Aleksandr Vinokurov: Kilpapyöräilijä

16. syyskuuta 1973 Petropavl, Kazahstanin SNT, Neuvostoliitto) on kazakstanilainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena vuosina 1998–2012. Hänet tunnettiin hyökkäävästä, irtiottoihin pyrkivästä ajotyylistään. Hän menestyi sekä yhden päivän klassikoissa että pitkissä etappiajoissa, ja voitti olympiakultaa 2012 ja Espanjan ympäriajon 2006.

Aleksandr Vinokurov
Henkilötiedot
Koko nimi	Aleksandr Nikolajevitš Vinokurov Алекса́ндр Николаевич Винокуров
Syntynyt	16. syyskuuta 1973 (ikä 50)
Kansalaisuus	Kazakstan
Pyöräilijä
Lempinimi	Vino
Pituus	177 cm
Paino	68 kg
Joukkue	lopettanut
Laji	maantie
Rooli	ajaja
Ajajatyyppi	yleisajaja
Ura
Ammattilaisjoukkue(et)
1998–1999 2000–2005 2006 2006–2007 2009–2012	Casino Team Telekom/T-Mobile Liberty Seguros-Würth Astana Astana
Suurimmat voitot
Espanjan ympäriajo 2006, 4 etappia Ranskan ympäriajo, 6 etappia Liège-Bastogne-Liège 2005, 2010 Amstel Gold Race 2003 Pariisi–Nizza-ajo 2002, 2003 Dauphiné Libéré 1999 Sveitsin ympäriajo 2003 Saksan ympäriajo 2001 Maantieajon olympiavoitto 2012
Tiedot päivitetty: 14. heinäkuuta 2013
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Kazakstan
Miesten pyöräily
Olympialaiset
Kultaa	Lontoo 2012	maantieajo
Hopeaa	Sydney 2000	maantieajo

Vinokurov jäi kiinni veridopingin käytöstä vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa. Hän sai Kazakstanin pyöräilyliitolta heinäkuulle 2008 kestävän kilpailukiellon ja ilmoitti joulukuussa 2007 lopettavansa uransa. Kilpailukielto pidennettiin sittemmin kahden vuoden mittaiseksi, mutta hän ilmoitti vuonna 2009 tekevänsä paluun heti kilpailukiellosta vapauduttuaan.

1997–2002

Vinokurov aloitti ammattilaisuransa Casino-tallissa vuonna 1997 ja voitti Dunkerquen neljän päivän ajon vuonna 1998 sekä Dauphiné Libérén 1999. Hän siirtyi silloiseen Team Telekomiin (nykyinen Team Columbia-HTC) vuonna 2000 ja saavutti hopeaa tallitoverinsa Jan Ullrichin jälkeen Sydneyn olympialaisissa. Samana vuonna Vinokurov voitti Espanjan ympäriajon 18. etapin ja oli toinen Ranskan ympäriajon 18. osuudella.

2003

Vinokurovin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 2003, jolloin hän voitti Pariisi–Nizza-ajon – vain muutama päivä sen jälkeen, kun hänen maanmiehensä ja ystävänsä Andrei Kivilev oli kuollut samassa kilpailussa saamiinsa vammoihin. Tasan 40 päivää myöhemmin, perinteisen kazakstanilaisen suruajan jälkeen, Vinokurov voitti Amstel Gold Racen. Hän omisti molemmat voittonsa Kivileville ja totesi voittaneensa "kahden miehen voimilla". Myöhemmin samana vuonna Vinokurov voitti vielä Sveitsin ympäriajon sekä sijoittui kolmanneksi Ranskan ympäriajossa yhden etappivoiton saavuttaen.

2004

Vinokurov oli suurimpia suosikkeja vuoden 2004 Ranskan ympäriajossa, mutta joutui jäämään kilpailusta pois loukattuaan olkapäänsä Sveitsin ympäriajossa. Kauden päätteeksi hän sai pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

2005

Vuonna 2005 Vinokurov voitti vanhimman klassikon, Liège-Bastogne-Liègen, sekä vaativaan Mont Ventoux'n nousuun päättyneen etapin Dauphiné Libéréssä. Ranskan ympäriajon ensimmäisessä aika-ajossa hän kukisti tallitoverinsa Jan Ullrichin ja Andreas Klödenin, mutta menetti paljon aikaa ensimmäisillä vuoristoetapeilla. Hän voitti 11. osuuden kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Santiago Boteron. Vinokurov sai Henri Desgrange -palkinnon saavutettuaan ensimmäisenä Tour de Francen korkeimman kohdan Col du Galibier'n (2 645 metriä). Kilpailun päätteeksi hän voitti Champs-Élysées'lle päättyneen viimeisen etapin, jolla perinteisesti ovat juhlineet kirimiehet – samalla hän nousi kilpailussa viidenneksi.

2006

Vinokurov siirtyi vuoden 2006 alussa Liberty Seguros-Würth -joukkueeseen, mutta tallin toiminta päättyi toukokuussa tallipäällikkö Manolo Saizin tultua pidätetyksi niin sanotun Operaatio Puerton yhteydessä, johon liitettiin myös useita Liberty Seguros -joukkueen ajajia – ei kuitenkaan Vinokurovia. Ryhmä kazakstanilaisia yrityksiä perusti Liberty Segurosin raunioille uuden tallin, Astana Teamin. Ranskan ympäriajo jäi uudelta joukkueelta väliin, mutta Espanjan ympäriajoon se pääsi mukaan. Vinokurov jäi kilpailun ensimmäisellä vuorietapilla kärkimiesten vauhdista, mutta 7. osuudella hän oli toinen niukasti Alejandro Valverdelle hävinneenä. Voitettuaan kahdeksannen ja yhdeksännen etapin hän nousi kokonaiskilpailussa viidenneksi. Jatkossa Vinokurov ajoi hyvin sekä vuoristossa että aika-ajoissa, joista viimeisen hän voitti – tuloksena Espanjan ympäriajon voitto ennen Valverdea sekä kolmanneksi sijoittunutta tallitoveria ja maanmiestä Andrei Kašetškinia. Kauden päätteeksi Vinokurov saavutti vielä pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

2007

Vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa Vinokurov kaatui viidennellä etapilla loukaten muun muassa polvensa. Hän ajoi Alppien kolme vuorietappia tärkeimpänä tavoitteenaan hävitä mahdollisimman vähän muille kärkimiehille. Vinokurov lähti kilpailun 13. osuudelle, ensimmäiselle aika-ajoetapille, 19. sijalta. Hän voitti etapin yli minuutin erolla Cadel Evansiin nousten kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi. Seuraavana päivänä Vinokurov hävisi Pyreneiden ensimmäisellä vuorietapilla osuuden voittaneelle Alberto Contadorille lähes puoli tuntia. Päivää myöhemmin hän palasi voittajaksi ajettuaan yksinäisessä irtiotossa maaliin kilpailun 15. etapilla. Tiistaina 24. heinäkuuta Vinokurovin Astana-talli kertoi kazakstanilaisen jääneen kiinni veridopingin käytöstä 13. osuuden jälkeen tehdyssä testissä. Samalla talli ilmoitti vetäytyvänsä kilpailusta. Lauantaina 28. heinäkuuta myös Vinokurovin B-näyte osoittautui positiiviseksi. Seuraavan viikon alussa Astana irtisanoi Vinokurovin .

2009

Vinokurov vapautui kilpailukiellosta kesällä 2009. Hän edusti Kazakstanin maajoukkuetta voittaessaan aika-ajoetapin Tour de l'Ain -kilpailussa. 24. elokuuta hän teki vuoden 2010 loppuun kestävän sopimuksen Astana-tallin kanssa. Hänen ensimmäinen kilpailunsa tallissa oli Espanjan ympäriajo 2009.

2010

Vinokurov voitti huhtikuun lopulla Giro del Trentino -etappikilpailun. Vain kaksi päivää myöhemmin hän voitti toisen kerran urallaan Liège–Bastogne–Liège-klassikon kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Aleksandr Kolobnevin. Italian ympäriajon kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi ja pistekilpailussa toiseksi. Hän johti kokonaiskilpailua kolmannen etapin jälkeen sekä uudelleen, sijoituttuaan seitsemännellä etapilla kolmanneksi, etappien 7–10 jälkeen. Ranskan ympäriajossa hän voitti 13. etapin ja oli kokonaiskilpailussa viidestoista. Viikkoa myöhemmin hän sijoittui toiseksi Clásica de San Sebastián -kilpailussa.

2011

Vinokurov voitti etapin Baskimaan ympäriajossa sekä Tour de Romandiessa, jonka kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Hän sijoittui kolmanneksi myös Critérium du Dauphinéssa. Hän mursi oikean reisiluunsa kolaroituaan Ranskan ympäriajon 9. etapilla. Viikko tämän jälkeen hän ilmoitti lopettavansa uransa, mutta pyörsi päätöksensä syyskuussa.

2012

Vinokurov voitti maantieajon olympiakultaa Lontoossa kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Rigoberto Uranin.

• Aleksandr Vinokurov Trap-friis-tietokannassa (englanniksi)
• Profiili cyclingarchives.com-tietokannassa (englanniksi)

Viitteet

• Aleksandr Vinokurovin virallinen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (espanjaksi)