Mats Traat: Virolainen runoilija

23. marraskuuta 1936 Arula, Otepään kunta, Viro – 27. kesäkuuta 2022) oli virolainen runoilija ja prosaisti.

Traat kävi maatalouskoulun ja opiskeli sen jälkeen vuosina 1959–1964 Moskovan Gorki-instituutissa (ven. Литературный институт им. А. М. Горького). Valmistuttuaan hän toimi 1960-luvulla elokuva-alalla ja vuodesta 1970 hän on ollut vapaana kirjailijana Tallinnassa. Hänet luetaan 1960-luvun alussa aloittaneeseen Viron kirjailijapolveen, kuten Jaan Kaplinski, Paul-Eerik Rummo, Mati Unt, Arvo Valton ja Enn Vetemaa. Hänen tuotantonsa jakautuu kolmeen kauteen: vuosina 1962–1970 hän tuotti erityisesti lyriikkaa, vuosina 1971–1975 proosaa ja vuodesta 1976 samanaikaisesti kumpaakin.

Traatia on usein verrattu Jaan Krossiin. Toisin kuin Kross, joka kirjoittaa ihmisistä, joiden vaikutteet ovat peräisin virolaisen kulttuurin ulkopuolelta, Traat kirjoittaa syntyperäisistä virolaisista. Hänen keskeisiä aiheitaan ovat virolaisen maaseutuelämän muutokset ja kehittyminen vuosisatojen kuluessa, ja paino on kansan eettisissä valinnoissa. Teoksessa Puud olid, puud olid hellad velled (1979) nuori päähenkilö joutuu vastentahtoisesti kamppailemaan pitääkseen maatilan elossa.

Karukell, kurvameelsuse rohi (1982, sensuroimaton versio 1990) kertoo toisaalta muinaisten liiviläisten kohtalosta, kun kristilliset hyökkääjät alistivat heidät valtaansa, joskin he säilyttivät pakanalliset uskonsa, toisaalta maalaiselämän ongelmista pysähtyneisyyden aikana Viron neuvostotasavallassa, aihe joka liittyy mainittuja muinaisia liiviläisisiä koskevista aiheista kirjoja kirjoittavan kirjailijan omien ongelmien teemoihin.

Tants aurukatla ümber (1971; alkujaan elokuvakäsikirjoitus, joka toteutettiin vasta 1988) kuvaa viiden höyrykattilan kanssa tanssitun "tanssin" kautta puolen vuosisadan kuluessa tapahtuvia maaseutuelämän muutoksia. Perestroikan aikana kuvattuun elokuvaan on lisätty kuudes "tanssi", joka kertoo päähenkilöiden vanhuudesta taustana 1980-luvun maaseutu: teollisista ja teknologisista kehityksestä yhdistettynä holtittomaan ympäristön tuhoamiseen.

Traat julkaisi ensiteoksenaan 1962 runokokoelman. Runoissaan hän esittää usein yhteiskuntaa ja tieteen ihailua koskevia kommentteja. Hän ylistää runoissa luontoa ja kotimaataan Viroa. Hän on kääntänyt runoja slaavilaisista kielistä (puola, makedonia, tšekki).

Traat on kirjoittanut myös novelleja, joista hän sai neljästi Friedebert Tuglasin novellipalkinnon.

• Viisi tanssia, suom. Martti Rauhala. Karisto, 1976. (Neuvostokirjallisuutta.). ISBN 951-23-0985-8.
• Inger: vuosi saarella, suom. Jyväskylän yliopiston suomen kielen ja viestinnän laitoksen työryhmä Toivo Kuldseppin johdolla. Karisto, 1981. (Neuvostokirjallisuutta.). ISBN 951-23-1751-6.
• Riippusilta: romaani, suom. Martti ja Elina Rauhala. Karisto, 1982. (Neuvostokirjallisuutta.). ISBN 951-23-1919-5.
• Vilukko, suom. Eva Lille. Tammi, 1985 (Neuvostokirjallisuutta.). ISBN 951-30-6130-2.
• Karthagon pikajuna, suomentanut Martti Rauhala. M. Rauhala, 2001 ISBN 952-9884-50-8.
• Haralan elämäkertoja, suom. Merja Aho ja Hannu Oittinen. Ntamo, 2011 ISBN 978-952-215-165-0.

Suomennettuja runoja

Julkaisussa Kaltio, 1981, nro 2; s. 22, suom. Aino Kaasinen.

• Haralan elämäkertoja: Anna Järvson
• Haralan elämäkertoja: Henriette Vestrik
• Haralan elämäkertoja: Peeter Ots

Julkaisussa Kaltio, 1973, nro 1; s. 9, suom. Aino Kaasinen.

• Intohimo
• Piirrän sinun kuvasi hiekkaan

Teoksessa 20 nykyvirolaista runoilijaa, s. 215–219. Tammi, 1969, suom. Kari Sallamaa.

• Herbert Rannamees
• Kuu
• Sarjasta Haralan elämäntarinoita: M. Varik
• Sinisen oven takana: X

Teoksessa Ajattelen koko ajan rahaa. Kivikovaa virolaista nykyrunoutta, Johnny Kniga, 2006, suom. Kaisu Lahikainen.

• Pyöreä pöytä, s. 58–59.
• Uusintoja, s. 81.

• Estonian Literature Information Center

Viitteet

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mats Traat