Najd

Najd on pääosin kivistä aavikkotasankoa, joka viettää itäänpäin länsiosan Hijazvuorilta. Se rajoittuu hiekka-aavikkoon kolmessa ilmansuunnassa: pohjoisessa Nafudiin, idässä pitkään Dahnan käytävään (Al-Dahnāʾ), ja etelässä suureen Rub al Khaliin. Korkeus merenpinnasta vaihtelee 762 ja 1 525 metrin välillä.

Itäosassa Jabal Tuwayqin (vuoren) lähistöllä ja Al-ʿAramah tasangolla on keidasasutuksia, muualla alue on harvakseen asuttua. Keidasalueista mainittakoon Al-Kharj, Al-Maḥmal, Al-Sudayr, Al-Washm, Al-ʿĀriḍ, Al-Qaṣīm ja Jabal Shammar.

Kuiva alue oli jakautunut poliittisesti kilpailevien heimojen kesken 1700-luvun puoliväliin saakka, jolloin siitä tuli wahhabiitien kannattajien keskus. Oppineen Muḥammad ibn ʿAbd al-Wahhābin ja Āl Saʿūdin suvun johdolla Najd yhdistettiin ja Mekka liitettiin alueeseen vuonna 1803. Osmanit vastustivat tätä laajenemispolitiikkaa, ja valtasivat maakuntakeskus Al-Dirʿiyyan. Saudin suku sai alueen nopeasti takaisin hallintaansa. Vuonna 1824 Najdin pääkaupungiksi tuli Riad, minkä jälkeen dynastia on hallinnut aluetta lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa 1900-luvun taitteessa, jolloin Rashīd-dynastia piti valtaa. Abdul Aziz ibn Abdul Rahman ibn Saudin johdolla wahhabiitit ottivat alueen uudelleen haltuunsa. Vuonna 1921 alueelle perustettiin Nejdin sulttaanikunta. Vuonna 1932 Ibn Saud julisti Saudi-Arabian perustetuksi, jolloin Najdin keskuksesta Riadista tuli koko kuningaskunnan pääkaupunki.