Torakat

Eurooppalaisissa kaupunkiympäristöissä torakat ovat noin 2–5 senttiä pitkiä, mutta muualla maailmassa ne voivat kasvaa jopa 10 sentin pituisiksi. Toisin kuin sitkeä kaupunkitarina väittää, torakat eivät kestä poikkeuksellisia määriä ionisoivaa säteilyä verrattuna muihin hyönteisiin.

Torakat
Blaberus giganteus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Alaluokka:	Siipikantaiset Pterygota
Osaluokka:	Uussiipiset Neoptera
Ylälahko:	Rososiipiäiset Dictyoptera
Lahko:	Torakat Blattodea Brunner von Wattenvyl, 1882
Katso myös
Torakat Wikispeciesissä   Torakat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Termiitit luokiteltiin pitkään omaksi lahkokseen, mutta 2000-luvulla se on siirretty torakoiden lahkon ryhmäksi. DNA:n sekvensoinnin perusteella termiitit muodostavat kladin, joka erosi muista torakoista 150 miljoonaa vuotta sitten ja kehittyi eusosiaaliseksi. Eri torakkalajeja on noin 7 500, joista noin 3 000 on termiittejä.

Suomessa yleisin asuntotorakka on russakka (Blatta germanica), joka on kohtalaisen pienikokoinen torakkalaji (8–13 mm pitkä). Se elää pienissä yhdyskunnissa sopivan lämpimissä (20–30 °C) ja kosteissa tiloissa. Se hakeutuu uunin ympäristöön, lämpöpattereiden taakse ja lämpöputkistojen läpivienteihin. Litteän muotonsa ansiosta torakat mahtuvat erittäin ahtaisiin paikkoihin. Niitä on löydetty kasautuneena muun muassa valokatkaisijan suojalevyn taakse.^lähde? Russakka hakee pimeässä keittiöstä ravinnokseen mm. viljatuotteita, kasviksia ja lihaa.

Useimmat torakkalajit ovat täysikasvuisina 10–50 mm pituisia. Vartalon muoto on yleensä leveä mutta hyvin litteä. Värit vaihtelevat erilaisissa ruskean sävyissä mustasta punaisen ja keltaisen sävyihin. Monilla lajeilla pää jää piiloon keskiruumiin etuselän leveän kilven alle eikä näy ylhäältäpäin. Verkkosilmät ovat suuret ja pään etuosassa on myös kaksi pientä pistesilmää. Tuntosarvet ovat rihmamaiset ja yleensä vähintään vartalon pituiset. Suuosat ovat purevat ja eteenpäin suuntautuneet.

Useimmilla lajeilla on aikuisena siivet, joista etummainen pari on nahkamaisesti paksuuntunut. Näillä lajeilla on planiforminen siipiasento eli siivet laskostuvat vaakatasoon takaruumiin päälle. Siivekkäät lajit ovat yleensä kykeneviä lentämään tai ainakin liitämään. Takaruumiin kärkiosassa on parillinen perälisäke.

Torakat ovat hyönteisiksi pitkäikäisiä. Toukkakehitys kestää usein kuukausia ja aikuistunutkin hyönteinen voi elää jopa useita vuosia. Useimmiten torakat parittelevat useita kertoja elämänsä aikana, mutta naaras voi olla kykenevä tuottamaan kaikki munat myös yhden parittelun jälkeen. Neitseellistä lisääntymistä esiintyy muutamilla lajeilla, mutta useimmilla lajeilla hedelmöittymättömistä munista syntyneet yksilöt ovat itse lisääntymiskyvyttömiä.

Naaras munii munakoteloon eli oothecaan, joka on yleensä kova kotelo, jonka naaras kätkee maastoon. Joillakin lajeilla ootheca on surkastunut eikä työnny ulos naaraan ruumiista, jolloin toukat poistuvat emostaan vasta kuoriutuessaan. Munista kuoriutuvat toukat pullistuvat nielemällä ilmaa ja pullistuessaan toukat aiheuttavat munakotelon repeämisen pitkittäissuuntaisesti. Muodonvaihdos on vaillinainen. Toukat muistuttavat aikuista hyönteistä, mutta ovat pienempiä ja siivettömiä. Toukkavaiheita on lajista ja yksilön sukupuolesta riippuen 5–12.

Elossa olevien torakoiden luokittelu:

• Lahko: Torakat (Blattodea)
  • Yläheimo: Blaberoidea
    • Heimo: Synnyttävät torakat (Blaberidae)
    • Heimo: Russakansukuiset (Ectobiidae)
  • Yläheimo: Blattoidea
    • Kladi: Blattoidae
      • Heimo: Anaplectidae
      • Heimo: Ruotsintorakan sukuiset (Blattidae)
      • Heimo: Lamproblattidae
      • Heimo: Tryonicidae
    • Kladi: Cryptocercoidae
      • Heimo: Cryptocercidae
    • Kladi: Termiitit (Termitoidae)
      • Heimo: Archotermopsidae
      • Heimo: Hodotermitidae
      • Heimo: Kalotermiitit (Kalotermitidae)
      • Heimo: Mastotermitidae
      • Heimo: Maanalaiset termiitit (Rhinotermitidae)
      • Heimo: Serritermitidae
      • Heimo: Stolotermitidae
      • Heimo: Stylotermitidae
      • Heimo: Varsinaiset termiitit (Termitidae)
  • Yläheimo: Corydioidea
    • Heimo: Corydiidae
    • Heimo: Nocticolidae

Suomen lajilistalla on 8 torakkalajia, joista kaksi elää meillä luonnonvaraisina. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 lajeista arvioitiin seitsemän, joista kaksi luonnonvaraista katsottiin elinvoimaisiksi (LC) ja sisätiloissa tavattavat lajit arviointiin soveltumattomiksi (NA).

Luonnonvaraisina lajeina Suomessa esiintyvät:

• metsätorakka Ectobius sylvestris
• lapintorakka Ectobius lapponicus.

Suomen oloissa sisätiloista tavattuja lajeja ovat:

• russakka Blatta germanica
• ranskantorakka eli ”tv-torakka” Supella longipalpa
• sokeritorakka eli amerikantorakka Periplaneta americana
• australiantorakka Periplaneta australasiae
• ruotsintorakka Blatta orientalis
• Pycnoscelus surinamensis

Lisäksi joulukuussa 2023 raportoitiin yksittäisestä Periplaneta fuliginosa -löydöstä.

Torakoita on pidetty haitallisina ja vastenmielisinä eläiminä, sillä ne muun muassa pilaavat ruokavarastoja. Torakat ulostavat ruokailupaikoilleen ja näin aiheuttavat ruoan pilaantumista ja vaarallisiakin tauteja ihmisille. Niiden on myös uskottu imevän ihmisten verta^lähde?. Torakat ovat selviytyviä ja sopeutuvia eläimiä, joita on ollut vaikea hävittää ihmisten kodeista, kun ne ovat kerran niihin asettuneet. Talon torakoiden hävittäminen vanhanaikaisilla myrkyillä on usein vaatinut niin paljon myrkkyä, että ihmistenkin on ollut epäterveellistä asua talossa vähään aikaan. Koko talo täytyy myrkyttää kerralla – esimerkiksi yksittäisen kerrostaloasunnon myrkyttäminen ei riitä, sillä torakat tulevat pian takaisin toisista asunnoista.

Nykyisin tiettyjä torakoita, kuten ”madagaskarintorakkaa” Gromphadorhina portentosa, ”suklaatorakkaa” Shelfordella tartara, ”argentiinantorakkaa” Blaptica dubia, ”pääkallotorakkaa” Blaberus craniifer, ”valepääkallotorakkaa” Blaberus discoidalis ja ”jättiläistorakkaa” Blaberus giganteus sekä Archimandrita tessellata ja Nauphoeta cinerea -lajeja, kasvatetaan Suomessakin terraarioissa lemmikkeinä pidettävien liskojen ja lintuhämähäkkien ravintoeläimiksi.

Sanat russakka ja torakka ovat lainaa venäjän kielestä. Sanan russakka vastine venäjässä, prusak (translitterointi), tarkoittaa ensisijaisesti preussilaista, mutta sanaa on käytetty myös torakoiden nimityksenä, jossa merkityksessä sana on omaksuttu myös suomen ja karjalan kieliin. Alun perin russakka ja torakka olivat suomessa vain vaihtoehtoiset nimitykset torakoille, mutta sittemmin luonnontieteellisen lajien määrittelyn myötä on päätetty, että torakoilla tarkoitetaan koko lahkoa, kun taas russakalla tarkoitetaan suomalaisille tutuinta torakkalajia.

• Etymologia: Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992–2000. ISBN 951-717-692-9.
• Kestävyys: Hyneman, Jamie & Savage, Adam: Mythbusters Cockroaches outliving a nuclear blast (Video) YouTube.com. 2.2.2008. Viitattu 12.1.2011. (englanniksi)

Viitteet

• Laji.fi: Torakat (Blattodea)
• Tutkijat löysivät torakan aivoista tehokkaita antibiootteja Helsingin Sanomat 7.9.2010 (Arkistoitu 29.4.2013)
• Hyonteismaailma.fi – Torakat (Arkistoitu – Internet Archive) Oy Transmeri Ab
• Hyonteismaailma.fi – Torakoiden torjunta Oy Transmeri Ab