Dispersio: Aallon hajaantuminen taajuuksien mukaan

Dispersiiviset aaltoliikkeet voidaan jakaa materiaalidispersioon (esimerkiksi valo väliaineessa), ja geometriseen dispersioon (esimerkiksi aallot vedessä, ääni ohuessa levyssä, radioaalto aaltoputkessa, valo optisessa kuidussa). Jälkimmäinen dispersiomuoto aiheutuu siitä, että aallonpituus on samaa suuruusluokkaa kuin tila, jossa aalto etenee. Systeemissä esiintyvää dispersiota kuvataan dispersiodiagrammilla, jossa pystyakselina on taajuus ja vaaka-akselina aaltoluku. Dispersio aiheuttaa sen, että vaihenopeus ja ryhmänopeus ovat erisuuruisia.

Optiikassa dispersio ilmenee niin, että väliaineen taitekerroin n ei ole vakio vaan riippuu aallonpituudesta λ. Dispersion vuoksi eri aallonpituudet eli värit taittuvat Snellin lain mukaisesti hiukan eri suuntiin, jolloin valkoinen valo hajoaa spektriksi. Ilmiö on nähtävissä esimerkiksi sateenkaaressa ja prismassa. Ilmiötä sanotaan värihajonnaksi.

Gemmologiassa suuridispersioisia värittömiä kiviä käytetään usein timantin korvikkeena. Mitä suurempi dispersio kivellä on, sitä voimakkaammin kunkin värin taittumiskulma eroaa toisistaan. Näin suuridispersioisilla jalokivillä on kaunis värileikki, josta esimerkiksi timantti on hyvin tunnettu.

Muita suuridispersioisia jalokiviä ovat muun muassa zirkoni, titaniitti ja rutiili.

Lyijy- eli kristallilasiin lisätään lyijyoksidia joka nostaa lasin dispersiota ja antaa sille näin kauniin värileikin.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dispersio Wiki Commonsissa