Foinikialaiset: Muinaiskansa

vaikuttanut seemiläistä foinikian kieltä puhunut kansa. Foinikialaiset olivat läheistä sukua kanaanilaisille, ja tällä nimellä he kutsuivat myös itseään.

Foinikialaiset lienevät asuneet maassaan jo 3500–3000 eaa. Voimakkaimmillaan foinikialaiset olivat noin 1200–800 eaa. Tunnetuimmat klassisen Foinikian kaupungit olivat Sidon ja Tyros, mutta aiemmin Ugarit ja Byblos olivat merkittävämpiä. Byblos asutettiin jo 3000-luvulla eaa., mutta amorilaiset hävittivät sen noin 2150 eaa. Kaupunki rakennettiin myöhemmin uudestaan, ja Foinikian rannikolle nousi myös useita muita kauppakaupunkeja ja kulttuurikeskuksia, kuten Ugarit, Tripoli, Sidon, Tyros ja Akko.

Foinikialaiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, jotka perustivat kauppasiirtokuntia hyvinkin kauas kotimaastaan. Foinikia laajeni merelle, koska maa-alueilla oli jo muita kansoja. Toisaalta idässä oli vuoristo. Foinikialaiset perustivat esimerkiksi Rooman kilpailijan Karthagon vuonna 814 eaa. nykyisen Tunisian rannikolle. Muita foinikialaisten siirtokuntia oli Kyproksella, Rodoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa, sekä Marseillessa Etelä-Ranskassa ja Cádizissa Espanjassa.

Ei tiedetä, miten varhain Foinikian rannikolta on purjehdittu vaikka joidenkin teorioiden mukaan olisi purjehdittu jo neoliittisella kivikaudella. Foinikian yhdistivät maa- ja merikaupan reitit. Idästä tuli kauppatavaraa, jota voitiin myydä edelleen merikaupan välityksellä.

Foinikian seutu tuotti setripuuta, jota myytiin muun muassa Egyptiin. Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia ja merenkulkijoita. Purjehdusmatkat ulottuivat muun muassa Espanjaan ja ehkä Englantiin asti.

Alkuperä: kanaanilaiset

Pronssikautisen Levantin (nyk. Israelin, Libanonin ja Syyrian alueella) asukkaita ja foinikialaisten edeltäjiä kutsutaan yleensä kanaanilaisiksi. Kanaanilaiset perustivat linnoituksia jo ennen vuotta 3000 eaa. Kanaanilaisilla oli myös laajat kauppayhteydet muiden Välimeren kansojen kanssa.

Jo muinaisen Egyptin ensimmäisen ja toisen dynastian aikana egyptiläiset hankkivat Libanonin seetriä Foinikian Bybloksesta eli Gublasta, josta tuli lopulta egyptiläisten tukikohta. Viidennen dynastian aikoihin Sahu-Ra:n hallitessa Egyptiä merikauppa ulottui ainakin Vähä-Aasian länsirannikolle asti. Myöhemmin kolmannella vuosituhannella Urukin Lugalzaggesi ja Akkadin Sargon lienevät saapuneet tännekin valloitusretkillään. Ugaritissa ja Bybloksessa oli egyptiläisiä temppeleitä ja Mesopotamian nuolenpääkirjoitusta.

Merkittävimpiä kanaanilaisia kaupunkeja olivat Ugarit (nykyinen Ras Shamra Syyrian alueella) sekä Syyrian Ebla, joka hallitsi laajaa aluetta 2300-luvulla eaa. Useimmat kanaanilaisten kaupungit tuhoutuivat sodassa Egyptiä vastaan 1500-luvulla eaa.; lopullisesti kanaanilaiskaupungit autioituivat 1200-luvulla eaa., kun merikansat tekivät rajun hyökkäyksen itäisen Välimeren alueelle.

Foinikialaisten kukoistuskausi noin 1200-800 eaa.

Foinikialaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Välimeren rannikoille ja jopa Atlantin puoleisille Euroopan ja Afrikan rannoille noin 1100 eaa. Ensimmäisiä olivat Cadiz Espanjassa, Lixis Marokossa, Utica Pohjois-Afrikassa ja Kition Kyproksella. Utican lähelle perustettiin suuri ja rikas Karthago.

Hieman vuoden 1200 eaa. jälkeen merikansat ryöstivät ja tuhosivat pahoin monia Välimeren rantojen kaupunkeja. Foinikian kaupungit nykyisen Libanonin rannikolla selvisivät hyökkäyksistä vähällä ja saivat siten edullisen aseman kilpaileviin kansoihin verrattuina.

Foinikialaisten merkittävimmiksi kaupungeiksi nousivat lasinvalmistuksen keskus Sidon ja purppurakaupan keskus Tyros.

Etelässä foinikialaisten jälkeen filistealaiset jatkoivat merikauppaa. Alalakh ja Ugarit tuhoutuivat täysin merikansojen hyökkäyksissä. Egyptiläiset eivät pystyneet edistämään Foinikian kauppaa. Assyrian Tigletpileser I uhkasi Foinikiaa, ja useat kaupungeista päättivät maksaa veroa Assyrialle. Aramealaiset ja filistelaiset laajensivat valtaansa sisämaassa, ja he etenivät myös eteläiseen Foinikiaan sekä sisämaassa Karmelin vuoren seuduille. He estivät Foinikian merikaupan. Pian Daavid loi Israelin suurvallan jonka kauppaa Foinikia hoiti. Sidon oli vallannut silloin Tyyroksen. Foinikian kauppa vapautui, ja erityisesti Byblos ja Sidon kukoistivat ja sekä Tyros ja Arvad menestyivät.. 1000–900 eaa. Egyptin faaraot Sheshonk ja Onsorkon valtasivat taas Bybloksen, joka sai siten tukea Sidonia vastaan. Noin 800–700 eaa. Sidon ja Tyros nousivat johtoon. Tyros jatkoi Sidonin pääkaupunkina, kunnes Assyria tunkeutui alueelle ja hajotti kaupunkivaltioiden yhdistelmän.

Foinikialaisten vallan hiipuminen

Kreikkalaiset syrjäyttivät lopulta asteittain foinikialaiset Välimeren kaupassa vuosisadalta 800–700 eaa. alkaen.

Assyria valtasi Foinikian osia alkaen 900-luvulta eaa. Foinikialaisille oli kova isku, kun Assyriasta irtautuneen Uus-Babylonian Nebukadnessar valloitti maan 573 eaa. Foinikia antoi laivastonsa ajan mitan mukaan supervallaksi nousseelle Persialle 538 eaa., muun muassa tukemaan Persian hyökkäystä Kreikkaan.

Kun Aleksanteri Suuri valloitti alueen 332 eaa., alueen loisto oli heikkenemässä, ja Foinikia liitettiin hellenistiseen imperiumiin. Vuonna 64 fonikiasta tuli roomalaisen Syyrian provinssin osa, mutta Aranus, Sidon ja Tyrus säilyttivät itsehallintoasemansa.

Karthago oli 200-luvulle eaa. tultaessa ehtinyt kasvaa suurvallaksi, mutta heikkeni merkittävästi roomalaisia vastaan käydyissä puunilaissodissa. Karthago tuhoutui lopullisesti kolmannessa puunilaissodassa 149–146 eaa.

Kanaanilaiset kirjoittivat sumerin kielellä sekä paikallisella seemiläisellä kielellä. Ensimmäiset yksittäisiin äänteisiin perustuvat aakkoset olivat luultavasti kaananilaisten kehitelmä. Foinikialaiset perivät kanaanilaisilta aakkoset ja välittivät ne edelleen kreikkalaisille. Kreikan kielen välityksellä kanaanilaisperäiset aakkoset siirtyivät puolestaan latinan kieleen.

Foinikialaiset olivat merkittävä sivistyksen välittäjä idän ja lännen välillä. Foinikialaiset harjoittivat myös orjakauppaa. He puhuivat seemiläistä foinikian kieltä, joka oli erittäin läheistä sukua heprealle, ja käyttivät aakkoskirjoitusta, foinikialaisia aakkosia. Ugaritissa foinikialaiset käyttivät kuitenkin omaa aakkosversiotaan nuolenpääkirjoituksesta.

Foinikialaisten uskonnossa luonnonvoimilla oli keskeinen sija. He palvoivat monia jumalia ja jumalattaria, joita olivat esimerkiksi Baal ja Astarte (tunnettu myös nimillä Ištar tai Inanna).

Foinikialaiset veivät muun muassa setripuuta, lasituotteita, metallitavaroita, maljakoita, aseita ja koruja. Tunnetuin foinikialainen vientituote oli purppuran värinen kangas, joka tehtiin erikoisella salassa pidetyllä tavalla. Foinikialaiset olivat tunnettuja lasinvalmistustaidostaan ja purppuranvärisestä kankaastaan. Värin valmistusohje oli pitkään foinikialainen salaisuus. Väriä saatiin eräiden kotiloiden rauhasista. He valmistivat myös muita värejä. Foinikia toi idästä silkkiä.

Foinikian sota-alukset olivat aikaisempia vahvempia ja isompia.

Tunnetuimmat Foinikian kaupunkivaltiot olivat Sidon ja Tyros. Muita olivat Arvad (Aradus), Byblos eli Gubla, Ugarit, Tripoli, Batrun, Beirut ja Baalbek. Foinikian kaupunkivaltiot liittoutuivat yhteen yhteisten etujen vuoksi. Eri aikoina eri kaupunki oli johtavassa asemassa. Johdossa oli Ugarit 1600–1500, Byblos 1400–1300, Sidon 1200–1100, Tyros 1100–800 ja Tripoli viidennellä vuosisadalla (500–400) eaa.

Kuningas Salomon aikalaisen Hiramin isän Abibaalin aikana (900–800 eaa.) perustettiin kauppa-asema Kyprokseen, Sardiniaan sekä Tunisiaan Uticaan ja Hippokseen. Tyros perusti kauppa-asemia Etelä-Espanjaan Cadezin lähelle mahdollisesti jo 1100-luvulla eaa.

Foinikialaisten perustama kaupunki Kyproksella oli Kition, nykyinen Larnaka.

• Levantti

• Kari, Risto: Historian ABC 2 – kaikkien aikojen valtiot. Tammi, 2001. ISBN 951-31-1094-x

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Foinikialaiset.

• Nina Jidéjian: Byblos through the ages. Dar Al-Machreq, Beyrouth, 1968.
• Jean-Pierre Thiollet: Je m'appelle Byblos. H & D, Paris, 2005. ISBN 2-914266-04-9.

• Phoenicians, Greeks, and Carthaginians Eric Solsten, ed. Portugal: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1993.
• The Phoenicians Thomas Collelo, ed. Lebanon: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.