, jos olot ovat suotuisat, jolloin laji voi pesiä kahdesti kesän aikana. Pesä on tavallisesti syvällä eukalyptuksen onkalossa. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo keskimäärin 20 päivää. Naaras poistuu ruokailemaan vain aikaisin aamulla ja illalla. Koiras vartioi lähipuussa ja varoittaa heti, jos vaara uhkaa. Poikaset jättävät pesän viiden viikon ikäisinä.
Ravinto
Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, silmuista, kukista ja hyönteisistä sekä niiden toukista. Erityistä herkkua näyttävät olevan erään kurkun (Cucumis myriocarpus) ja vesimelonin (Citrullus lanatus) siemenet sekä pensastupakan (Nicotiana glauca) hedelmät.
Lähteet
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Isosepelkaija, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.