Amputaatio: Ruumiinosan poistaminen

Usein kyseessä on sormi, varvas, jalka tai käsi.

Amputaation syitä voivat olla sepsis, diabetes, verenkiertohäiriöt, tapaturmat, infektiot ja kasvaimet. Amputaatiotyyppejä voivat olla esimerkiksi reisiamputaatio tai sääriamputaatio. Kirurgisena toimenpiteenä amputaatio suoritetaan, mikäli kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä olevan sairauden leviäminen muualle kehoon halutaan estää.

Ensimmäisessä maailmansodassa 67 000 saksalaista ja 41 000 brittiä amputoitiin.

Yhdysvaltain sotilaista noin 15 000 tehtiin merkittävä amputaatio haavoittumisen vuoksi. Tämä oli 2,5 % noin 600 000 haavoittuneesta.

Ukrainan sodassa 20 000–50 000 ukrainalaista on menettänyt raajoja sodan aikana elokuuhun 2023 mennessä.

Amputoidun aivot kykenevät muistamaan vuosikausia amputaation jälkeen ne ruumiinosat, jotka on menetetty. Ilmiön ovat löytäneet aivoskannauksessa Oxfordin yliopiston tutkijat. Amputaation tavoitteena on hyvävoimainen proteesin kestävä tynkä. Amputaatio voi olla joskus ainoa tapa pelastaa ihmisen henki.

Aavesäryllä tarkoitetaan neuropaattista eli hermovaurioista johtuvaa kipua. Jotkut amputaatiopotilaat kertovat kokevansa poistetussa jäsenessään haamukipua. Keskimäärin joka toisella amputaatiopotilaalla on aavesärkyjä. Se on särky, joka syntyy katkaisukohdan vaurioituneissa hermopesäkkeissä mutta joka aistitaan tuntuvaksi puuttuvassa jäsenessä.

Muita tuntemuksia voivat olla kutina. Potilas voi tuntea myös aavekrampin. Potilas voi myös tuntea puuttuvan raajan liikkeen tai aistia sen asennon. Aavekipu voi aiheuttaa vaikeuksia nukkumiseen ja ajaa itsetuhoisuuteen. Jotkut potilaat väittävät proteesin hieronnan helpottavan tällaista särkyä. Tällöin kyseessä on mitä ilmeisimmin plasebo-vaikutus. Fantomi-ilmiö voi pysyä samanlaisena koko elämän, mutta myös muuttaa muotoaan, lieventyä ja hävitä kokonaan.

Suomessa käytetään sähköhoitoa aavesärkypotilaille. Maailmalla on käytössä suoraan aivoihin annettava stimulaatio.

Monissa tapauksissa haamukivusta on apua proteesiin totuttauduttaessa. Amputoitu tynkä vaatii huoltotoimenpiteitä. Tynkää voi alkaa särkemään pitkällisen seisomisen tai kävelyn seurauksena.

Suomessa potilas saa proteesin noin neljän kuukauden kuluttua amputoinnista. Tavoite olisi, että protesointiin päästäisiin jo 30-40 päivän kuluessa amputisoinnista. Oikein ajoitettu protetisointi on tärkeää toipumisen kannalta. Sen edellytys on kuitenkin riittävän hyvä kunto ja motivaatio. Hankinta tehdään moniammatillisesti, jolloin paikalla on lääkäri, apuvälineteknikko ja fysioterapeutti.

Proteesin sopivuus on tärkeää, koska sopimaton proteesi vahingoittaa tynkää. Proteesien kanssa toimiminen vaatii opettelua. Virheellinen kuormitus voi johtaa ihon tulehduksiin ja hiertymiin, jolloin voi syntyä painehaava, mikä vaikeuttaa protetisointia.

Kaikki amputoidut eivät hyödy proteesista.

Kuntoutuksella amputoitu henkilö voidaan saada palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä, vaikka amputaatio aiheuttaakin vajaakuntoisuutta ja vaikuttaa toimintakykyyn. Lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla on mahdollisuus saada maksimaalinen hyöty proteeseista ja muista apuvälineistä. Vertaistuki voi olla tärkeää amputoidulle.

Kuntoutus voidaan jakaa neljään eri osaan, jotka ovat leikkausta edeltävä, operatiivinen, välitön leikkauksen jälkeinen sekä proteesin valmistus ja käytön omaksumisvaiheet.

Amputaatiopotilaat tarvitsevat runsaasti terveys- ja sosiaalihuollon palveluita, koska amputaatio on niin raskas toimenpide, että se rajoittaa toimintakykyä huomattavasti. Amputaatio voi johtaa siihen, että joutuu luopumaan harrastuksestaan. Amputoidun henkilön asumisolosuhteita voidaan joutua muuttamaan, mikäli hän käyttää apuvälineitä liikkumiseensa asunnossaan.

Työhönottotilanteessa amputaatio voi myös aiheuttaa hämmennystä ja johtaa jopa syrjintään. Amputoidut henkilöt voivat joutua epäasiallisen tuijotuksen kohteeksi. He joutuvat myös kohtaamaan loukkaavia kommentteja.

Hoitoketjujen sujuvuus voi pelastaa amputaatiotilanteessa. Lisähappi leikkauksen jälkeisenä aikana voi pelastaa jalan amputoinnilta on todettu Itä-Suomen yliopiston väitöskirjassa vuonna 2013. Turun yliopistolle vuonna 2005 tehdyssä väitöstutkimuksessa todetaan verisuonikirurgian säästävän amputoinneilta. Suomessa pihkaa on käytetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ehkäisemään amputaatiota.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa amputoinnin on todettu olevan yhtä huono menetelmä, kuin raajan rekonstruktioinninkin. Saksassa on onnistuttu siirtämään amputoidulle henkilölle kädet elinsiirtoleikkauksen avulla.

Suomessa tukea amputoiduille tarjoavat Aktiiviset Amputoidut ry ja Suomen Nuoret Amputoidut ry.

Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on tehnyt amputaatiosta sarjakuva-albumin I am not these feet. Suomessa on olemassa jääkiekon puolella proteesimaajoukkue.

Amputaatiopotilaat ovat niittäneet mainetta menestyen paraolympialaisissa. Malleinakin amputaatiopotilaat ovat toimineet.

Lontoossa on avattu museo, joka esittelee taideteoksia, lääketiedettä ja näiden yhdistelmiä. Tietoista tahallista amputaatiota ollaan käytetty myös oman ruumiin muokkaamiseen.

Ihmisen seksuaalista halua amputoida terve ruumiinosa kutsutaan apotemnofiliaksi. Seksuaalista halua, joka kohdistuu erityisesti amputoituihin henkilöihin, kutsutaan akrotomofiliaksi.

Amputointi voi aiheuttaa vaikeuksia seurustelusuhteiden kehittymiselle. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö amputoitu henkilö voisi seurustella tai saada parisuhdetta. Amputoituun henkilöön rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole merkki akrotomofiliasta.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amputaatio Wiki Commonsissa