Nenä: Elin, jolla haistetaan ja hengitetään

Nenään kuuluu ulkoinen osa ja sisäinen osa. Ihmisen nenä sijaitsee keskellä kasvoja.

Nenällä on useita tehtäviä. Nenän kautta voi hengittää, ja nenä lämmittää, puhdistaa ja kosteuttaa sisäänhengitysilman. Nenä haistaa ilmassa leijuvat hajut. Ääni voimistuu, kun uloshengitysilma resonoi nenäontelossa.

 

Nenän uloin ja näkyvä osa muodostuu ylempänä olevista nenäluista ja sen alapuolisesta nenärustosta. Nenän alaosassa on kaksi ruston ja sidekudoksen ympäröimää aukkoa eli sierainta. Kummankin sieraimen takana on eteinen, jonka seinämistä kasvaa nenäkarvoja. Ne pysäyttävät suuret kappaleet, kuten hyönteiset, ennen kuin ne pääsevät nenän sisään.

Sisempänä nenässä on nenäontelo, joka jakautuu väliseinällä vasempaan ja oikeaan puoliskoon. Nenäontelo on melko ahdas, joten sen kautta kulkeva ilma on kosketuksissa ontelon lämpimiin ja kosteisiin seinämiin. Epäpuhtaudet ja taudinaiheuttajat tarttuvat nenäontelon limakalvojen erittämään limaan, ja sisäänhengitysilma lämpenee ja kosteutuu. Osa limakalvojen soluista tuottaa limaa, ja osa soluista siirtää sitä taaemmas, jotta se niellään pois.

Nenäontelon yläosan hajuepiteelin aistinsolut keräävät molekyylejä, jotka hajuaisti tulkitsee hajuiksi.

Nenässä on paisuvaiskudosta, joka paisuu 30–60 minuutin välein vuorotellen eri puolilla nenää. Tällöin ilma kulkee etupäässä vain toisesta sieraimesta sisään ja ulos, ja sulkeutunut puoli saa aikaa kosteutua uudelleen.

Nenän takaosassa on kaksi aukkoa, jotka ovat yhteydessä nieluun.

Nenästä voi vuotaa verta, jos väliseinä vaurioituu.

Nuha tarkoittaa vuotavaa tai tukkoista nenää. Se on hyvin usein esimerkiksi flunssan tai allergian oire. Tunnetuimpia nenän sairauksia ovat muun muassa nenäsyöpä ja nenän polyyppi. Anosmia taas merkitsee hajuaistin puutetta. Nenän agenesia on äärimmäisen harvinainen tila, jossa nenä on synnynnäisesti osittain tai kokonaan puuttunut.

• Kärsä
• Nenähuuhtelu
• Nenän kaivaminen
• Nenäsumute

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nenä Wiki Commonsissa