Singaporen Väestö

Väestö on monimuotoinen, ja kiinalaiset on suurin väestöryhmä. Muita suuria ryhmiä ovat malaijit ja intialaiset. Etninen harmonia onkin tärkeä kysymys väestöpolitiikassa. Buddhalaisuus on suurin uskonto. Malaiji on kansallinen kieli, mutta englanti, mandariinikiina ja tamili ovat myös virallisia kieliä.

Kuusivuotinen peruskoulu on pakollinen, ja englanti on opetuskieli monissa oppiaineissa. Singaporen kansallinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Terveydenhuolto perustuu henkilökohtaisiin kannustimiin, minkä ansiosta valtio käyttää vähän varoja terveydenhuoltoon, mutta maan terveys on silti hyvä. Varsinaista sosiaaliturvaa maassa ei ole, ja terveydenhuolto ja sosiaaliturva pohjautuvat sosiaaliturvatileihin.

 

Singaporessa asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä. Vuosikymmenien perhesuunnittelun jälkeen maassa on alhainen syntyvyys, jota pyritään nostamaan kannustimilla. Singapore on toiseksi tiheimmin asuttu maa maailmassa. Noin 85 prosenttia singaporelaisista asuu asunnoissa, joita tarjoaa Housing and Development Board (HDB)

Väestö on monimuotoinen moniin muihin maihin verrattuna. Kiinalaiset, jotka ovat olleet enemmistönä siirtomaa-ajalta asti, muodostavat singaporelaisista 76,8 prosenttia. Malaijit, jotka ovat maan alkuperäisasukkaita, muodostavat 13,9 prosenttia. Intialaiset ovat kolmanneksi suurin etninen ryhmä, 7,9 prosenttia väestöstä. He ovat suurimmaksi osaksi kotoisin eteläisen Intian Tamil Nadusta ja Sri Lankasta ja he puhuvat tamilia. Muut pienemmät väestöryhmät muodostavat väestöstä 1,4 prosenttia.

Vuoden 2000 väestönlaskennassa 42 prosenttia singaporelaisista oli buddhalaisia. Muslimeja on noin 15 prosenttia väestöstä, ja se on malaijiväestön pääuskonto. Katolilaiset ja muut kristityt muodostavat 14,6 prosenttia väestöstä. Taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat sulautuneet yhdeksi suurimmalle osalle kiinalaista väestöä. Suurin osa tamilileista on hindulaisia, joka on maan kuudenneksi suurin uskonto.

Etninen harmonia on ollut tärkeä kysymys vuoden 1964 rotumellakoiden jälkeen. Sitä korostetaan kaikkialla yhteiskunnassa, esimerkiksi koulutuksessa, asevoimissa ja asumispolitiikassa. Vuosittain vietetään erityistä etnisen harmonian teemapäivää. 2000-luvun alussa puheenaiheisiin kuului muun muassa muslimien huivikielto julkisissa kouluissa.

Kansallinen kieli on historiallisista syistä malaiji. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili. Englantia on suosittu maan kielenä itsenäistymisestä lähtien ja enemmistö väestöstä puhuu sitä.

Speak Mandarin -kampanja (puhu mandariinikiinaa -kampanja) on kannustanut kiinalaista väestöä opiskelemaan mandariinikiinaa. Alun perin kiinalaiset maahanmuuttajat eivät ymmärtäneet toisiaan, mutta kampanjan aikana mandariinikiina tuli yhdistäväksi tekijäksi. Myös Speak Bahasa Melayu -kampanja (puhu malaijia -kampanja) on ehdotettu järjestettäväksi, sillä malaijin taito on jäänyt nuorison keskuudessa englannin vuoksi heikoksi.

 

Kuusivuotinen peruskoulu on pakollinen Singaporessa. Opetusministeriö asettaa peruskoulun opetusvaatimukset yhdessä julkisten ja yksityisten koulujen kanssa. Maassa ei ole selkeitä rajoja julkisten ja yksityisten koulujen välillä - itsemääräämisoikeus, hallituksen rahoitusosuus, ja opiskelijan lukukausimaksu riippuu tarkemmasta koulun luokittelusta, kuten valtion koulu, valtion avustama koulu, itsenäinen, ja yksityisesti rahoitettu. Joillakin kouluilla on useampi luokittelu. Lisäksi kansainväliset koulut tarjoavat täysin erillistä koulutusta ulkomaalaisille ja joillekin paikallisille. Vammaisille on tarjolla erikoisohjelmia.

Tammikuussa 2003 säädettiin oppivelvollisuus kaikille kouluikäisille lapsille. Lain mukaan on rangaistavaa jättää ilmoittamatta lapsi kouluun ja jättää huolehtimatta lapsen säännöllisestä koulunkäynnistä.

Englanti on ensimmäinen vieras kieli ja opetuskieli esimerkiksi matematiikassa, luonnontieteissä (fysiikka, kemia ja biologia). Entinen pääministeri Lee Kuan Yew esitti, että englanti on kieli, joka yhdistää kaikki singaporelaiset etnisestä ja kulttuurisesta taustasta riippumatta ja liittää Singaporen muuhun maailmaan. Toisaalta vuodesta 1991 lähtien kiinalaisia singaporelaisia on rohkaistu puhumaan mandariinia, jonka käyttö on vähentynyt. Mandariinista on vuodesta 1979 lähtien pyritty tekemään kiinalaisten ykköskieli murteiden sijaan.

Singaporen kansallinen yliopisto (NUS) on yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Vuonna 2012 se oli World University Rankings -listalla sijalla 29.

Terveydenhuolto

Singaporen terveydenhuoltomenot ovat 3,2 % BKT:sta (Suomi 8,2 %, USA 16 %), terveydenhuoltomenot henkeä kohden ovat $1228 (Suomi $2840, USA $7290, mistä julkisen sektorin osuus (47,2 %) on suurempi kuin Suomen koko summa), julkisen sektorin osuus 32,6 % (Suomi 74,2 %, USA 47,2 %), elinajanodote vastasyntyneillä 79,7 v. (Suomi 79,4, USA 78,1) Toisen tiedon mukaan vastasyntyneiden elinajanodote on 82 v. (USA 78 v.).

Singaporelaiset maksavat terveydenhuollostaan viidenneksen siitä mitä yhdysvaltalaiset mutta saavat paljon paremman terveyden. Tämä johtuu pitkälti kannustimista: ihmiset maksavat terveydenhoitomenoistaan ison omavastuun itse. Terveystilit (Medisave), vakuutukset ja hätätapauksessa valtion apu varmistavat, että kaikki saavat kuitenkin riittävän hoidon.

Imeväiskuolleisuus on Singaporessa maailman pienin, 2,31 lasta tuhatta syntymää kohden (Suomessa 3,47).

Iso syy korkeaan tulokseen vähin kuluin on se, että potilaat ja tohtorit tekevät päätökset, eivät byrokraatit ja vakuutusyhtiöt. Valtio lähinnä tarjoaa turvaverkon sekä hoitaa ja rahoittaa ennalta ehkäiseviä kampanjoita.

Sosiaaliturvatilit

Singaporen terveydenhoito ja sosiaaliturva perustuvat sosiaaliturvatileihin: kansalaiset rahoittavat terveydenhoitonsa, työttömyytensä, eläkkeensä ym itse pakollisilla vähennyksiltä palkasta. Esim. työttömyyskorvausta ei ole ollenkaan ja valtio auttaa vain hätätapauksissa: tukea myönnetään vain hakijoille jotka eivät iän, sairauden tai vamman takia kykene työhön ja joilla ei ole lähiomaisia, jotka voisivat tukea heitä. Tukihakemuksista yli puolet hylätään, ja myönnettäessakin tuki kattaa vain arviolta 41% elämisen vähimmäiskustannuksista. Valtioneläkettä ei ole, joka viides singaporelainen vanhus kokee, etteivät heidän tulonsa riitä elämiseen ja kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta.

Tyypillisesti työnantaja maksaa 20 % ja työntekijä 13 % palkasta sosiaaliturvatilille (Medisave/CPF). Terveystililtä voi maksaa perheen sairaalamenoja ym. valtionsairaaloiden (tuettuun) hintatasoon asti. Tämän ylittävät menot maksetaan omilla rahoilla tai vakuutuksin. Valtio sääntelee hieman hintoja ja palveluita mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi Britannia tai Saksa.

Singaporen ikärakenteen myöhemmin heiketessä terveydenhoitoon saatetaan tarvita lisää verovaroja kuten muissakin maissa. Arvostelijatkin kaipaavat vain hienosäätöä, ei järjestelmänmuutosta.

CPF (Central Provident Fund) -sosiaaliturvatilit otettiin käyttöön pakollisina työeläkesäästötileinä vuonna 1955. Ne koostuvat kolmesta osasta: "tavallinen tili", jota voi käyttää asunnonostoon, sijoituksiin ja koulutukseen; "erikoistili" eläkevakuutuksiin ja "Medisave" (terveystili) terveysmenoihin ja -vakuutuksiin.

Omavastuu ja kilpailu

Professori Bryan Caplanin mukaan Singaporen järjestelmä perustuu yksilökohtaisiin kannustimiin, ja siinä:

• Tiliä voi käyttää myös lasten, puolison, vanhempien ja isovanhempien terveysmenojen maksamiseen, mutta kohteen tulee olla sertifioitu.
• Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto kilpailevat keskenään, mikä pitää kummankin hintoja kurissa.
• Yksityistenkin on pakko julkistaa hinnastonsa.
• Valtio maksaa 80 % perusterveydenhuollosta, muusta vähemmän.
• Tartuntatautien leviämiseen hallitus puuttuu vahvemmin.
• Hallitus tarjoaa halvalla vapaaehtoista katastrofiterveysvakuutusta (tosin lähes kaikilla on sellainen yksityisiltä)

Professori Phuan mukaan yksityinen päätöksenteko, kannustavat omavastuut sekä julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien välinen kilpailu ovat syinä terveydenhoidon tehokkuuteen.

Yksityiset ja julkiset palveluntarjoajat

Yksityiset hoitavat 80 % perusterveydenhoidosta ja 26 % sairaalapaikoista. Skaalaetujen saavuttamiseksi laatu- ja hintakilpailun pahemmin kärsimättä maassa on kaksi suurta julkista palveluntarjoajaa (NHG & SingHealth) sekä vapaa määrä yksityisiä kilpailijoita. Julkiset klusterit tuottavat yksityiskohtaiset suoritusluvut sekä vertailun kansainvälisiä standardeja vasten pyrkien maksimoimaan "terveiden elinvuosien" määrän, ei vain parantamaan sairauksia.

WHO:n mukaan vuonna 2010 Singaporen valtio käytti terveydenhuoltoon 2273 yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti eli neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Suomi käytti samana vuonna 3281 dollaria eli yhdeksän prosenttia BKT:stä.

Singaporen sairaaloita pidetään hyvin korkeatasoisina, ja erityisesti kaakkoisaasialaiset käyttävät singaporelaisia terveyspalveluja. Maassa on viime vuosina panostettu paljon muun muassa biotekniikan ja geenitekniikan tutkimukseen hyvin tuloksin.