Eläke

Työssä olleiden työeläkkeet ovat pääsääntöisesti sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Jos työeläke on jäänyt pieneksi tai työansioita ei ole lainkaan, henkilö voi saada Kelan maksamaa kansaneläkettä ja mahdollisesti myös takuueläkettä. Suomalaisten keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 845 euroa kuukaudessa vuonna 2022 ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläke 1 209 euroa kuukaudessa. Eläkkeet maksetaan Suomessa suurimmalta osin kunkin vuoden työeläkemaksusta. Osa eläkkeistä rahoitetaan käyttämällä niihin aiemmin kerättyjä rahastoja. Kansaneläkkeiden kulut rahoitetaan kokonaan valtion verovaroista.

Tulonsaaja voi myös säästää itselleen yksilöllistä lisäeläkettä yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on usein eläkevakuutus. Lisäeläkevakuutuksien vakuutusmaksutulot eivät ole kuitenkaan riittäneet aina maksussa olleiden lisäeläkkeiden kattamiseen, ja esimerkiksi yrittäjien lisäeläkkeet on jouduttu kustantamaan vuodesta 1997 alkaen 60–70 prosenttisesti eläkelaitosten yhteisillä peruseläketurvan vakuutusmaksuilla ja varoilla, joista valtio on kustantanut osan.

Verovaroista kustannetaan myös tutkinnon suorittamisen ja alle kolmivuotiaan lapsen hoidon ajalta karttunut työeläkkeenosa, jota maksetaan vain niille, jotka ovat ehtineet ansaita koko työuransa aikana vähintään 18 410,22 euroa vuoden 2021 tasossa laskettuna.

Vanhuuseläkkeellä (ja osittaisella vanhuuseläkkeellä) saa ansaita vapaasti lisäansoita palkkatyön avulla. Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi ansaita korkeintaan 40 % eläkettä edeltävästä ansiotasosta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä ansaintaraja on 60 %. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä voi kuitenkin aina ansaita 837,59 (vuonna 2021) euroa kuukaudessa, vaikka henkilökohtainen ansaintaraja onkin pienempi.

Eläkerahastot ovat suuria sijoittajia rahoitusmarkkinoilla. Vuonna 2008 Morgan Stanley arvioiden maailman eläkerahastoissa olevan maailmanlaajuisesti 20 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta pääomaa.

Yksityisiin rahastoihin perustuvissa järjestelmissä rahoitusmarkkinat, mm. pörssikurssit vaikuttavat eläkkeiden kertymiseen, ja ne voivat menettää arvoaan talouden taantumassa. Työnantajien hallinnoimat rahastot voivat menettää varansa yhtiön konkurssissa, jolloin työntekijät jäävät ilman eläkettä.

Suomen järjestelmässä lakisääteiset eläkkeet ovat tiedossa jo ennen niiden maksamisen alkamista. Eläkettä myös maksetaan koko lopun elinajan. Kerran tienattu eläke ei voi hävitä eläkevakuutusyhtiön tai työnantajan konkurssin vuoksi. Mikäli joku eläkelaitoksista ajautuisi vaikeuksiin, joutuisivat muut yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti maksumiehiksi.

Eläkkeelle jäämisen ikä vaihtelee Euroopassa noin 60 ja 72 vuoden välillä. Lähes kaikissa maissa eläkeikiä nostetaan 2010-, 2020- ja 2030-luvuilla. Näitä toimia on perusteltu sillä että keskimääräinen elinaika on kasvanut, ja siitä sama osuus pitäisi tehdä edelleen työtä.

Todellinen eläkkeellejäämisikä on Ranskassa 58,8 vuotta, Saksassa 61,3 vuotta, Kreikassa 61,7 vuotta ja Britanniassa 62,6. Euroopan nuorimpana jäädään eläkkeelle Sloveniassa, keskimäärin 58,5-vuotiaana.^lähde?

Eläkeikä on ollut Ranskassa vuodesta 1982 yleinen 60 vuotta, jos sosiaaliturvamaksuja on maksettu 40,5 vuotta, mutta vuonna 2010 hallitus ilmoitti nostavansa sitä 62 vuoteen.^lähde?

Saksassa eläkeikä on ollut yleinen 65 vuotta, mutta hallitus päätti vuonna 2007 nostaa sen vähitellen 67 vuoteen.^lähde?

Britanniassa eläkeikä on ollut 65 vuotta miehille ja 60 vuotta naisille, mutta vuonna 2010 aloittanut konservatiivi-liberaalihallitus on ilmoittanut "tarkistavansa" sitä.^lähde?

Eri eläköitymisikä on käytössä lisäksi muun muassa Italiassa ja Kreikassa, joissa miehille eläkeikä on 65 vuotta ja naisille 60 ja 62 vuotta.^lähde?

Suomessa

Pääartikkeli: Suomen eläkejärjestelmä

Vuonna 2017 eläkejärjestelmää uudistettiin niin, että nuoremmilla ikäluokilla eläkeiän alaraja tulee olemaan 65 vuotta. Julkisilla aloilla on ammatilisia ja henkilökohtaisia eläkeikiä, jotka poikkeavat yleisestä eläkeiästä.

Eläkeiän nousu alkoi Suomessa vuonna 2018, jolloin vuonna 1955 syntyneiden eläkeikä oli 63 vuotta ja 3 kuukautta. Eläkeikä nousee ikäluokittain 3 kuukaudella, kunnes saavutetaan 65 vuoden ikä. Vuonna 1965 ja sitä myöhemmin syntyneiden alin vanhuuseläkeikä sidotaan suomalaisten elinikään, joka vahvistetaan lähempänä eläkeikää.

Eläke antaa tyypillisesti turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman varalta. Suomessa työansiot kerryttävät työeläkettä, ja kansaneläke takaa vähimmäisturvan niille, jotka eivät saa työeläkettä tai joiden työeläke on hyvin pieni. Suomen työeläkelakien, kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaan voi saada seuraavia eläkkeitä:

• vanhuuseläke
• osittainen (varhennettu) vanhuuseläke (vain työeläkkeenä)
• työkyvyttömyyseläke ja ammatillinen kuntoutus
• työuraeläke (vain työeläkkeenä)
• perhe-eläke.
• varhaiseläke

Joka kolmas yli 75-vuotias nainen on köyhä Suomessa. Monilla kotitöitä tehneillä naisilla on vain kansaneläke. Johtaja Hannu Uusitalon (Eläketurvakeskus) mukaan kansaneläke on jäänyt jälkeen muista tuloista 1980-luvun lopulta alkaen. Heikko eläke on noin 40 000 eläkeläisellä. Eläkeläiset eivät saa osallistua työmarkkinaneuvotteluihin. Heillä ei ole budjettien teossa neuvotteluasemaa eläkkeen inflaatiosuojan varmistamiseksi.

Eliniän pidentymisen myötä eläkevuosista on muodostunut uusi ikävaihe, niin sanottu kolmas ikä. Sitä odotetaan ja siihen hakeudutaan.

• Ilka Haarni: Kolmas elämä. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-134-0.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläke Wiki Commonsissa

• Tilasto Suomen eläkkeensaajista Eläketurvakeskus
• Työeläke.fi
• OECD: Pension systems (englanniksi)/(ranskaksi)