Dogonit

Siihen kuuluu noin 300 000 henkeä, jotka ovat asettuneet satoihin kyliin Bandiagaran kallioiden läheisyyteen. Bandiagara on Unescon maailmanperintökohde sekä maisemansa että dogonien ikiaikaisten perinteiden takia. Dogonit puhuvat dogonin kieltä.

Dogonit
Kaksi dogonia naamioissa kuvattuna Malissa.
Väkiluku	400 000-800 000
Merkittävät asuinalueet  Mali  Burkina Faso
Kielet	dogoni
Uskonnot	perinteinen usko, islam, kristinusko
Infobox OK

Dogonien alkuperästä tai heidän historiastaan ennen Bandiagaraan asettumisesta ei tiedetä paljoa. Dogonien oman perimätiedon mukaan alueen luolista löydetyt puuveistokset ovat yli 2 000 vuotta vanhoja ja ne teki kansa nimeltä telemit, jonka dogonit uskovat asuttaneen aluetta ennen heitä. Vanhimmat puuveistokset on kuitenkin ajoitettu vain 200 vuotta vanhoiksi ja ne muistuttavat tyyliltään dogonien veistoksia. Samoin dogonit ovat pitäneet alueelta löydettyjä luita telemien jäännöksinä, mutta niistäkin vanhimmat ovat ajoitettu 1000-luvulle. Edelleen dogonien perimätiedon mukaan dogonien esi-isät tulivat alueelle vasta 1200-luvulla Niger-joen länsipuolelta näiden paetessa laajenevien Ghanan, Malin ja Songhain tieltä. Heidän piti liikkua jälleen 1400-luvulla mossien tieltä ja tuolloin he muuttivat nykyisille alueilleen. Alueen kallioinen maasto tarjosi turvaa myöhemminkin 1700- ja 1800-luvuilla jihadia käyneitä muslimeja vastaan. Vuosina 1892–1905 Ranska laajensi siirtomaaimperiumiaan nykyiseen Maliin, mutta heidän käydessä sotaa pääasiassa alueen muslimeja vastaan dogonit jäivät tapahtumista syrjään. Eurooppalaiset pyrkivät ottamaan yhteyttä dogoneihin ensimmäistä kertaa varsinaisesti vasta 1930-luvulla, jolloin tutkijat kirjasivat ylös heidän tapojaan. Malin itsenäistyttyä vuonna 1960 dogonit ovat pysytelleet syrjässä maan poliittisesta elämästä. Hiljattain dogoneja on kuitenkin muuttanut perinteisiltä alueiltaan muille alueille, joilla maanviljely on helpompaa. Dogonit tulivat tunnetuksi maailmalla ja heidän on väitetty omaavan kehittynyttä astrologista tietoa, mutta nämä väitteet on sittemmin kumottu.

Asuminen

 

Omalaatuisimpia dogonien asumuksista ovat Bandiagaran kallioille ja niiden alapuolelle rakennetut kylät, joissa on tyypillisesti noin 1 000 asukasta. Kaivojen ja juomapaikkojen ympärillä on usein useampi kylä. Jokaisessa kylässä asuu yksi tai useampi suku, joka polveutuu samasta esi-isästä isälinjan kautta. Sukuja johtaa suvun vanhin mies, joka asuu rakennuksessa jota kutsutaan nimellä ginna. Yhden suvun kylissä hän toimii myös kylän päällikkönä. Kylien talot tehdään mudasta ja niiden korkeat katot mudasta ja kivistä. Kylissä on myös korkeita aikoinaan viljan säilytyksessä käytettyjä torneja, mutta nykyisin niitä pidetään usein yleisvarastoina. Kylien keskustassa on togu na -niminen talo, jota käytetään miesten kyläkokouksissa.

Elinkeinot

Maanviljelylle epäsuotuisasta maastosta huolimatta useat dogonit ovat maanviljelijöitä. Viljely tapahtuu tätä varten rakennetuilla terasseilla ja niitä lannoitetaan kompostilla ja linnun jätöksillä. Hirssi on viljellyistä kasveista tärkein. Viljelyn lisäksi dogonit pitävät esimerkiksi lampaita, vuohia ja kanoja. Lehmiä ja aaseja kasvatetaan alueilla, joilla niille on tarpeeksi tilaa. Dogonien alueiden vesivarannot ovat vähäisiä ja esimerkiksi 1960- ja 1980-lukujen kuivuudet aiheuttivat nälänhätiä. Nykyisin monet dogonit lähtevät töihin kaupunkeihin lähettäen osan palkastaan kotiin.

Uskonto

 

Nykyisin miltei puolet dogoneista on muslimeja joiden lisäksi osa on kääntynyt kristinuskoon. Hekin ovat tosin usein säilyttäneet perinteisen uskon piirteitä. Perinteiseen uskoon kuuluu monimutkainen käsitys heidän ympäristöstään ja ne tuntevat parhaiten hogon-nimiset papit tai hengelliset johtajat. Usko koostuu tarinoista, joita pidetään tositapahtumina. Useimmat tuntevat niistä kuitenkin vain muutamia. Kuolleet haudataan usein alueen luoliin ja niissä säilytetään myös uskonnollisiin rituaaleihin tarvittavaa esineistöä, kuten esimerkiksi naamioita.

• West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6.

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dogonit Wiki Commonsissa