Öljynporauslautta: öljynporaamiseen suunniteltu rakennelma

Se voi olla kelluva lautta, paikalleen ankkuroitu lautta tai merenpohjassa seisova tornimainen rakennelma. Lautalta porataan tavallisesti 3–5 kilometrin syvyyteen maankuoreen, josta aletaan pumpata öljyä. Öljy kuljetetaan lautalta pois öljytankkereiden tai putkiston avulla.

Vuonna 1869, vain kymmenisen vuotta Pennsylvanian Titusvillessä tehdyn ensimmäisen öljylöydön jälkeen, newyorkilainen insinööri Thomas Fitch Rowland sai patentin noin 15 metrin syvyisessä vedessä toimivalle öljynporauslautalle, jossa oli teleskooppisesti säätyvät teräsjalat, ankkurointi ja monia muitakin yhä käytössä olevia ratkaisuja. Maailman ensimmäinen vedenalainen öljykenttä porattiin käyttöön vuoden 1891 paikkeilla Grand Lake St. Marys -järvellä Yhdysvaltojen Ohiossa käyttämällä porausalustan alla puupaaluja. Samalla vuosikymmenellä Kaliforniassa rakennettiin rannalta merelle jopa satoja metrejä pitkiä puulaitureita, joiden päästä porauksia tehtiin.

Ensimmäinen kaukana mantereesta sijaitseva merenalainen porauskaivo aloitettiin Meksikonlahdella vuonna 1947, ja tästä merialueesta tulikin maailman suurin offshore-öljytuotantoalue. Vanhin kelluva öljynporauslautta on neuvostoliittolaisten rakentama, yhä käytössä oleva Neft Daşları (ven. Neftjanyje Kamni) Kaspianmeressä Bakun lähellä. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1949 ja se valmistui 1952, jolloin neuvostotankkerit alkoivat ensimmäistä kertaa kuljettaa porauslautalta saatua öljyä.

 

 

 

Jack-up-lautta

Jack-up-lautat (engl. jack-up platform) ovat kelluttamalla siirrettäviä lauttoja, joita käytetään alle 100 metrin syvyisissä vesissä. Niiden moottoroidut ristikkojalat lasketaan merenpohjaan, minkä jälkeen ne toimivat tunkin tai nostolavan tavoin ja nostavat öljynporaustornin oikeaan korkeuteensa merenpinnan yläpuolelle.

Puoliuppolautta

Puoliuppolautat (engl. semi-submersible platform) ovat jack-up-lauttojen tapaisia mutta aina kelluvia ja liikuteltavia lauttoja, joita käytetään jopa yli 1 000 metrin syvyyksissä. Niistä on tullut yleisin porauslauttatyyppi. Porauspaikan kohdalle saavuttua lautta ankkuroidaan ja sen syväystä lisätään painolastiveden avulla vakauden parantamiseksi. Joustava ankkurointi sallii lautan liikehdinnän merenkäynnin mukaan. DP-laitteistolla varustetut puoliuppolautat soveltuvat erittäin syviinkin vesiin.

Kiinteä öljynporauslautta

Kiinteät porauslautat (engl. fixed platform) seisovat merenpohjassa betoni- tai teräsjalkojen varassa. Merenpohjaan laskettujen jalkojen päälle rakennetaan kansi, jossa on tilat poraus-, tuotanto- ja asuinrakennelmille. Kiinteät lautat suunnitellaan hyvin pitkäaikaiseen käyttöön, ja ne soveltuvat noin 500 metrin syvyyteen asti.

Kiinteän lautan joustava erityismuoto, engl. compliant tower, joustaa sivusuunnassa myrskyssä ja aallokossa ja soveltuu jopa 900 metrin syvyyksiin.

Tension Leg -lautta

Tension Leg -lautat (engl. tension leg platform, TLP) on kelluva lautta, joka ankkuroidaan paikalleen joka kulmasta tiukkojen jänteiden (tendons) avulla, jotka estävät lautan sivusuuntaisen liikkeen. Jänteet ovat tavallisesti halkaisijaltaan 600–900 millimetrin teräsputkia, ja niitä on joka kulmassa yleensä neljä eli yhteensä 16. TLP soveltuu käytettäväksi 300–1500 metrin syvyydessä. Ensimmäisiä, pienempiä TLP-lauttoja kutsuttiin muotonsa ansiosta nimellä seastar platform, ”meritähtilautta”.

Spar-lautta

Spar-lautat (engl. spar platform, spar = ”masto, puomi”) ovat kelluvia, pohjaan ankkuroituja jättimäisiä pystysuoria lieriöitä, joiden vakavuutta pidetään yllä painolastitankein. Pystysuoran putkirakennelman päälle rakennetaan porauslaitteet ja asuintilat sisältävä kansi. Spar-lautat ovat yhteydessä merenpohjan porauskaivoon hydraulisesti joustavan porausputkiston avulla. Spar-lautat toimivat jopa yli 2 000 metrin syvyyksissä, ja niiden varaan voidaan rakentaa varsin isoja kansirakenteita.

Öljynporausalus

Öljynporausalukset ovat porauslaitteistolla varustettuja, yleensä tankkilaivoista muokattuja aluksia, joita käytetään lähinnä uusien kenttien tutkimus- ja koeporauksissa yli 3 000 metriä syvissä vesissä. Niiden rungon pohjassa on suljettava aukko (moonpool), jonka kautta sukeltajat ja veden alla tarvittavat laitteet lasketaan alas. Porauksessa on tärkeää, että porausalus pysyy metrin tarkkuudella porauskaivon yläpuolella, minkä takia porausalukset varustetaan dynaamisen paikannuksen mahdollistavalla DP-laitteistolla.

FPSO-alus

Pääartikkeli: FPSO

Öljyntuotanto-, varastointi- ja purkausalukset (engl. floating production, storage and offload unit, FPSO) on yleensä muunneltu raakaöljytankkerista vastaanottamaan hiilivetyjä lähialueen porauslautoilta ja vedenalaisilta tuotantokentiltä, prosessoimaan ne ja varastoimaan prosessoitu öljy aluksen omiin tankkeihin ulkoisten varastointitankkien sijasta.

Pahimmat öljynporauslauttoja kohdanneet onnettomuudet yli sadan hengen menetyksineen ovat tapahtuneet 1970-luvulla aloitetussa Pohjanmeren öljytoiminnassa. Maaliskuussa 1980 öljynporausmiehistön asuinlautaksi muutettu Alexander Kielland kaatui ja upposi ja vei mennessään 123 ihmistä. Heinäkuussa 1988 tähän asti maailman pahimmassa offshore-katastrofissa, porauslautta Piper Alphalla tapahtuneessa räjähdyksessä ja tulipalossa kuoli 162 ihmistä Englannin rannikolla.

Marraskuussa 1979 jackup-tyyppisen öljynporauslautan kaatumisessa Kiinan Bohainmerellä kuoli 72 ihmistä. Helmikuussa 1982 Ocean Ranger -puoliuppolautta kaatui Newfoundlandin lähellä Kanadan rannikolla. Onnettomuudessa kuoli 84 miehistön jäsentä. Lokakuussa 1983 hukkui 81 ihmistä Etelä-Kiinan merellä Hainanin saaren lähellä tapahtuneessa yhdysvaltalaisen Glomar Java Sea -porausaluksen uppoamisessa. Elokuussa 1984 Rio de Janeiron lähellä Brasilian rannikolla kuoli 42 ihmistä Petrobras-yhtiön Enchova-öljylautan räjähdyksessä. Marraskuussa 1989 Seacrest-porausalus upposi taifuunissa Thaimaan Bangkokin eteläpuolella ja vei mukanaan 91 miehistön jäsentä. Heinäkuussa 2005 Mumbain länsipuolella Intian rannikolla 22 miehistön jäsentä sai surmansa Intian valtion öljy-yhtiön Mumbai High North -lautan törmäyksessä offshore-tukialukseen Samudra Suraksha ja sitä seuranneessa tulipalossa.

Technip Offshoren Porin Mäntyluodon telakalla valmistunut lautta Kolskaja kaatui ja upposi Ohotanmerellä 18. joulukuuta 2011, kun sitä oltiin hinaamassa myrskyssä avomereltä Sahalinin saarelle. Lautan omisti Gazprom.

• Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010
• Offshore-tukialus