New York Dolls: Yhdysvaltalainen yhtye
New York Dolls oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka oli alun perin toiminnassa vuosina 1971–1977.
Yhtye perustettiin uudelleen vuonna 2004.
| New York Dolls | |
|---|---|
 New York Dolls vuonna 1973 | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1971–1977, 2004−2011 |
| Tyylilaji | glam rock protopunk |
| Kotipaikka |  New York, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | David Johansen, laulu |
| Entiset jäsenet | Johnny Thunders, kitara (k. 1991) |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Yhtyeen musiikki ja tyyli edustivat protopunkia ja glam rockia. New York Dolls lukeutuu punk rockin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Yhtye sai nopeasti mainetta erikoisen lavapukeutumisensa ansiosta. Alun perin vitsiksi tarkoitettu meikkaaminen ja naisten vaatteisiin pukeutuminen vakiintui yhtyeen ulkomuodoksi.
New York Dollsilla oli suuri vaikutus 1980-luvun alun glam rock -yhtyeisiin, kuten Hanoi Rocksiin.
Historia
Alkuperäinen yhtye
Laulaja David Johansen, kitaristit Johnny Thunders ja Rick Rivets, basisti Arthur "Killer" Kane sekä rumpali Billy Murcia muodostivat yhtyeen vuonna 1971 New Yorkissa. Rivets kuitenkin korvattiin pian muutaman kuukauden kuluttua Sylvain Sylvainilla.
New York Dollsin musiikkiin vaikuttivat perinteinen rhythm and blues, varhainen The Rolling Stones, MC5, The Stooges, amerikkalaisten tyttöyhtyeiden kappaleet sekä glam rockin kehittäjät Marc Bolan ja David Bowie. Yhtyeen ulkoasu oli tyypillinen esimerkki glam rock -tyylistä. New York Dolls yhdisti perinteiseen rocktyyliin androgyynisen ja transvestiittityylisen pukeutumisen.
New York Dollsin ensimmäinen esiintyminen järjestettiin vuonna 1971 kodittomien yömajassa nimeltä Endicott Hotel. Yhtyeelle muodostui pian uskollinen yleisö, kun he esiintyivät sellaisissa New Yorkin paikoissa kuin Coventry, Kenny's Castaway, Mercer Arts Center ja Max's Kansas City. Yhtyettä kävivät kuuntelemassa muun muassa Alice Cooper, Todd Rundgren ja manageri Steve Paul. Yhtye teki läpimurtonsa, kun Rod Stewart pyysi sitä lämmittelijäkseen Lontoon konserttiinsa. Yhtyeen ensimmäinen suuri takaisku oli rumpali Billy Murcian kuolema vuonna 1972. Onnettomuus sattui, kun Murcia oli käyttänyt liikaa huumeita yhdessä alkoholin kanssa eräissä juhlissa ja sammunut. Tämän jälkeen juhlissa olleet teinit laittoivat Murcian kylpyammeeseen ja juoksuttivat hänen päälleen kylmää vettä, jolloin Murcia hukkui. Onnettomuuden aikoihin yhtye oli tekemässä ensimmäistä levytyssopimustaan Englannissa. Vapaaksi jääneen rumpalin paikan otti vastaan Jerry Nolan.
New York Dolls julkaisi ensimmäisen albuminsa New York Dolls vuonna 1973. Levyn musiikillinen tyyli oli aggressiivinen ja räväkkä. Esimerkiksi Stereo Review -lehti totesi New York Dollsin kitaroiden kuulostavan ruohonleikkureilta. Levyn tuotti Todd Rundgren ja sen julkaisi Mercury Records -levy-yhtiö, jonka Paul Nelson oli saanut vakuuttuneeksi yhtyeen kyvyistä. Levyn myynti jäi vaatimattomaksi, mutta se sai hyvät arvostelut. Nykyisin sitä pidetään rock-klassikkona. Esimerkiksi Rolling Stone -popkulttuurilehti on listannut sen kaikkien aikojen 213. parhaaksi albumiksi.
Vuonna 1974 New York Dolls julkaisi toisen albuminsa Too Much Too Soon. Sen tuotti Sex George "Shadow" Morton. Kriitikot ylistivät levyä, mutta ostava yleisö ei innostunut siitä alkuunkaan. Creem Magazinen äänestyksessä yhtye valittiin sekä parhaimmaksi että huonoimmaksi vuoden 1973 tulokkaaksi.
Yhtyeen hajoaminen
Johnny Thunders ja Jerry Nolan lähtivät yhtyeestä vuonna 1975 muodostamaan The Heartbreakersia yhdessä kitaristi Walter Luren ja entisen Television-basisti Richard Hellin kanssa. Jäljelle jäänyt New York Dolls esiintyi eri muusikoiden taustatuen avulla. Tunnetuin New York Dollsin riveissä tänä aikana ollut muusikko oli Blackie Lawless. New York Dolls hajosi lopullisesti vuonna 1977. Hajoamisen syiksi voidaan sanoa Johnny Thundersin ja Jerry Nolanin vakava heroiiniriippuvuus sekä brittiläisen manageri Malcolm McLarenin yhtyeeseen kohdistamat ulkonäkö- ja aatemuokkaukset.
Vaatimattomasta menestyksestään ja hajoamisestaan huolimatta New York Dolls oli ehtinyt tehdä suuren vaikutuksen moniin aloitteleviin punkmuusikoihin.
Yhtyeen hajoamisen jälkeen julkaistiin vielä julkaisemattomista demonauhoista kasetti vuonna 1981. Myöhemmin sama nauha julkaistiin CD:nä ja LP:nä vuoden 2006 alussa.
Yhtyeen uudelleenperustaminen
Brittiläinen rocktähti ja New York Dollsin pitkäaikainen ihailija Morrissey organisoi yhtyeen uudelleenperustamisen elossa olleiden jäsenten eli Sylvainin, Johansin ja Kanen kanssa Meltdown Festivals -tapahtumassa vuonna 2004. Alku näytti lupaavalta Morrisseyn julkaisemien LP:iden ja DVD:iden ja erityisesti elokuvan New York Doll julkaisemisen myötä. Elokuvassa esiintyivät kaikki yhtyeen elossa olevat jäsenet ja se kertoi Kanen näkökulman uudelleen syntyvästä New York Dollsista. Arthur Kane kuitenkin kuoli yllättäen 13. heinäkuuta 2004 leukemiaan.
Heinäkuussa 2005 Sylvain ja Johansen ilmoittivat aloittavansa esiintymisen ja julkaisevansa uuden albumin. Uusi albumi One Day It Will Please Us To Remember Even This julkaistiin 25. heinäkuuta 2006. Albumilla soittavat yhtyeen uudet jäsenet; kitaristi Steve Conte, rumpali Brian Delaney, kosketinsoittaja Brian Koonin ja suomalainen basisti Sami Yaffa, joka on Hanoi Rocksin alkuperäinen basisti. Heinäkuun 20. päivänä yhtye esiintyi Late Night with Conan O'Brien -ohjelmassa, jota seurasi live-esiintyminen WXPN All About The Music Festivalilla. 22. heinäkuuta yhtye esiintyi The Henry Rollins Show’ssa. Elokuun 18. päivänä New York Dolls esiintyi ilmaiskonsertissa 9 000 ihailijalle New Yorkin South Street Seaportissa. Näin yhtye teki erittäin voimakkaan ja muistettavan comebackin.
New York Dolls vaihtoi levy-yhtiötään syksyllä 2007. Marraskuussa 2008 he ilmoittivat levyttäneensä uuden albumin vanhan tuottajansa Todd Rundgrenin kanssa. Albumi nimeltä Cause I Sez So julkaistiin 5. toukokuuta 2009. Albumia seurasi kaksi vuotta kestänyt maailmankiertue. Syksyllä 2010 New York Dollsin kokoonpano muuttui ja yhtye ilmoitti äänittävänsä viidennen levyn. Maaliskuussa 2011 julkaistiin Dancing Backward in High Heels -albumi. Sillä Johansenia ja Sylvainia säestävät uudet jäsenet Frank Infante ja Earl Slick (kitara), Kenny Aaronson (basso) sekä Jason Sutter (rummut). Viidettä albumia seuranneen kiertueen jälkeen New York Dolls ei ole toiminut enää aktiivisesti.
New York Dollsin vaikutus rockmusiikkiin
New York Dolls vaikutti koko aikakautensa yhtyeisiin ja muusikoihin, kuten KISS, Hanoi Rocks, Blondie, Ramones, XTC, Mötley Crüe, Guns N' Roses, The Damned ja The Smithsin Morrissey. Yhtyeellä oli myös vaikutus The Sex Pistolsiin, jonka kitaristi Steve Jones sanoi häpeävänsä sitä kuinka paljon hän jäljitteli Johnny Thundersia. Erityisesti 1980-luvun alussa Hanoi Rocks muokkasi ja kehitti New York Dollsin sekä Johnny Thunders & The Heartbreakersin aloittamaa glam punkia nostaen tyylisuunnan uudelleen julkisuuteen ja suosioon maailmalla.
New York Dolls Suomessa
New York Dolls on esiintynyt Suomessa seuraavasti:
- 7. heinäkuuta 2006 Ruisrockissa Turussa
- 7. joulukuuta 2007 Tavastia-klubilla Helsingissä (liput myytiin loppuun)
- 28. heinäkuuta 2009 DBTL:ssä Turussa (viimeisten laulujen aikana lavalla esiintyi myös Michael Monroe)
- 29. heinäkuuta 2009 Virgin Oilissa Helsingissä
- 30. heinäkuuta 2009 Pakkahuoneella Tampereella
- 1. elokuuta 2009 Ankkarockissa Vantaalla
Jäsenet
| Alkuperäinen (1971–1972) |
|
|---|---|
| Tunnetuin (1972–1975) |
|
| (1975) |
|
| (1975–1976) |
|
| (2004) |
|
| (2004–2010) |
|
| (2010–2011) |
|
| (2011) |
|
- David Johansen – laulu
- Sylvain Sylvain – kitara
- Johnny Thunders – kitara, laulu (1971–1975)
- Arthur Kane – basso (1971–1975, 2004)
- Billy Murcia – rummut (1971–1972)
- Jerry Nolan – rummut (1972–1975)
- Blackie Lawless – kitara (1975–1976)
- Chris Robison – koskettimet (1975)
- Tony Machine – rummut (1975–1976)
- Peter Jordan – basso (1975–1976)
- Steve Conte – kitara (2004–2010)
- Gary Powell – rummut (2004)
- Sami Yaffa – basso (2004–2010)
- Brian Delaney – rummut (2004–2011)
- Frank Infante – kitara (2010–2011)
- Jason Hill – basso (2010–2011)
- Jason Sutter – rummut (2011)
Diskografia
Studioalbumit
- 1973 - New York Dolls
- 1974 - Too Much Too Soon
- 2006 - One Day It Will Please Us To Remember Even This
- 2009 - Cause I Sez So
- 2011 - Dancing Backwards In High Heels
Muut
Kirjallisuutta
- Nyman, Jake: Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 19–20. Soundi-kirja 16. Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2.
- Needs, Kris & Porter, Dick: Trash! The Complete New York Dolls. Plexus Publishing Limited, 2006. ISBN 978-0-85965-369-5.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Sylvain Sylvainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
This article uses material from the Wikipedia Suomi article New York Dolls, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.