Vapaus, Veljeys Ja Tasa-Arvo: Tunnuslause

Se on perintöä suuresta vallankumouksesta ja sen ihanteista. Tunnuslauseen esitti Ranskan kansalliskokouksen hyväksyttäväksi markiisi de La Fayette vuonna 1789. Alun perin tunnuksessa oli neljäskin osa, ja se kuului: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort (”Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema”).

Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus vuodelta 1789 määrittää vapauden: ”vapaus on mahdollisuus tehdä kaikkea sitä, mikä ei vahingoita toisen oikeuksia”. ”Elää vapaana tai kuolla” oli eräs vallankumouksen keskeisiä tunnuksia.

Maximilien de Robespierreen hallituksen vallassaolon aikana vapaus oli tarkoitettu vain vallassaolijoille: ”Ei vapautta vapauden vihollisille” oli terrorin aikakauden tunnuslause. Tämän periaatteen seurauksena Ranskassa on ollut tapana suhtautua erittäin vihamielisesti kaikkiin, jotka ovat suhtautuneet kielteisesti tai väheksyvästi erilaisten poliittisten vallanpitäjien tulkintaan vapaudesta.

Tasavallan tunnuslauseen toinen termi tasa-arvo tarkoittaa, että laki on kaikille sama, että syntyperään liittyvä eriarvoisuus sekä sen antamat eriarvoisen mahdollisuudet on poistettu. Jokaisen on mahdollisuuksiensa mukaisesti osallistuttava kansakunnan ja valtion menoihin. Tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita miesten ja naisten tasa-arvoa ainakaan yhtä suuressa mitassa kuin nykyään se tajutaan.

Veljeys, joka määritellään vuoden III (1795) perustuslain alussa sijaitsevassa kansalaisen oikeuksissa ja velvollisuuksissa: ”Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän; tee toisille jatkuvasti hyvää, jota itse haluat osaksesi saada”. Vaikka sanoja ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” lainattiin usein suuren vallankumouksen jälkeisenä aikana, piti kuitenkin odottaa aina kolmannen tasavallan syntyyn (1880) saakka, ennen kuin niistä tuli virallisesti tasavallan tunnukset. Väliaikana tunnukset olivat olleet jopa pannassa, kuten oli itse tasavaltainen hallitusmuotokin.

Keisarikunnan ja kuningasvallan palautuksen (restauraatio) aikana tunnukset olivat jääneet pois käytöstä. Vasta vuoden 1848 tapahtumien yhteydessä ja uuden tasavallan syntyessä kirjailija Pierre Leroux synnytti ne uudelleen, jolloin ne edustivat kansaa ja kansalliskokousta ja olivat siten osa tasavaltalaisten ajatusten uudestisyntymää.

Tunnus oli yhteydessä työläisten tasavaltaan, mutta tällöin se sai uuden sisällön ja tuli yleisen äänioikeuden tunnukseksi. Vapaus ei siis jäänytkään porvariston porttien sisäpuolelle.

Jälleen kerran tasavaltalainen ajatusmaailma hajosi: työläisten sorto vuoden 1848 tapahtumien aikana ja keisarikunnan paluu saattoivat kyseenalaiseksi tunnusten aatteen ja niiden kolmiyhteyden. Oli siis odotettava vuoteen 1880 saakka, kunnes tunnukset ilmestyivät kaikkien julkisten laitosten ovien yläpuolelle. Nykyisin tunnukset ovat piirtyneet lopullisesti historian sivuille, kun ne on kirjoitettu Ranskassa sekä neljännen että viidennen tasavallan perustuslakeihin.

• Ranskan ihmisoikeusjulistus
• Koti, uskonto ja isänmaa

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vapaus, veljeys ja tasa-arvo Wiki Commonsissa