Muurahaiskorennot

Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2 000 lajia, ja muurahaiskorentoja tavataan lähes kaikilta mantereilta.

Muurahaiskorennot
Euroleon nostras
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Verkkosiipiset Neuroptera
Alalahko:	Myrmeleontiformia
Heimo:	Muurahaiskorennot Myrmeleontidae Latreille, 1803
Katso myös
Muurahaiskorennot Wikispeciesissä   Muurahaiskorennot Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Aikuinen muurahaiskorento muistuttaa ulkoasultaan hieman pientä sudenkorentoa, mutta on helppo erottaa pitkistä, kärjestään kaartuvista tuntosarvista. Korennon vartalon pituus on 40–80 mm. Korennot käyttävät ravinnokseen joko kukkien siitepölyä tai ovat toukkien tapaan petoja.

Muiden verkkosiipisten tapaan aikuiset korennot ovat aktiivisia lähinnä öisin ja lentävät usein valolle.

 

Muurahaiskorentojen toukkia kutsutaan muurahaisleijoniksi. Nimensä mukaisesti niiden pääasiallisena ravintona ovat muurahaiset, mutta myös muut pienet hyönteiset. Useiden lajien toukat elävät hiekkamailla, jonne kaivavat pyyntikuopan ja odottelevat kuopan pohjalle piiloutuneina sinne putoavia muurahaisia. Jotkin lajit piilottelevat puiden koloissa tai väijyvät maastossa ohikulkevaa saalista. Muurahaiskorennon toukalla on näyttävät leuat, joilla se pitelee saalistaan paikoillaan samalla kun se imee sen kuiviin. Vaihtaessaan paikkaa toukka liikkuu perä edellä ja jättää jälkeensä helposti tunnistettavan jäljen.

 

Suomessa esiintyy kaksi muurahaiskorentolajia: aitomuurahaiskorento (Myrmeleon formicarius) ja pikkumuurahaiskorento (Myrmeleon bore). Skandinaviassa on lisäksi kolmaskin laji, laikkumuurahaiskorento (Euroleon nostras), jota on tavattu esimerkiksi Ruotsin Gotlannista, Öölannista ja Gotska Sandönilta. Kotimaisista lajeista aitomuurahaiskorento on verraten yleinen hiekka- ja soramailla koko Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaisempi pikkumuurahaiskorento esiintyy ainoastaan etelä- ja lounaisrannikon avoimilla merenrantahietikoilla ja dyyneillä. Kumpikaan suomalaisista lajeista ei vuoden 2010 kansallisen uhanalaisarvioinnin mukaan ole uhanalainen, mutta pikkumuurahaiskorento on katsottu silmälläpidettäväksi (NT).

Suomen lajeista pikkumuurahaiskorento on yleensä pienempi ja takaruumiin jaokkeet yleensä kaksiväriset. Eroja on molemmilla sukupuolilla myös takaruumiin viimeisessä jaokkeessa.

Muurahaiskorento esiintyy Tove Janssonin teoksessa Taikurin hattu ja tässä tarinassa Muumipeikko kostaa muurahaiskorennolle laittamalla hänet taikurin hattuun jossa hän muuttuu pieneksi siiliksi. Muumilaakson tarinoita-animesarjassa ja Muumit ja suuri tuhotulva kirjassa hänen nimensä on muurahaisleijona. Taikurin hattu jaksossa hän yrittää syödä Niiskuneidin ja samassa jaksossa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen onnistuvat huijaamaan häntä taikurin hattuun jossa hän muuttuu siiliksi. Toisin kuin tosielämässä, niin muumi-teoksissa muurahaisleijona ei ole hyönteinen vaan muistuttaa ulkonäöllisesti leijonaa.

Yhdessä Maija Mehiläinen animesarjan jaksossa eräs muurahainen putoaa muurahaiskorennon kuoppaan mutta Maija onnistuu pelastamaan hänet. Tässä jaksossa muurahaiskorento on kuvattu realistisemman näköisenä kuin muumeissa.

• Meinander, M.: The Neuroptera and Mecoptera of eastern Fennoscandia, s. 69–72. Helsinki: Societas pro Fauna et Flora Fennica, 1962. Fauna Fennica 13.

• Tree of Life web project (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Antlionpit.com Muurahaiskorennoille omistettu sivusto (englanniksi)