Flakpanzer Gepard: Ilmatorjuntapanssarivaunu

Se on rakennettu Leopard 1 -taistelupanssarivaunun alustalle ja aseistettu kaksitykkisellä Oerlikonin 35 mm KDA -ilmatorjuntatykkijärjestelmällä.

Flugabwehrkanonenpanzer Gepard
Gepard ilmatorjuntapanssarivaunu
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Saksa
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä	7,68 m
Leveys	3,71 m
Korkeus	3,29 (tutka-antenni alaslaskettuna)
Taistelupaino	47,5 t
Maksiminopeus
– tiellä	65 km/h
Toimintasäde	550 km (tiellä)
Pääase	2 × 35 mm Oerlikon KD-ilmatorjuntakanuuna
Muu aseistus	2 × 4 savuheitteet
Panssarointi	tavanomainen panssariteräs
Moottori	10-sylinterinen 37,4-litrainen MTU-monipolttoainemoottori 2 mekaanista ahdinta
– hevosvoimat	830 hv
– kilowattia	610 kW
Miehistö	3 (johtaja, ampuja, ajaja)
Infobox OK

Gepardia valmisti müncheniläinen Krauss-Maffei Wegmann (KMW) ja sitä käytetään Alankomaiden, Belgian, Chilen, Romanian ja Saksan asevoimissa. Siitä ollaan asteittain luopumassa. Saksa on harkinnut tämän tyypin vaunujen luovuttamista sotaa käyvälle Ukrainalle loppukeväällä 2022 DW:n eli Deutsche Wellen mukaan.

Ilmatorjuntakanuunat ovat samat kuin Suomessa käytetyssä T-55-alustalle rakennetussa 90 Marksman -ilmatorjuntavaunussa. Ne ovat 90 kaliiperia pitkät ja niiden tulinopeus on yhteensä 1 100 laukausta minuutissa. Tehokas ampumaetäisyys on noin 3 500 metriä.

Saksan ja Alankomaiden käyttämissä malleissa on erilainen tutkavarustus. Vaunussa on kaksi tutkaa, joita käytetään maalin etsintään ja tähtäykseen, kantamaltaan noin 15 km. Saksalaisessa versiossa on laseretäisyysmittari.

Vuoden 1976 hintatasossa yksi Gepard B2 -ilmatorjuntavaunu maksoi 5,4 miljoonaa Saksan markkaa, kun samalle alustalle rakennettu Leopard 1 A4 -taistelupanssarivaunu maksoi samana ajankohtana 1,4 miljoonaa Saksan markkaa.

Gepard kehitettiin liikkuvan sodankäynnin tarpeisiin lähinnä taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunujen suojaamiseen matalalla lentäviä lentokoneita ja helikoptereita vastaan. Sen suoja- ja maasto-ominaisuudet taistelukentällä vastasivat Leopard 1- ja Marder-rynnäkkövaunuja. Gepardia voidaan käyttää myös tärkeiden kohteiden, kuten siltojen ja lentokenttien suojaamiseen. Vaunu oli myös ilmatiivis suojatakseen miehistöä ABC-aseiden vaikutuksilta. Pääaseen valinnassa keskityttiin raskaiden taisteluhelikoptereiden, kuten neuvostoliittolaisen Mil Mi-24, torjuntaan ja panssaroinnissa niiden ampumilta 23 mm kranaateilta suojautumiseen. Vastaava neuvostoliittolainen ilmatorjuntapanssarivaunu oli vuosikymmentä aikaisemmin käyttöön otettu ZSU-23-4.

Ilmatorjuntapanssarivaunu Gepard perustuu Leopard 1 -taistelupanssarivaunun alustaan. Gepardissa on täydet 360 astetta kääntyvä torni varustettuna kahdella 35 mm Oerlikon ilmatorjuntakanuunalla ja kahdella tutka-antennilla. Hakututka on sijoitettu tornin takaosaan ja edessä putkien välissä ovat maalin seurantatutka ja laseretäisyysmittari. Tykkien putket ovat 90 kaliiperia, eli 3,15 m pitkät. FAPDS-ammuksen lähtönopeus on 1 440 m/s tehokkaan ampumaetäisyyden ollessa enimmillään 5 500 metriä, korkeussuunnassa 3 500 metriä. Vaunun Oerlikon KD:ssä voidaan käyttää kahta ammustyyppiä, tavanomainen käytäntö on 320 ilmatorjuntakranaattia ja 20 panssarikranaattia asetta kohden. Yhteenlaskettu tulinopeus on 1 100 laukausta minuutissa. Sähköisesti käännettävässä tornissa on 40 kW tehoinen generaattori voimanlähteenään 4-sylinterinen 3,8-litran Mercedes-Benz OM 314 monipolttoainemoottori.1980-luvulta lähtien Stinger-ilmatorjuntaohjuksin varustetut taistelijat ovat täydentäneet Gepardin tulivoimaa käyttäen hyväkseen vaunun tutkan valvontakykyä. Ilmatorjuntaohjusten lisäämistä vaunuihin testattiin mutta hankintoja ei tehty. Gepardin kehitystyö alkoi 1963. Vuonna 1969 neljää A-prototyyppiä testattiin sekä 30 mm että 35 mm kanuunoilla. Valinta päätyi vuonna 1970 35 mm kanuunan käyttöön. Kaksitoista toisen vaiheen B-prototyyppiä tilattiin vuonna 1971, samana vuonna Alankomaiden asevoimat tilasi viisi CA-esisarjan vaunua. Vuonna 1973 Saksassa päätettiin tilata Krauss-Maffeilta 432 kappaletta B2-tyypin torneja ja 420 kappaletta vaunualustoja yhteihintaan 1,2 miljardia Saksan markkaa. Ensimmäiset vaunut luovutettiin joulukuussa 1976. Belgia tilasi 55 saman tyyppistä vaunua. Alankomaan asevoimat tilasi kolmessa erässä yhteensä 95 kappaletta CA1, CA2 ja CA3-versiota. Ne oli varustettu Philipsin tutkajärjestelmällä.

Saksa on toimittanut 2022 Ukrainaan viitisenkymmentä vaunua. Niitä on ollut tarkoitus käyttää Venäjän "kamikaze-lennokkeja" vastaan, ja ne ovat osoittautuneet tutkansa ja tulinopeutensa ansiosta tehokkaiksi tähän tarkoitukseen.

•   Alankomaat 60 kpl, siirretty reserviin
•   Belgia 55 kpl, vedetty palveluksesta
•   Chile 30 kpl, ostettu ylijäämänä Saksasta
•   Romania 43 kpl, ostettu ylijäämänä Saksasta
•   Saksa alun perin 377 kpl, käytössä 94
•   Jordania 60 ostettu Hollannista
•   Ukraina ~50 luovutettu Saksasta 2022

• Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 241. 2. painos. Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Flakpanzer Gepard.

• Tank Encyclopedia (englanniksi)