Aspergerin Oireyhtymä: Autismikirjon häiriö ilman älyllisen tai kielen kehityksen häiriötä

Se on yksi autismikirjon häiriöistä. Oireyhtymä on nimetty itävaltalaisen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Aspergerin mukaan.

Aspergerin oireyhtymä
Rajoittuneet mielenkiinnon kohteet ja toistava käyttäytyminen ovat Aspergerin oireyhtymän mahdollisia piirteitä. Siihen ei kuitenkaan välttämättä sisälly älyllistä erityislahjakkuutta. Kuvan pojalla on kiinnostus leikkiä molekyylimallilla.
Luokitus
ICD-10	F84.5
ICD-9	299.80
OMIM	608638
MedlinePlus	001549
MeSH	F03.550.325.100
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wiki ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa lapsuudesta alkaen ilmenevää ja yleensä läpi koko eliniän esiintyvää ihmisyksilön käyttäytymispiirteistöä, jolle ovat ominaisia tavallisesta poikkeava sosiaalisen vuorovaikutuksen tyyli sekä epätavallisen voimakkaat rajoittuneet mielenkiinnon kohteet. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa ei ole onnistuttu löytämään käyttäytymispiirteistölle yksiselitteistä syytä.

Aspergerin oireyhtymä jätettiin pois vuonna 2013 julkaistusta yhdysvaltalaisen American Psychiatric Association -yhdistyksen häiriöluokituksesta DSM-5. Siinä kaikki autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä sisältävät lapsuudesta alkaen ilmenevät niin sanotut laaja-alaiset kehityshäiriöt sisällytettiin yhteen autismikirjoon. Suomalaisessa lääketieteellisessä diagnostiikassa seurataan kansainvälistä ICD-luokitusta, josta on edelleen käytössä versio ICD-10. ICD-11 ilmestyi jo vuonna 2018, mutta sen käyttöönotto on viivästynyt. Siinä Aspergerin oireyhtymä viedään nykyisen epätyypillisen autismin koodin F84.1 alle, ja sen tarkempi nimi on ”autismikirjon häiriö ilman älyllisen tai kielen kehityksen häiriötä”.

Henkilöihin, joilla Aspergerin oireyhtymän diagnostiset kriteerit toteutuvat, viitataan usein lyhyesti esimerkiksi sellaisilla ilmauksilla kuin Asperger-henkilö, AS-henkilö ja aspergeri. Aspergerin oireyhtymän määrittelevien varsinaisten, diagnostisissa kriteereissä luonnehdittujen käyttäytymispiirteiden lisäksi Asperger-henkilöillä yleisesti esiintyy muitakin muusta väestöstä erottavia piirteitä. Alla kerrotaan lähemmin näistä niin sanotuista liitännäisoireista, joita ei kuitenkaan edellytetä diagnoosin asettamiseksi.

Aspergerin oireyhtymään liittyvien erityispiirteiden esiintyvyys ja voimakkuus ovat yksilökohtaisia. Ulospäin havaittavat poikkeavuudet viestinnässä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ovat tyypillisesti suurimmillaan ennen kouluikää ja vähenevät aikuisikään mennessä. Aspergereilla saattaa ilmetä etenkin lapsuudessa käsien räpyttelyn kaltaista epätavanomaista liikehdintää eli stimmailua, tarvetta päivittäisten rutiinien toistumiseen täsmälleen samalla tavalla tai rituaalinomaiselta näyttävää toimintaa, kuten lelujen järjestelyä riviin.

Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä, joka saattaa aiheuttaa jopa invalidisoivaa oireilua. Osittain tämän takia aspergereilla esiintyy niin sanottua autistista stressiherkkyyttä. Tämä ilmenee siten, että hyvin erityyppiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumisen kokemusta sekä tarvetta levätä ja hakeutua sellaiseen ympäristöön tai tilanteeseen, joka ei aiheuta aistikuormitusta. Aspergereilla tavataan tavallista useammin myös uni-valverytmin häiriöitä, joiden taustalla on usein elimellisiä poikkeavuuksia. Osalla aspergereista esiintyy ruoansulatuskanavan toiminnan poikkeavuuksia, mikä edellyttää erityisruokavalion noudattamista.

Aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella joko poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia. Lisäksi aspergereilla esiintyy yleisesti jonkinasteista kasvosokeutta, ja jopa 40 prosentilla AS-lapsista on arvioitu esiintyvän merkittävässä määrin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita. Myös hermoväre- eli tic-oireet ovat yleisiä etenkin lapsuudessa.

Aspergerin oireyhtymä on sijoitettu kansainvälisessä tautiluokituksessa laaja-alaisten kehityshäiriöiden (pervasive developmental disorders) luokkaan. Cambridgen yliopiston autismitutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen päätyi kuitenkin esittämään vuonna 2000, ettei Aspergerin oireyhtymää ja lievää autismia ole syytä nimittää arvottavasti häiriöiksi, koska kysymys olisi pohjimmiltaan vain erilaisuudesta, ja sen lisäksi mainittuihin oireyhtymiin liittyi usein myös kognitiivisia vahvuuksia ja muita hyödyllisiä ominaisuuksia.

Simon Baron-Cohen korosti kuitenkin, että eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa Asperger-ihmisille erityistarpeita, jotka pitäisi ottaa huomioon. Viime vuosina onkin saatu tutkimusnäyttöä siitä, että autismikirjon tiloihin liittyy neurologisia autonomisen hermoston toimintahäiriöitä.

Autistien oikeuksien liikkeen parissa on ollut tapana rinnastaa Aspergerin oireyhtymää seksuaalivähemmistöjen aiempaan tilanteeseen , kun aiemmin homoseksuaalisuus löytyi myös tautiluokituksesta, persoonallisuushäiriöiden luokasta. Liikkeen tavoitteena onkin, että autismikirjolla olevat saisivat samanlaisia juridisia oikeuksia kuin seksuaalivähemmistöillä on nykyisin monessa maassa.

Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään yleensä yhdysvaltalaista DSM-tautiluokitusta, joka ei ole vertailukelpoinen Suomessa käytettävän kansainvälisen ICD-tautiluokituksen kanssa, sillä DSM IV -luokituksen mukainen AS-diagnoosi edellyttää vaikea-asteisempia oireita kuin ICD-luokituksen mukainen. Yhdysvalloissa onkin annettu usein määrittämättömän lapsuusiän laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosi (PDD-NOS) tapauksissa, joissa kaikki AS- tai autismidiagnoosin DSM-kriteerit eivät täyty.

Uusimmat väestöseulontoihin perustuvat arviot Aspergerin oireyhtymän ja PDD-NOS:in kokonaisesiintyvyydestä vaihtelevat 0,6 ja 1,7 prosentin välillä. Arviohaarukan suuruus johtuu lähinnä siitä, että esiseulottuja henkilöitä on lähetetty jatkotutkimuksiin osassa tutkimuksia herkemmin kuin toisissa tutkimuksissa. Mitä alemmas vaadittu, seulontalomakkeesta saatu vähimmäispisteraja asetetaan, sitä suurempi osa diagnoosikynnyksen ylittävistä tapauksista löydetään seulontaa seuraavassa diagnostisessa jatkotutkimuksessa. Suurin ja kattavin tähän asti suoritetuista väestönseulontatutkimuksista on antanut tulokseksi, että 1,7 prosentilla väestöstä olisi Aspergerin oireyhtymä tai PDD-NOS. Sen mukaan Suomessa olisi noin 90 000 henkeä, jolla täyttyvät jommankumman tilan DSM-luokitukseen mukaiset kriteerit.

Miehille annetaan moninkertainen määrä AS-diagnooseja naisiin verrattuna, sillä vain noin viidesosa henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, on naispuolisia. Miesten ja naisten erot diagnoosien määrissä ovat suuret etenkin kouluiässä, mutta myöhemmin ero pienentyy. Sitä, että miehet saavat naisia useammin AS-diagnoosin, on selitetty tutkimuksissa sillä, että naiset olisivat geneettisesti vähemmän alttiita Aspergerin oireyhtymälle. Marja-Leena Mattila sai kuitenkin yli 4 000 lasta kattavaan väestöseulontaan perustuvassa väitöstutkimuksessaan tuloksen, jonka mukaan Aspergerin oireyhtymää esiintyisi naisilla jopa hiukan enemmän kuin miehillä suhteen ollessa 0,8:1. Tutkimuksessa esiin seulottujen tapausten pieni määrä saattoi kuitenkin vääristää tulosta.

Tutkimusten mukaan naisten pitää olla miehiä autistisempia, jotta heille annettaisiin autismikirjon diagnoosi. Ison-Britannian Kansallinen Autistiseura on väittänyt, että naisten alidiagnosointi johtuu siitä, että monien ammattilaisten käsitys Aspergerin oireyhtymästä pohjautuu liian yksipuolisesti autististen miesten oireisiin. Autismikirjon naisia edustava brittiläinen Autism Women Matter -järjestö sekä osa tutkijoista on esittänyt syyksi, että autismikirjon tilojen diagnostisissa tutkimuksissa käytetään kysymyksiä, jotka eivät sovellu yhtä hyvin molempien sukupuolten diagnosointiin.

Tutkijoiden mukaan miespuoliset aspergerit ohjataan naispuolisia useammin diagnosoitaviksi muun muassa sen vuoksi, että Asperger-piirteet ovat heillä näkyvämpiä. Esimerkiksi ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet ovat miehillä tavallisempia. AS-tyttöjen sosiaaliset taidot ovat tutkimusten mukaan samaa luokkaa valtaväestön poikien kanssa, kun AS-pojilla on valtaväestön poikia huonommat taidot. Tutkijoiden mukaan diagnostisissa tutkimuksissa ei yleensä osata kuitenkaan verrata AS-tyttöjen käyttäytymistä muiden tyttöjen käyttäytymiseen, vaan heidän käyttäytymistään verrataan AS-poikien käyttäytymiseen.

AS-naisille on lisäksi on tyypillistä, että lapsuudessa havaitut ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet lievenevät tai katoavat aikuisikään mennessä huomattavasti useammin kuin AS-miehillä. Lisäksi erityiskiinnostuksen kohteet ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tytöillä poikia harvemmin epätavallisia ja tytöt luennoivat niistä poikia harvemmin^lähde?. AS-pojat herättävät enemmän huomiotakin, sillä he saattavat reagoida kohtaamiinsa vaikeuksiin aggressiivisesti.

AS-naiset kärsivät AS-miehiä enemmän aistiyliherkkyyksien tuomista ongelmista. AS-naisten aivot ovat lisäksi selvästi maskuliinisempia kuin neurotyypillisten naisten aivot, joten heidän kokemusmaailmansa ja vuorovaikutuksensa poikkeavat heidän sosiaalisen viiteryhmänsä keskiarvosta. Tästä saattaa aiheutua sosiaalisia ongelmia, koska ihmiset kokevat samanlaisen viestinnän usein hyvin eri tavalla riippuen siitä, onko viestijä mies vai nainen.

Aspergerin oireyhtymän syyt ovat suurelta osin tuntemattomia. Perinnöllisten tekijöiden tiedetään näyttelevän jonkinlaista osaa oireyhtymän synnyssä. Seuraavassa esitellyt otteet ja ajatukset eivät kuvasta tieteellistä konsensusta Aspergerin oireyhtymän syistä ja syntymekanismista.

Aspergerin oireyhtymä johtuu geeneissä ja kromosomeissa tapahtuneista mutaatioista tai ympäristön aiheuttamista geenien niin sanotuista epigeneettisistä toimintahäiriöistä. Yleensä kyse on useampien geenimuunnosten yhteisvaikutuksesta. Osa DNA:n rakenteellisista tai toiminnallisista muutoksista periytyy vanhemmilta, ja osa tapahtuu yksilölle itselleen jo sikiönkehityksen aikana. 2000-luvun alussa käynnistynyt kansainvälinen Autism Genome Project on keskittynyt viime vuosina autismikirjon tiloja aiheuttavien kromosomimutaatioiden tutkimiseen, joita onkin löytynyt jo satoja.

Ympäristötekijöiden aiheuttamien geneettisten ja epigeneettisten prosessien osuuden arvioidaan olevan lievien autismikirjon tilojen kohdalla noin 50 prosenttia loppujen 50 prosentin johtuessa vanhemmilta perityistä geneettisistä muunnoksista. Tällaisia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi raskaana olevan äidin sairaudet, synnytyksenaikaiset komplikaatiot sekä sikiön altistuminen vierasaineille. Esimerkiksi masennuksen hoidossa yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden nauttiminen alkuraskauden aikana nelinkertaistaa riskin saada autismikirjolla oleva lapsi, ja epilepsian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, migreenin, masennuksen ja skitsofrenian hoitoon käytetyn natriumvalproaatin nauttiminen alkuraskauden aikana jopa seitsenkertaistaa riskin synnyttää lapsi, jolla on autismikirjon oireyhtymä. Eläinkokeissa on havaittu, että natriumvalproaatti aiheuttaa sikiön aivoihin samanlaisia poikkeavuuksia, joita esiintyy autismikirjolaisilla.

Äidin astma, allergiat, metabolinen oireyhtymä, autoimmuunisairaudet ja synnytyksenaikaiset komplikaatiot lisäävät syntyvällä lapsella autismikirjon oireyhtymän riskiä. Esimerkiksi keliakia ja äidin sairaalahoitoa vaativa virusinfektio alkuraskauden aikana kolminkertaistavat riskin synnyttää autistinen lapsi. Vauvan altistuminen virusinfektiolle, hoitamaton keltaisuus ja talviaikaan syntyminen lisäävät riskiä. Äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää 40 prosentilla riskiä, että lapsella diagnosoidaan myöhemmin Aspergerin oireyhtymä tai lievä autismi.

Keskushermosto toimii aspergereilla usein hieman poikkeavasti. On esimerkiksi viitteitä siitä, että aspergerit käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin valtaväestö. Lievästi autististen lasten keskushermoston on havaittu reagoivan valtaväestöstä poikkeavalla tavalla katsekontaktiin: suora katsekontakti rauhoittaa valtaväestöllä keskushermoston toimintaa mutta kiihdyttää sitä lievästi autistisilla lapsilla.

Monilla Asperger-henkilöillä esiintyy poikkeuksellisia hormonipitoisuuksia. Esimerkiksi tavanomainen kouluympäristö nostaa tutkimusten mukaan vireys- ja stressihormoni kortisolin pitoisuuksia aspergereilla enemmän kuin muilla lapsilla. Lisäksi on viitteitä siitä, ettei aspergereiden elimistössä tapahtuisi heräämisen jälkeistä kortisolitason nousua (CAR), minkä on todettu korreloivan unihäiriöiden kanssa. Autististen ihmisten aivoissa on tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene). Lievästi autististen naisten aivot ovat rakenteellisesti maskuliinisempia kuin muiden naisten aivot. On havaittu, että autistista poikaa odottavan äidin kohdussa esiintyy usein poikkeuksellisen paljon sukupuolihormoneita sekä vireys- ja stressihormoni kortisolia.

Joka kolmannella Asperger-henkilöllä on normaalia korkeampi elimistön serotoniinitaso. Joidenkin aspergereiden tavanomaista korkeampi kipukynnys saattaisi selittyä poikkeuksellisella serotoniiniaineenvaihdunnalla. Lisäksi pitäisi noudattaa suurta varovaisuutta pohdittaessa Asperger-ihmisen hoitoa keskushermoston serotoniinitasoa nostavilla lääkkeillä. Sama pätee kaikkien aivoihin ja muuhun keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden käyttöön, sillä autismikirjolaiset ovat usein yliherkkiä kyseisten lääkkeiden vaikutuksille. Esimerkiksi AD/HD:n hoitoon käytetty lääke aiheuttaa merkittävästi enemmän haittavaikutuksia autismikirjolaisille kuin muille AD/HD-potilaille.

Pääartikkeli: Aspergerin oireyhtymän ilmeneminen käytännössä

 

Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein muun muassa:

• erilaisena havainnointina (aistiyliherkkyyttä ja -aliherkkyyttä, ”yksikanavaisuutta”)
• stressiherkkyytenä
• unihäiriöinä
• asiakeskeisyytenä sosiaalisten suhteiden sijaan
• poikkeavana lahjakkuusrakenteena
• erityisinä kiinnostuksen kohteina
• persoonallisuudessa ja sukupuoli-identiteetissä
• ihmissuhteissa ja seksuaalisuudessa
• vuorovaikutuksessa ja tunne-elämässä
• motorisena kömpelyytenä
• vaikeuksina selvitä opinnoista tai työelämästä

Aspergerin oireyhtymän diagnoosin voi saada aiheeseen perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatriaan perehtyneeltä psykiatrilta. Oireiden pitää olla ollut havaittavissa jo potilaan lapsuusaikana. Eri lääkäreiden noudattamat diagnoosikäytännöt poikkeavat kuitenkin toisistaan, koska kaikki lääkärit eivät noudata sairausluokituksen diagnostisia kriteereitä. Aspergerin oireyhtymän diagnoosi saatetaan antaa esimerkiksi kielen kehityksen häiriöistä kärsivälle lapselle tai jopa älyllisesti kehitysvammaiselle ihmiselle. Marja-Leena Mattilan epidemiologisessa väitöstutkimuksessa havaittiin, että kymmenestä lapsesta neljälle, joille oli annettu ICD-luokituksen mukainen Aspergerin oireyhtymän diagnoosi tai jotka eivät olleet saaneet diagnoosia mutta jotka oli luokiteltu Asperger-piirteisiksi, olisi ICD-luokituksen mukaan pitänyt antaa autismin (lapsuusiän autismi F84.0 tai epätyypillinen autismi F84.1) diagnoosi. Christopher Gillbergin vuonna 1989 julkaisemien kriteerien mukaan heilläkin olisi ollut Aspergerin oireyhtymä, mutta Gillbergin kriteerit eivät ole saaneet missään maassa virallista asemaa.

Useamman viikon ympärivuorokautiset laitostarkkailujaksot ovat joissain kunnissa edelleen yleisiä lapsia diagnosoitaessa.

Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5. Oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan karkeasti ilmaistuna toteutuviksi seuraavat kohdat:

• Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
• Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin, kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
• Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta se ei ole diagnoosin edellytys.
• Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta ne eivät ole diagnoosin edellytys.
• Poikkeavaa käyttäytymistä ei voida pitää seurauksena seuraavista psyykkisistä tai kehityksellisistä häiriöistä:
  • Erityisosatekijätön skitsofrenia (F20.6)
  • Skitsotyyppinen häiriö (F21)
  • Pakko-oireinen häiriö (F42)
  • Vaativa persoonallisuus (F60.5)
  • Muu laaja-alainen kehityshäiriö (F84.0–F84.4)
  • Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F94.1)
  • Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus (F94.2).

Jotkut tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että Asperger-henkilötkin voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön, ja esittäneet diagnoosikriteereiden korjaamista tältä osin.

Yhdysvalloissa ja Ruotsissa käytetään ICD:n sijaan Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kehittämää mielenterveydellisten ongelmien referenssiopasta DSM. Suurin osa maailmalla tehtävästä Asperger-tutkimuksesta on tehty henkilöillä, joille on annettu DSM:n mukainen Asperger-diagnoosi. Näitä tutkimustuloksia ei voida siksi yleistää sellaisinaan suomalaiseen Asperger-väestöön, koska ICD ja DSM eivät ole yhteismitallisia. Yhdysvalloissa käytetään laajalti Szatmarin tutkimusryhmän kehittelemiä epävirallisia kriteereitä. Myös ruotsalainen Christopher Gillberg on kehittänyt oman kriteeristönsä Aspergerin oireyhtymän diagnosointiin.

Aspergerin syndrooman diagnoosi jätettiin pois vuonna 2013 julkaistusta Amerikan psykiatrisen yhdistyksen mielenterveyden häiriöiden käsikirjan (DSM) uudesta versiosta, jossa nimekkeen autismikirjon häiriö on tarkoitus korvata Aspergerin syndrooma, autistinen häiriö, epätyypillinen autismi, tarkemmin määrittelemätön laaja-alainen kehityshäiriö (PDD-NOS) ja Hellerin tauti.

Diagnoosiuudistuksen tarkoituksena oli tuottaa kolmiportainen diagnostinen järjestelmä, joka sopii kaikkien autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä ilmentävien henkilöiden diagnosointiin riippumatta heidän iästään tai älyllisestä kehitystasostaan. Lisäksi haluttiin poistaa diagnostinen sekaannus, joka syntyi siitä, että oli vaikea erottaa toisistaan Aspergerin syndroomaa ja tarkemmin määrittelemätöntä laaja-alaista kehityshäiriötä.

Aspergerin oireyhtymän perushoitona on suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen, masennukseen tai pakko-oireiseen häiriön, krooniseen väsymysoireyhtymän tai fibromyalgian puhkeamiseen. Monille aspergereille voimauttavinta on osallistuminen vertaistoimintaan. Lisäksi monet AS-henkilöt kehittävät omia keinoja mielenterveytensä kohottamiseen, kuten omiin erityismielenkiinnonkohteisiin keskittymisen.

Aspergerin oireyhtymän ydinoireisiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa, mutta jos Aspergerin oireyhtymään liittyy gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää todennäköisesti AS-oireita. Yliherkkyyksien tai neurologisten erityispiirteiden vuoksi jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa AS-henkilölle hyvin voimakkaan reaktion ja sivuvaikutuksia.

Jos Aspergerin oireyhtymään liittyy tasapaino-ongelmia tai motoriikan häiriöitä, lapsuudessa saatu toimintaterapia voi auttaa esimerkiksi perusliikuntalajien oppimisessa. Psykoanalyysin tai psykodynaamisen terapian on huomattu olevan AS-henkilöille haitallisia. Parhaat tulokset on saavutettu ratkaisukeskeisessä kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa, joka on rakennettu systemaattisesti, selkeästi ja strukturoidusti. Tällaisen terapian tavoite on parantaa arjen toimintakykyä ja lievittää häiriötiloja niin, että vahvuudet pääsevät esiin.

Asperger-lapset ja -nuoret joutuvat kokemaan 3–4 kertaa muuta väestöä useammin koulussa tapahtuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, mikä lisää heidän itsemurhariskiään. Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että puolet Asperger-nuorista oli kokenut koulussa sanallista halventamista ja kolmannes fyysistä väkivaltaa.

Asperger-lapset erottuvat useimmiten käytöksensä osalta ikätovereistaan ja ovat siten otollisia kohteita kiusaamiselle. Toisaalta hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, omituisia rutiininomaisia tapoja omaava sulkeutunut AS-oppilaskin on kiusaajille helppo kohde.

Joskus AS-henkilö saattaa tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin^lähde?. Toiset AS-henkilöt taas saattavat ylireagoida vähänkin kiusaamiseen vivahtavissa tilanteissa, vaikkei vastapuolella olisikaan ollut mitään aikomusta kiusata kyseistä henkilöä.

Tutkimusten mukaan Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneet henkilöt eivät syyllisty rikolliseen toimintaan muuta väestöä useammin.

Diagnoosin saaneilla aspergereilla on valtaväestöä selvästi enemmän mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi Britanniassa on havaittu, että aikuisiässä diagnoosin saaneilla aspergereilla esiintyy kymmenen kertaa todennäköisemmin itsemurha-ajatuksia kuin muulla väestöllä ja että yli kolmannes diagnoosin saaneista aspergereista on suunnitellut tai yrittänyt itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa. Toisaalta, kun tutkimuksiin otetaan mukaan nekin aspergerit, joilla ei ole diagnoosia, on havaittu, että mielenterveysongelmista vain pakko-oireinen häiriö on sellainen, jota esiintyy AS-väestössä useammin kuin muussa väestössä, noin joka neljännellä AS-henkilöllä. Pakko-oireinen häiriö on virallisesti Aspergerin oireyhtymän erotusdiagnostinen kriteeri eli tautiluokituksen ohjeistus estää Asperger-diagnoosin antamisen pakko-oireista häiriötä sairastavalle. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön.

Masennus ja ahdistus usein lisääntyvät voimakkaasti murrosiässä, minkä vuoksi moni AS-nuori vetäytyy muista ikäisistään syrjään. Eristäytyminen ja mielikuvitusmaailmassa eläminen saattavat lisätä riskiä sairastua myöhemmin psykoosiin. Moni nuori yrittää paeta ongelmiaan luomalla itselleen keinotekoisen roolin, jonka avulla hän pyrkii selviytymään sosiaalisista tilanteista. Tilanteessa aito identiteetti ei pääse kehittymään, mikä johtaa myöhemmin puhkeavaan vakavaan masennukseen tai ahdistukseen. Kuolemaan liittyvät ajatukset ovat yleisiä erityisesti AS-nuorilla, mutta joskus pienillä lapsillakin. Aspergereiksi diagnosoidut aikuiset kärsivät usein toissijaisesta masennuksesta, joka johtuu sosiaalisesta eristäytymisestä ja poissulkemisesta, yksinäisyydestä, sosiaalipalveluiden vähyydestä, alisuorittamisesta ja työttömyydestä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriökin näyttäisi olevan aspergereilla yleisempää kuin muulla väestöllä.

Syömishäiriöt ovat tavallisia AS-ihmisten keskuudessa. AS-asiantuntijalääkäri Taina Nieminen-von Wendtin mukaan ruokaerikoisuuksia on 60 prosentilla AS-henkilöistä. Monet ovat hyvin nirsoja ruoan suhteen, minkä lisäksi ruoka tulee asetella lautaselle tietyllä tavalla. Syömisongelmia aiheuttavat myös erilaiset aistiongelmat. Monella on ortoreksia, eli pakonomainen tarve syödä vain terveellisenä pidettyä ruokaa.

Noin kolmanneksella aspergereista esiintyy erilaisia fobioita, joista yleisimpänä sosiaalisten tilanteiden pelko. Monet AS-lapset pelkäävät kovaäänisiä asioita, kuten koiria ja pölynimureita.

Väärät mielenterveysdiagnoosit

Autismin diagnosointiin erikoistuneen brittiläisen Lorna Wing -keskuksen johtajan Judith Coden mukaan noin 40 prosenttia AS-naisista on saanut väärän psykiatrisen diagnoosin. Aspergerin oireyhtymään tyypillisesti liittyvät syrjäänvetäytymistaipumus ja unihäiriöt tulkitaan helposti masennusoireiksi. Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että aspergerit saavat muuta väestöä helpommin väärän masennusdiagnoosin poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin ja ilmeettömyyden vuoksi. Ylikuormituksesta johtuvaa uupumustakin saatetaan erehtyä pitämään masennuksesta johtuvana jopa silloin, kun masennusta ei esiinny.

Monet Aspergerin oireyhtymään usein liittyvät piirteet, kuten puheen ja tunnetilojen ilmaisun niukkuus, muuta väestöä vähäisempi katsekontakti, omiin oloihin vetäytyminen, epäsovinnainen käyttäytyminen ja epätavalliset kiinnostuksen kohteet saattavat muistuttaa skitsofreniankin oireita. Aistiherkkyyttä ja epätavallista ruumiinkieltä on saatettu pitää osoituksena skitsofreniasta.

Jotkut Suharevan aikalaiset epäilivät, että skitsoideilla eli eristäytyvillä henkilöillä olisi muuta väestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan. Hans Aspergerin aineisto kuitenkin todisti epäilyn turhaksi aspergereiden osalta: 200 potilaan joukosta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia kahdenkymmenen vuoden pituisen tarkastelujakson aikana. Aspergerin oireyhtymän oireiden saatettiin silti vielä 1990-luvun alussa tulkita johtuvan esimerkiksi skitsofrenian kirjon häiriöistä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä tai pakko-oireisesta häiriöstä, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin oireyhtymää ”kiisteltynä ilmiönä”. Ennen Aspergerin oireyhtymän liittämistä tautiluokitukseen aspergereille saatettiin antaa myös MBD:n, mielialahäiriön, epävakaan persoonallisuuden tai syömishäiriön diagnoosi. Edellä mainittuja diagnooseja sekä muita psykiatrisia diagnooseja annetaan perusteettomasti edelleen etenkin autismikirjon naisille. Yhä edelleen paljastuu säännöllisin väliajoin tapauksia, joissa Asperger-piirteitä on erehdytty luulemaan jopa skitsofrenian oireiksi.

Asperger-kulttuuria syntyy yleensä luonnostaan kahden tai useamman aspergerin kohdatessa. Asperger-kulttuurilla tarkoitetaan tällöin yhteisesti jaettuja käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää aistimista ja käyttäytymistä. Asperger-kulttuurin mukaisissa tulkinnoissa ei esimerkiksi lähdetä siitä, että katsekontaktin välttely olisi merkki epärehellisyydestä, epäkohteliaisuudesta, ujoudesta tai huonosta itsetunnosta. Asperger-kulttuurin sisällä syntyy uusia neurotyypillisen kaltaisia käsitteitä, jotka kuvaavat autismikirjolaisten ja valtaväestön välisiä eroja aiempia käsitteitä paremmin.

Yhä useammat aspergerit ovat alkaneet mieltää itsensä osaksi yhteiskunnan vähemmistöryhmää, jonka jäsenillä on monia yhteisiä piirteitä ja tarpeita. Aspergereille on tarjoutunut mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen toistensa kanssa etenkin sen jälkeen, kun internetiin on perustettu autismikirjolaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille tarkoitettuja keskustelufoorumeita. Suomen suurin autismikirjolaisille ja aiheesta kiinnostuneille tarkoitettu Aspalstan nimellä toiminut keskustelupalsta perustettiin vuonna 2001.

Kansainvälisen Autistien oikeuksien liikkeen nousun myötä on alettu muun muassa viettää Autistien oikeuksien päivää 18. kesäkuuta. Liike toimii sen puolesta, että yhteiskunta hyväksyisi neurologisen poikkeavuuden samalla tavalla kuin seksuaalivähemmistöt hyväksytään nykyään. Tavoitteena on, että autismikirjolaiset saisivat virallisen vähemmistöaseman, mikä turvaisi sen, ettei kirjolaisia asetettaisi perusteetta muita huonompaan asemaan. Hans Aspergerin syntymäpäivä 18. helmikuuta on julistettu kansainväliseksi Asperger-tietoisuuden päiväksi.

Kansainvälistä menestystä saavuttaneen tanskalais-ruotsalaisen tv-jännityssarjan Silta päähenkilöllä Saga Norénilla on samanlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, joita esiintyy Aspergerin oireyhtymän omaavilla henkilöillä.

Lasse Hallströmin vuonna 2012 ensi-iltaan tulleen elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista päähenkilö Fred Jones on aspergeri. Ewan McGregorin näyttelemä Jones on luonnonvaraministeriön erityisasiantuntija, joka saa tehtäväkseen konsultoida Jemenin hallitsijaa paikallisessa lohenistutushankkeessa.

Elokuvassa Mary and Max (2009) toinen päähenkilö on aspergeri.

Vuonna 2005 valmistunut elokuva Mozart and the Whale kertoo taksinkuljettajan ja tutkimusapulaisen rakkaustarinan. Molemmilla on Aspergerin oireyhtymä. DVD-version nimeksi tuli Crazy in Love..

Brittiläisen Mark Haddonin vuonna 2003 kirjoittama nuortenromaani Yöllisen koiran merkillinen tapaus kertoo kirjan takakansitekstin mukaan pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Haddon on kuitenkin ilmoittanut blogissaan, että on tutustunut vain pintapuolisesti Aspergerin oireyhtymään, eikä hänen kirjansa päähenkilöllä ole todellisen elämän esikuvia. Lisäksi Haddon toteaa, että kirjassa ei mainita Aspergerin oireyhtymää tai autismia sekä kertoo katuvansa, että näitä termejä on käytetty kirjan markkinoinnissa.

Aspergerin oireyhtymän on epäilty johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.

Väitteet empatiakyvyn puuttumisesta ovat osoittautuneet vääriksi. Tutkimus viittaa sellaiseen, että aspergerihmisillä vain kognitiivinen empatia on keskimääräistä heikompi, mutta emotionaalinen empatia ei ole normaalista poikkeava.

Pääartikkeli: Aspergerin oireyhtymän historia

Venäläinen neurologi, tohtori Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin oireyhtymää käsittelevän vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin. Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, jossa hän kutsui oireyhtymää skitsoidiseksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin silloin perinnöllisiksi otaksuttuja luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin. Skitsoidinen viittasi eristäytyvään persoonallisuuteen. Skitsoidisen psykopatian tunnusmerkkejä olivat muiden muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys, puhemelodian monotonisuus tai muu puheilmaisun erikoisuus, taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken, vaikeus sopeutua muutoksiin sekä taipumus pakko-oireisiin. Suhareva mainitsi myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella abstraktisti ja kaavamaisesti. Suharevasta tuli kansainvälisesti tunnettu vasta vuonna 1996, kun Sula Wolff käänsi hänen artikkelinsa saksasta englanniksi.

Oireyhtymä vaipui unohduksiin 12 vuodeksi, kunnes itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Asperger mainitsi sen vuonna 1938 artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind. Vuonna 1944 hän julkaisi aiheesta väitöskirjan. Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharevan artikkeliin, koska käytti potilaista nimitystä autistiset psykopaatit. Asperger lisäsi oireyhtymän tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä, katsekontaktin puuttumisen, pyrkimyksen tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa, puuttuvan taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn, intensiivisen uppoutumisen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset, aistiyliherkkyydet, nukkumiseen liittyvät ongelmat, kehittyneen taiteellisen silmän sekä varhaisen kielenkehityksen ja normaaliväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden. Hän korosti, ettei kaikilla yksilöillä suinkaan ollut kaikkia oireyhtymän tyypillisiä piirteitä, vaan kyse oli edellä mainittujen ominaisuuksien kohonneesta todennäköisyydestä.

Asperger ei ollut tietoinen, että itävaltalainen lastenpsykiatri Leo Kanner oli julkaissut oman autismikuvauksensa vuotta aiemmin. Heitä erotti valtameri ja meneillään ollut toinen maailmansota. Suharevan artikkelin tavoin myös Aspergerin saksankieliset tutkimukset jäivät vuosikymmeniksi tuntemattomiksi saksalaisen kielialueen ulkopuolella. Ne käännettiin englanniksi vuonna 1991.

Vuonna 1981 brittiläinen psykiatri Lorna Wing julkaisi oman tapaustutkimuksensa, jossa nimesi autistisen psykopatian uudelleen, koska sanalla psykopatia oli alettu yleiskielessä viitata narsismiin ja sosiopatiaan. Koska Wing ei ollut tietoinen Suharevan työstä, hän piti Aspergeria oireyhtymän löytäjänä ja nimesi sen Aspergerin syndroomaksi.

Aspergerin oireyhtymä lisättiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1992 ja kaksi vuotta myöhemmin myös amerikkalaiseen DSM-luokitukseen.

Suomessa ensimmäinen Aspergerin oireyhtymän diagnoosi annettiin vuonna 1989, ja yleinen tietoisuus oireyhtymästä alkoi kasvaa 1990-luvulla. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta luonteesta tavoitti kaikki alan ammattilaiset. Tämä lienee osittain vaikuttanut siihen, että monet psykiatrit pitivät oireyhtymää vielä 1990-luvulla ”kiisteltynä ilmiönä”. Toisaalta ICD-10 sisältää Aspergerin oireyhtymän diagnostisten periaatteiden kuvauksen yhteydessä maininnan "a disorder of uncertain nosological validity".

• Autismipiirteisyys (engl. broad autism)
• Lievä autismi (HFA)
• Semanttis-pragmaattinen dysfasia
• Neurodiversiteetti
• Neuropsykiatria
• Autismi- ja Aspergerliitto
• Suomen Asperger-yhdistys
• Toiminnanohjaus
• Touretten oireyhtymä

• Attwood, Tony: The complete guide to Asperger's syndrome. Jessica Kingsley Publishers, 2007. ISBN 978-1-84310-669-2. (englanniksi)
• Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. (alkuperäisteos The complete guide to Asperger's syndrome). Oppimateriaalikeskus Opike, 2012. ISBN 978-951-580-530-0.
• Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014.
• Hans Asperger: Die "Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter.^{[vanhentunut linkki]} Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136.

Viitteet

• Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Helsinki: Oppimateriaalikeskus Opike, 2012. ISBN 978-951-580-530-0.
• Tilli, Paula: Toisin. Minun Asperger-elämäni. Finn Lectura, 2013. ISBN 978-951-792-602-7.
• Laukkarinen, Liisa & Rüfenacht, Marius: Yhden asian mies, Asperger-lapsen kasvu aikuiseksi, Tammi, 1998. Ensimmäinen suomalainen tapausselostus.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aspergerin oireyhtymä.

• Asperger – osa autismikirjoa Autismiliitto
• Ylen Elävä arkisto: Palapelejä ja pieniä iloja (Inhimillinen tekijä -ohjelmasarjan haastattelussa 13.2.2008 autismikouluttaja Heta Pukki, kirjailija Eeva Poranen ja näyttelijä Pirkko Hämäläinen)
• MTVuutiset.fi: Aistien maailmassa. Aspergerin oireyhtymä saa aistit sekoittumaan (3.5.2011)
• Hanna Nikkanen: Outo onnekas Veeti. Voima-lehti 3/2008. (Web Archive 2010).
• Englanninkielinen Asperger-testi. Okupid.org. (Web Archive 2016).

Alan toimijoita:

• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autistic Self Advocacy Network (ASAN)

 

Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoitus on tarjota vain yleistä tietoa aihepiiristä. Wiki ei anna lääketieteellistä neuvontaa.