Dmitri Bortnjanski: Ukrainalais-venäläinen säveltäjä

lokakuuta">10. lokakuuta (J: 28. syyskuuta) 1825 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjällä vaikuttanut ukrainalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja.

Dmitri Stepanovitš Bortnjanski
Дмитрий Степанович Бортнянский
Henkilötiedot
Syntynyt	1751 Gluhov, Venäjän keisarikunta
Kuollut	10. lokakuuta 1825 Pietari, Venäjän keisarikunta
Ammatti	Säveltäjä, kuoronjohtaja
Muusikko
Tyylilajit	Kirkkomusiikki
Soittimet	piano ja cembalo
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ukrainalaissyntyinen Bortnjanski lähetettiin Ukrainasta seitsemänvuotiaana laulajaksi Pietarin hovikapellaan, jossa hän opiskeli musiikkia Baldassare Galuppin oppilaana. Hän lähti vuonna 1768 opettajansa mukana Venetsiaan jatkamaan opintoja. Pian paluunsa jälkeen vuonna 1779 hänet nimitettiin hovikapellan kapellimestariksi ja 1796 kuoronjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Bortnjanski oli ensimmäinen hovikapellan kuoronjohtaja, joka sai oikeuden jakaa esityslupia kaikelle kirkkomusiikille Venäjällä. Niinpä hänen vaikutuksensa Venäjän 1800-luvun kirkkomusiikkiin oli huomattava.

Bortnjanski tunnetaan erityisesti laajasta ortodoksisen kirkkomusiikin tuotannostaan, ja häntä on nimitetty muun muassa "Venäjän Palestrinaksi". Hänen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi 72 liturgista hymniä, joista 26 kaksoiskuorolle, 45 hengellistä kuorokonserttoa, kolmiääninen Johannes Krysostomoksen liturgia -palvelus ja kahdeksan hengellistä trioa. Bortnjanskin teokset on julkaistu kymmenosaisena teoksena, jonka on toimittanut Pjotr Tšaikovski.

Bortnjanskin Pietarin hovikapellalle säveltämässä kirkkomusiikissa oli paljon vaikutteita ukrainalaisesta musiikkiperinteestä ja esimerkiksi Johannes Krysostomoksen liturgian kerubiveisun sävelmä on ilmeisesti lainattua kansanmusiikista. Bortnjanskin musiikki sai myös paljon vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta tyylistä, millä oli suuri vaikutus ajan venäläiseen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin. 1800-luvun jälkipuoliskolla venäläisen kirkkolaulun uudistajat, kuten Stepan Smolenski ja Aleksander Kastalski, katsoivat, että tämä oli muuntanut venäläisen kirkkolauluperinteen sille outoon ja vieraaseen muotoon, ja pyrkivät perehtymään uudelleen vanhoihin luostarikirjastoissa säilyneisiin neumi- ja nuottinotaatioihin. Vaikka Bortnjanski tunnetaan yleensä hengellisen musiikin säveltäjänä, 1900-luvulla syntyi laajempaa kiinnostusta myös hänen maallista musiikkiaan kohtaan.

Bortnjanskin teoksia käytetään edelleen jumalanpalveluksissa laajasti muun muassa Suomen ja Venäjän ortodoksisissa kirkoissa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi numero 579 ”Oi Herra, korkein valtiaamme” on Dmitri Bortnjanskin sävellys. Se tuli alun perin virsikirjaan vuonna 1886 valtiopäivävirtenä ja alkoi sanoilla ”O Herra, siunaa ruhtinaamme”. Samalla sävelmällä lauletaan myös virsi 369 "Nyt päivä laskee, pilvi peittää". Virren sävelmällä alun perin esitetty ortodoksinen teksti alkaa sanoilla ”Ken kielin voisi kuvaella”.

Oopperat

• Creonte (1776 Venetsia)
• Alcide (1778 Venetsia)
• Quinto Fabio (1779 Modena)
• Le Faucon (1786 Gatchin ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
• Le Fête du Seigneur (1786 Pauluskoi ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
• Don Carlos (1786 Pietari ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
• Le Fils-Rival ou La Moderne Stratonice (1787 Pauluskoi ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)

Orkesteriteokset

• Sonaatti cembalolle, jousille ja pianolle

• Vapaasti käytettävissä olevia Bortnjanskin partituureja Mutopia Project
• Bortniansky D. S. Secular works compiled by A. V. Chuvashov
• Chuvashov A. V., D. S. Bortnyansky's autographs in the Cabinet Manuscript of the Russian Institute of Art History. P. 21-119. St. Petersburg. 2020
• Chuvashov A. V., Unknown oratorio by D. S. Bortnyansky on the text by P. Metastasio. (“Vremennik Zubovskogo instituta”, “Annals of the Zubov Institute”. No 1 (32) / 2021. С. 60–67)